Päivä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan

Tänään on YK:n kansainvälinen naisten vastaisen väkivallan päivä. Amnestyn Tukholman naisoikeusryhmämme (kvinnorättsgruppen, vapaa käännös) järjesti illalla erittäin mielenkiintoisen seminaarin aiheesta. Seminaarissa keskusteltiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta eri kanteilta, miksi juuri mies lyö, millainen mies lyö (ei, se ei näy päällepäin), miten väkivalta useimmiten tapahtuu lähisuhteissa, miten kunniaväkivaltaa (hedersrelaterade våld) voidaan ehkäistä, onko miehillä kollektiivinen vastuu ja syyllisyys naisiin kohdistuvasta väkivallasta, miksi niin harva mies on kiinnostunut aiheesta jne. Kokevatko miehet, että ei se kosketa minua koska minä en lyö, minä en raiskaa? Ja koska minä en tee niin, sitä ei ole minun maailmassani olemassa? Kuitenkin jokaisella miehellä on lähellään nainen, jota asia koskettaa, joka voi olla riskivyöhykkeellä. Tytär, vaimo, äiti, sisar, ystävä.

Ruotsissa 46% yli 15 vuotiaista naisista on joutunut joskus miehen taholta väkivallan kohteeksi. Lähes puolet on todellakin huima luku. Lisäksi yksi paneelin osanottajista kommentoi, että tämä luku riippuu myös siitä miten väkivalta määritellään - onko se poliisille asti menevää väkivaltaa? Onko seksuaalinen lähentely väkivaltaa? Onko tyttöjen ahdistelu koulussa väkivaltaa? Jos näin on, luku on todennköisesti vielä korkeampi.

Yksi osa seminaaria oli Slagfärdiga kvinnor -ryhmän esitys. Kertakaikkiaan vaikuttava, luihin ja ytimiin menevä kolmen sisaren henkilökohtainen tulkinta siitä, miten kaksi sisarta oli päätynyt väkivaltaiseen suhteeseen. Tai suhteeseen väkivaltaisen miehen kanssa pitäisi kai sanoa. Iho meni kananlihalle ja itketti. Jos sinulla on joskus mahdollisuus mennä katsomaan heitä, suosittelen.

Suomessa väkivalta on vielä Ruotsiakin yleisempää. Amnestyn tekemä Case Closed raportti toteaa mm.

Tutkituista Pohjoismaista (huom. Ruotsi, Norja, Tanska, Suomi) vain Suomessa rikosprosessin alullepaneminen osassa raiskausrikoksista ja seksuaaliseksi hyväksikäytöksi luokiteltavista rikoksista on uhrin vastuulla. Suomessa asianomistajarikoksia ovat muun muassa sukupuoliyhteyteen pakottaminen ja tietyt seksuaalisen hyväksikäytön muodot. Asianomistajarikoksissa poliisi aloittaa esitutkinnan vasta uhrin vaadittua tekijälle rangaistusta.

Pohjoismaista vain Suomen seksuaalirikoslainsäädännössä on edelleen voimassa niin kutsuttu "vakaan tahdon pykälä". Uhri voi pyytää syyttäjää luopumaan syytteestä omasta vakaasta tahdostaan, kun kyse on raiskauksesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä (kun uhri on puolustuskyvyttömässä tilassa) ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tämähän on siis täysin primitiivistä. Käytännössä uhan alla uhri voidaan pakottaa vetämään syyte pois. Amnestyn raportin mukaan kaikkien seksuaalirikosten tulee olla virallisen syytteen alaisia myös Suomessa. Lisäksi Suomessa annetaan edelleenkin aivan järkyttävän paljon tuomioita, joissa tuomio raiskauksesta on lyhyt koska raiskaus oli nopea tai uhri oli humalassa tai uhrilla oli minihame, tai jotain muuta asiaan aivan totaalisen irrelevanttia. Raiskaus on raiskaus, tapahtui se missä olosuhteissa tahansa.

Jo aiemminkin olen ollut kiinnostunut aiheesta, mutta etenkin tyttären saatuaan, asia on tullut itselle vieläkin ajankohtaisemmaiksi. Mielestäni jokaisen pitäisi olla kiinnostunut ko kysymyksistä. Mitä sinä tekisit jos naapurista kuuluisi epäilyttäviä ääniä? Mitä sinä tekisit, jos työkaverisi tulisi silloin tällöin mustelmilla töihin? Mitä sinä toivoisit tehtävän, jos se naapuri tai työkaveri olisi sinun läheisesi?

Lisää asiasta mm täältä: Suomen Amnesty , Ruotsin Amnesty , White Ribbon kampanja, Väestöliiton Kotirauhaa kampanja.