Maailma on niin pieni. Ja ihmeellinen. Oltiin tänään tapaamassa vihkipappia, joka löytyi viereisen kunnan seurakunnasta. Ystäväni oli vinkannut tuskaillessani, etten ole löytänyt suomenkielistä pappia, että vanha luokkakaveri on pappina jossain Tukholmassa. Ja niin siis vihkipapiksi löytyi lukion luokkakaveri, jota en ole tavannut yli 15 vuoteen... että aika outoa oli, mutta tosi hauskaa. Ja oikeasti on aika ihanaa, että vihkipappi on edes jotenkin tuttu. Mutta kukapa olisi uskonut, että meikäläinen voi löytää tutun vihkipapin täältä lahden takaa???
Maanantaina käytiin testaamassa hääpukua ja tilpehöörejä, pientä korjailua tarvitaan, mutta kyllä siitä hyvä tulee. Ja sitten istuttiin toisen kaason kanssa hyvän ruoan ja juoman ääressä Söderissä uudessa tuttavuudessa Judith & Bertilissä (me like!), horistiin ja terapoitiin. Vaikka en itseäni tosiaankaan kovin nuoreksi morsioksi tunne, niin eikö sellaista tarvitsekin jännityksen alkaessa tiivistyä ja h-hetken lähestyä. Kunnon tyttöjen välistä ystävyyttä ja romanttista höpinää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti