Tyttäreni halusi ehdottomasti mennä nukkumaan pipo päässä. Niin sitten tehtiin.
Tätä oli edeltänyt varsinainen draama. Ensin tunnin nukutusyritys isän puolelta ja tämän epäonnistuttua, äiti siirtyi hommiin, jotta isä pääsi lenkille. Helpommin sanottu kuin tehty. Tämähän ei sitten tytölle sopinut ollenkaan! Äiti ei kelvannut laisinkaan, vaan isän perään itkettiin lohduttomasti. Mentiin roikkumaan ulko-oven kahvaan niin, että aloin pelätä, että neiti saa oven oikeasti auki. Kun tämä ei onneksi kuitenkaan onnistunut, haettiin myssy ja hanskat ja osoitettiin tomerasti vaunuja. Minä siihen, että ei, emme me lähde ulos yhdeksän aikaan illalla.
Lopulta onnistuin saamaan Veran sänkyyn ehdottamalla kirjan lukemista. Siinä sitten istuttiin muumi-kirjan kanssa, myssy päässä aikamme. Lopulta puoli väkisin, kellon lähestyessä kymmentä, sain kallistettua neidin nukkuma-asentoon - edelleen myssy päässä. Olikohan se lohtumyssy?
Niin siinä käy, kun on yön poissa. Eilen tosin kävi äidinkin seura ja nukuttaminen, ehkä tämänpäiväinen töissäolo oli siihen päälle viimeinen pisara? Joka tapauksessa, kyllä tulee hirveä olo, kun yhtäkkiä ei kelpaakaan. Kun lapsi huutaakin isän perään. Vaikka järki sanoo, että se on ihan normaalia, ja hyväkin asia, että molemmat vanhemmat kelpaavat, että isä on yhtä hyvä kuin äitikin (tai parempi!!). Onko muillakin näitä kokemuksia?
4 kommenttia:
Niin tuttua! Meillä isi vaihtoi työpaikkaa ja on ollut nyt pidempiä päiviä poissa ja välillä myös öitä. Neiti 2v reagoi aika vahvasti välillä.. Saa kamalia kohtauksia, huutaa isiä. Illalla pitäisi saada isi nukuttamaan, mutta kuitenkaan isin kanssa ei nukuta, vaan hypitään ja pelleillään tuntitolkulla. Voimia, kyllä se siitä. Viimeistään kymmenen vuoden päästä ;)
Kuulostaa niin tutulta. Meillä myös reagoidaan hirmu herkästi jos jompi kumpi vanhemmista on poissa yön. Isän kanssa mennään kiltisti nukkumaan kunhan äiti vain pysyy oven takana eikä lähde mihinkään, mutta jos ulko-ovi käy alkaa hirmu huuto. Ja sama toisin päin. Puhumattakaan kun isä on viikon työreissulla... Kyllä kai ne siitä ajan myötä. Täytyy vain yrittää suhtautua huumorilla, esim. juuri yömyssyyn:)
Noita tulee ja menee. Jos pipo päässä uni tulee, niin sitten pipo päähä vaikka joka yö. Meillä pyöräilykypärä on joinain päivinä vähän yhtä tärkeä, mutta onneksi neiti ymmärtää ettei se päässä kuitenkaan olisi mukava nukkua. Kylpyyn se olisi kyllä pitänyt saada laittaa ja voi jeee sitä traaman määrää, kun ei saanutkaan.
Meillä on nukuttu uudessa tikkitakissa, farkkutakissa ja turkkikin päällä. Kun …sillai se uni sitten tuli ja voihan sitä takkikin päällä nukkua.
Taina, niin kai se on, näitä tulee varmaan vielä jonkin aikaa.. ja teini-iässä tulee sitten ihan toiset murheet ;)
Mimmu, vähän tuolta on meilläkin tuntunut, että tärkeetä on ainakin oletus että molemmat vanhemmat on kotona. Myssy on meillä muutenkin tosi pop, tiedä mikä modisti tytöstä on tulossa!!
Hna, pyöräilykypärä taitaisi olla kyllä aikamoisen hankala unikaveri...! Ja eihän siinä mitään niin kauan kun on suht mukava olo eikä ihan tuskaisen kuuma - koko yötä ei onneksi tarttenut pipoa kuitenkaan pitää.
Lähetä kommentti