Tällä viikolla onkin ollut harvinaisen paljon uutisia, ja ikäviä sellaisia. Eri tavoin ikäviä, eri mittakaavassa mutta ikäviä kaikki omalla tavallaan silti.
Alkuviikosta oli Engla-tytön murha täällä Ruotsissa. Murhaaja on nyt vangittuna. Paljastui myös, että poliisi oli jo ajat sitten saanut vihjeen ko miehestä liittyen miehen aiemmin tekemään murhaan, mutta jättänyt asian tarkistamatta. Jos poliisi olisi seurannut vihjettä, todennäköisesti tämä tragedia oltaisiin voitu välttää. Nyt siis jälleen keskustellaan Ruotsin poliisin tekemistä virheistä, pätevyydestä ja sen puutteesta.
Seuraavaksi tuli Tukholman kaupungin finansborgarrådetin (vastaa käsittääkseni kaupunginjohtajaa) Kristina Axén Olinin eroilmoitus. Hän on aiemmin ollut sairaslomalla stressin, uupumuksen ja liiallisen alkoholinkäytön vuoksi. Talvella hän ja hänen miehensä erosivat, ja Axén Olin jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Nyt hän totesi, että ei jaksa enää, että hänen yksityiselämänsä kärsii tehtävästä kohtuuttomasti ja että naimisissa ollessa tehtävän pystyi vielä hoitamaan, mutta yksinhuoltajana perheen ja ko tehtävän yhdistäminen on mahdotonta.
On tietenkin täysin kohtuutonta rinnastaa kahta edellistä uutista toisiinsa. Surullisen jälkimmäisestä kuitenkin mielestäni tekee se, että edelleenkään nainen ei voi yhdistää perhettä ja uraa samalla tavalla kuin mies. Ei edes Ruotsissa, tasa-arvon mallimaassa. Ja mihin ihmeeseen se isä hävisi eron tullen? Jos se mies olisi ollut kaupunginjohtaja, ero ei olisi hetkauttanut puoleen eikä toiseen.
Ja nyt viimeisenä Espanjan bussiturma, josta jo kirjoitinkin. Synkkä ja mieleenpainuva viikko.
Onneksi tänne on sentään tullut kevät.
3 kommenttia:
Ihmetellä täytyy, että poliisi jättää työn tekemättä silloin, kun voisi selvittää murhan. Sitä mahdollisuutta ei varmaan kovin usein kohdalle satu. Ja miksi tutkivasta yksiköstä ei soiteta perään, kun virka-apupyyntöön ei vastata? En ole oikein vakuuttunut Ruotsin poliisin taidoista, tosin ymmärtääkseni Suomessa poliisin valtuudet ovat myös suuremmat.
Olen ihmetellyt, miten silkkihansikkain Axén Olinia on kohdeltu, ja miten hän kuitenkin päätti itse erota. Mutta ehkä se menee niin - tiettyyn Suomen tapaukseen verraten - että jos tunnistaa ongelmansa, ymmärtää myös milloin ei enää kykene hoitamaan tehtäviään tai selviä yksityiselämästään ilman työvauhdin hiljentämistä. Hän varmaan vielä palaa takaisin muutaman vuoden tauon jälkeen.
on ollu aika synkkä viikko kyllä. täälläkään niin hehkeesti mene kun ei oo oikeen seuraa tolle lapselle niin se vaan vinkuu ja tahtoo takasin Suomeen. pläh.
noh, ehkä se tästä viikonloppua myöten kirkastuu!
mutta on kyllä kumma toi A.Olinin juttu, tai siis just se, että mihin se lasten isä oikeen on hävinny? tosin ehkä ihan hyvä ottaa vähän taukoa töistä, jos siihen on mahdollisuus.
Whatsover, joo näin olen itsekin miettinyt. Että jos nyt ei koko Ruotsin poliisivoimat ole epäonnistunut niin kyllä siellä aikamoisia huttupäitä löytyy vähän turhan paljon...
Niin, oli sitten moderatien politiikasta mitä mieltä tahansa niin kyllä mun mielestä on ihan kunnioitettavaa että ei pidä vallasta kiinni hinnalla millä hyvänsä. Mutta kuinka usein mies vastaavassa tilanteessa luopuisi tehtävistään? Ehkä tyhmä kysymys, mies ei oikeastaan koskaan ole vastaavassa tilanteessa... Saa nähdä tosiaan, Kristina A-O ehkä palaa politiikkaan ainakin lasten kasvettua vähän isommiksi?
Elli, voi toivottavasti teillä menee jo paremmin! Ainakin ihana ilma!
Niin, noihin töihin tuskin vaan ihan heti takaisin pääsee kun niistä on kerran pois lähtenyt...
Lähetä kommentti