Kolmas päiväkotivierailu takana. Tämä oli oikein kiva, kierrettiin tarhantädin kanssa ja hän kertoili päiväkodista. Rento tapahtuma, verrattuna edelliseen, jossa oli kalvosulkeiset alkuun. Toisaalta siellä oli väkeä kolme kertaa enempi kuin tänään. Mutta se päiväkoti tuntui vähän turhankin tavoitteelliselta ja päämäärähakuiselta. Tärkeämpää jotenkin että on symppis olo, kuin että on hienot päämäärät. Tässä tarhassa oli hirmu kivan oloinen piha. Mutta molemmissa on ollut aikamoinen määrä lapsia, pienten ryhmässä 14 ja 15. 15 on kyllä musta vähän liikaa... ja 3 tätiä näille. Suomenkielisessä oli pienten ryhmässä 8 lasta ja niille 3 hoitajaa (jälk huom. kaksi hoitajaa, mutta silti). Kuulostaa ihanalta, että on pieni ryhmä ja ehkä aina löytyy syli missä istua.
Vielä edessä on yksi päiväkoti torstaina ja yksi perjantaina. Sitten pitäisi pystyä vertailemaan suvereenisti; ei tämä kyllä helppoa ole kun kussakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Mutta toisaalta tämä useissa päiväkodeissa käyminen antaa perspektiiviä ja ehkä selkeyttää omia ajatuksia siitä, mikä oikeastaan onkaan tärkeää.
Siitä mikä onkaan oikeastaan tärkeää tulee mieleen kamala uutinen täällä Ruotsin maalla; 10- vuotias Engla-tyttö Taalainmaalla kerkesi olla kadoksissa viikon ja eilen 42-vuotias mies tunnusti tämän murhan. Mies on aiemmin kerennyt murhata ainakin yhden aikuisen naisen. Hirveää, miten maailmassa on niin sairaita ihmisiä. Kynttilät palaa tänä iltana monella ikkunalla Englan muistoksi.
Muistetaan pitää huolta tärkeimmistämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti