Thaihieronnassa oli ihanaa. Siis aivan taivaallisen kiduttavan ihanaa suorastaan. En ollut tajunnutkaan kuinka jumissa kaikki lihakset oikeasti ovat. Hieroja huokaili ja puisteli päätään ja päivitteli rutistaessaan raihnaista ruumistani ja minä ähkyin välillä kivusta mutta myös autuudesta. Lisää venyttelyä, jumppaa sekä hierontaa tähän kroppaan on selvästi enemmän kuin tarpeen. Suunnittelenkin jo seuraavaa hieronta-aikaa. Ja vauvan vieressä nukkumiset vähennetään minimiin. Olisi muuten ihanaa päästä myös kasvohoitoon, mutta ehkä ensisijaisesti pitää nyt saada tämä rähjääntynyt keho kuntoon.
Hierojan jutuista en kyllä tajunnut puoliakaan, miten thaimaalaisille voikin olla niin kovin vaikeaa ääntää englantia. En minäkään mikään täysi ääntäjä-ässä ole, mutta hierojan jutut olivat kyllä erinomaisen epäselviä. Tyttäreni nimeä kysyttyään hieroja totesi, ooh Veela! Niin-pä. Ärrää ei tosiaan thain kielessä ole. Toisaalta, hieronnastahan maksankin, en jutuista, joten väliäkö tuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti