Nyt on vierailtu kahdessa tarhassa. Ens viikolla olisi vielä 4 tarhavierailua edessä. Aika souvi siis. Viime viikolla käytiin siellä paljon mainostetussa suomalaisessa tarhassa ja tänään yhdessä toisessa, mihin ollaan jonossa, todnäk sijalla sata tai jotain (kunnalliset tarhat). No houp siis todellakaan. Mutta mehän siis edelleen haluttaisiin sinne suomalaiseen ensisijaisesti, joten en ota mitään kauheaa kyttyrää näistä muista.
Suomalaisessa tarhassa sai puhua suomea (yllättävää eikö totta :) mikä oli tietty kivaa. Tilat oli kyllä vähän kulahtaneet ja piha suoraan sanottuna aika ankea, mutta tädit oli mukavia ja lapset näytti viihtyvän. Huomaako lapset edes, onko tilat uutuuttaan kiiltävät vai jo käytössä vähän tuhruun menneet? Onko semmosella oikeesti väliä? Millä perusteilla te muut olette valinneet ykkösvaihtoehdon päiväkodiksi lapsillenne? Ja tarhantäti (siis varmana mua nuorempi, mutta jostain syystä tarhantädit on aina tätejä - miltä se nyt kuulostaisi sanoa tarhan tyttö?) kertoi, että lapset tekevät paljon retkiä ympäröiviin puistoihin ja metsään.
Tämän päiväinen tarha olikin sitten uutuuttaan kiiltävä, avattu vasta tammikuussa. Kiva piha, kivat tilat, aika rauhallisella alueella - mutta siis ihan umpiruotsalainen, tietty. Kuulemma kotikielen opetusta kaksikielisille lapsille on 2 tuntia viikossa. Siis haloo, eihän se ole mitään. Hyttysen ininää lapsen lähes 40 tuntisessa päiväkotiviikossa. Sellainen viikko kai siitä melkein väkisin tulee, hui kamalaa. Eli on sillä vähän väliä missä sen viettää.
Tänne tarhaan nyt vaan oli muitakin hakijoita. Järjestivät visningin (suomalaiseen tarhaan sai vain mennä kunhan soitti pari päivää ennakkoon ja sai henkkoht palvelua) ja tupa oli ihan täynnä. Me kun haetaan paikkaa vasta tammikuulle niin silloin kuulemma ei paikkoja juuri tule auki, ellei joku lapsi siis muuta ja lopeta siellä. Siis turhaa edes kauheasti pohtia ko vaihtoehtoa, kun meillä on tosiaan todennäköisesti täysin toivoton jonotusnumero.
Ehkä meidän ei tartte valita. Ehkä me saadaan vaan joku paikka ja that's it. Ja jos mun on valittava/ saan valita, kyllä se kielivalinta painaa vaakakupissa kuitenkin aika paljo
7 kommenttia:
Mun kommentti ei ole varsinaisesti "äiti"-katsontakannasta tehty, vaan alalla työskennelleen... Omahan on vasta kohtuhoidossa.
Omien kokemusten perusteella lapsi ei hirveästi välitä onko paikka nuhruinen (mutta siisti) vai teknologiaa täynnä ja uutuutta kiiltävä. Paljon tärkeämpi merkitys viihtyvyyden kanssa on "henkinen ympäristö" eli miten "tädit" ovat lasten kanssa ja jopa lasten määrä.
Jos itse olisin valitsemassa, suomen kielisyys ajaisi varmaan materiaalisen virikkeellisyyden ohi.
Totta. Se on niin monen asian summa. Ja lapsestakin varmaan riippuu. Ainakin jos miettii itseään pienenä, niin jos kaikin puolin hoittopaikat olivat samanlaiset (ympäristö, tilat jne.) niin voidaan ihan siis rehellisesti sanoa, että mut otettiin pois toisesta perhepäivähoitopaikasta, kun siellä oli vähän ahdistunutta ja sit sellaista ettei ollut ns. kivaa. Toisessa taas Pirjo-täti opetti kellon, ajamaan ilman appareita, käytiin virpomassa, jumpattiin Annen tahtiin…
Mutta kyllä mulle merkkaa viihtyvyys myös. Nyt kun Helmille valitaan, niin… Kiva että on siistiä. Se on kyllä ihan ykkös ulkoinen juttu. Piha olis kiva olla edes jotenkin "antoisa", että siellä olisi edes jotain (kasvillisuutta, leikkijuttuja), ettei vaan lättänä pläntti hiekkaa tahi asfalttia.
Muutamassa vierailleena jotenkin sanoisin, että… (voi kuulostaa banaanilta) talkoot voisi tehdä terää. Jos ei kunnalla ole rahnaketta, niin mä ainakin olisin valmis menemään maalaamaan tai JOTAIN. Hei haloo! Kersat on siellä ties kuinka (en tahdo ajatella) suuren osan lapsuuttaan. TAI joku Inno tmv. voisi vähän mennä creaamaan jotain fantsua ja stimuloivaa!! Ankeus ei vaan ole musta lasten ja vanhusten yksinoikeus.
Miten ruattalaiset onkin sitten kuitenkin noin suppeita?! Tiedän, että en tiedä sitä miten suppeita suomalaiset tarhat vastaavasti ovat, mutta siis miksi järjestää näennäisesti sitten mitään?! Vai onko siitä oikeasti hyötyä/iloa/innoitus lapsille? Siitä kielihetkestä.
Mä kallistuisin Suomi-tarhan puoleen, JOS ne retkeilee paljon eikä ankealla pihalla hengata viitenä päivänä viikossa. Plus mä ehdottaisin pihatalkoita.
Itse muistan myös lapsuudesta ettei tarvinnut olla kummoisiakaan virikkeitä kun oli lämmin ja turvallinen ilmapiiri. Jos täti/tytöt ovat mukavia, niin sitten tietää että lapsellakin on hyvä olla. Mä pidän peukkuja että saatte kivan paikan, tulee sitten olemaan kumpi tahansa vaihtoehto.
Sen työkokemuksen perusteella mitä minulla on päiväkodeista, kehottaisin kiinnittämään huomiota päiväkodin kokoon. Teen sijaisuuksia erääseen ihanaan pieneen ja idylliseen päiväkotiin, jossa lapsille todella on aikaa. Jokaiselle riittää syli jossa istua, kainaloita joissa itkeskellä pahaa mieltä ja käsiä jotka silittelevät päiväunille :) Tämänhetkinen työharjoittelupaikkani onkin sitten jotain ihan muuta, joten on aika avartava kokemus oppia että toisinkin voi olla.
Myös päiväkodin lapsilähtöisyys (esimerkiksi päivärytmi, toiminnat ja vaikkapa se hna:n mainitsema piha) sekä kasvatuskumppanuus ovat mielestäni aika tärkeitä juttuja, jotka eivät niin vaan kaikissa päiväkodeissa toteudukaan. Niistäkin kannattaa kysellä ellei päiväkodista automaattisesti kerrota.
Onnea joka tapauksessa päiväkotipaikan metsästykseen!
Joo, mitä pienempi päiväkoti niin sitä parempi. Ne hervottoman kokoset on yleensä aika pelottavia... En mäkään uskaltaisi kolmivuotiaana paljon juoksennella pihalla jos siellä on samaan aikaan seitsemänkymmentä muuta lasta ryntäilemässä...
eksyin blogiisi tänään, vaikuttaa kivalta :)
On hassua, että kirjoittajan ikää voi arvailla sen perusteella kirjoittaako hän päiväkodista vai tarhasta :) Siskon lapset ovat yrittäneet opettaa minulle, että pitää sanoa päiväkoti. Se ei vaan millään meinaa sopia tällaisen seiskytluvun lopulla syntyneen suuhun. Puhun siis edelleen epäkorrektisti tarhasta :)
Onpas tänne tullut hyviä kommentteja!
Ratón, noin minäkin olen järkeillyt eli lasten määrä täteihin nähden ja ilmapiiri on ihan se kaikkein tärkein. Itse olen kallistumassa myös tuohon kielikysymyksen suhteen. 2 tuntiahan on ihan naurettavan vähäinen määrä. Mutta käydään varmaan katsomassa muutkin lähipäiväkodit varmuuden vuoksi.
Hna, tota pihajuttua mä olen kanssa hirveesti miettinyt. Kai lapsikin tajuaa jos piha on ihan ankea. Mut sit miettii myös että muistanko mä nyt ihan oikein, oliko se niin ankea kuitenkaan... vaikka kaipa se ensimmäinen mielikuva yleensä on oikea. Mutta ehkä tuo talkoojuttu voisi olla, kunhan ne ei sit ajattele et taas tulee joku äiti joka muka tietää paremmin...
Tosta kielihetkestä, se on se mitä on järjestettävä eli 2 tuntia on lapsella oikeus lain mukaan kotikielen opetukseen. Eli sen ne sitten järjestää tietty eikä yhtään yli.
Norppa, ihanaa, kiitos näin mäkin olen yrittänyt ajatella. Mullakin on sellainen muistikuva sieltä hamalta 70-luvulta...
Anniina, tosi hyvä pointti, siellä suomalaisessa tuntui olevan tosi hyvin henkilökuntaa kyllä per lapsi. Paremmin kun Suomessa yleensä, ja paremmin kun tässä toisessa päiväkodissa. Ens viikolla on lisää vierailuja, täytyy oikein tarkkana kuunnella tuo juttu että miten on. Lakisääteisestihän on tietyt rajat, mutta eipä ne aina toimi. Kiitos tsempistä, onneks tässä on vielä aikaa pohtia!!
A, niinpä! Ja ajattele kun ne pienimmät on puoltoista-vuotiaita, jotka ei vielä edes juuri juoksentele. Kiitos myös kommentista blogiin :D
Anonymous, osuva huomio! Onkohan tää 70-luvulla kasvaneen juttu tää tarha. Mäkin yritän sanoa päiväkoti mutta silti tarha tulee sieltä jostain alitajunnasta.. mitä vikaa tarhassa on? tuleeko siitä jotenkin niinkun aitaus tai joku eläintarha mieleen...?
Lähetä kommentti