Nukkuminen vie voiton

Ei sitten jaksettukaan sinne päiväkotiesittelyyn tänään. Se olisi ollut klo 9, takana aika hankala yö ja käsi ihan julmetun puuduksissa edelleen. Valitsin nukkumisen... Vera heräsi taas kuuden aikaan, onneksi tavaksi on tullut että J hoitaa aamulla tunnin verran ennen töihin lähtöään, eli sain jatkaa nukkumista ja sitten Verakin jo meni ekoille unille. Unta on siis saatu määrällisesti ihan tarpeeksi, mutta yöherätykset silti rassaa. Joten aamu-unet voitti päiväkotivierailun. Johan noita on nähty... ja kun me on jo oikeastaan valittukin. Sitä paitsi huomenna on vielä yksi esittely, klo 13, joka onkin paljon järjellisempi aika meille. Miksi ihmeessä vierailut onkin yhdeksältä aamulla?? Luuleeko ne, että kaikki vanhemmat on täysin up and going jo seiskalta? Vai yritetäänkö vanhempia totuttaa ajatteluun, että kohta ne aamuherätykset alkaa kun töissä pitää olla puoli ysiltä ja sitä ennen lapsi vietynä tarhaan... saa nähdä mitä siitäkin tulee. Onneksi siihen on vielä aikaa.

Käsi on tosiaan puutunut ja jumissa, kun aamuyöt ja usein päiväunet tulee nukuttua Vera vieressä. Neiti meinaan yleensä herää kolmen-neljän aikaan ja punnertaa itsensä mahalleen sängyssään siihen tahtiin, että luovutan yleensä jo kättelyssä (kun tiedän että siinä muuten menee tunti) ja nostan viereeni, jossa voin väkisin pakottaa pysymään aloillaan. Vauvassa roikkuen siis yritetään nukkua... Ja olkavarsi on sitten vääntyneenä miten sattuu. Huomenna on onneksi varattuna thai-hieronta, ekaa kertaa kokeilen sellaista täällä. Paikka on sekä spa että ravintola, myös kauneudenhoitoa löytyy sekä thai-ruokaa. Thaimaassa olen kyllä kokeillut thaihierontaa ja se oli ihanaa. Hassua muuten että Suomessa thaihierontapaikoista tulee mieleen kaikkea muuta kuin tavallinen hieronta, ei kyllä täällä.