Olen jo pitkään lukenut blogiasi, kuitenkin nyt vasta ekaa kommenttiani kirjoitan. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan:)
Keskimmäinen kuva, missä Vera lököilee kylkiasennossa, tuo mieleeni oman tyttöni saman ikäisenä. Hän oli alati tuossa asennossa. Se oli jotenkin aivan mainion näköistä ja käytimmekin siitä nimeä divaani-asento:))
Elina, eikö olekin! Ihan superhauskaa seurailla kun neiti aina välillä menossaan pysähtyy ja ottaa noja-asennon ja tsekkailee tilanteen :)
Koo, ei ihan vielä nousta, mutta seistään tomerasti nojaa vasten ja se on niiiiiiin kivaa! Matto on tosiaan tosi hyvä. Meidän melkein koko kämpässä olevat ihanat - ja narisevat - vanhat lautalattiat taas ei niin käytännölliset lapsen kanssa (näissä kuvissa siis uudempi lattia)...
Kukannuppu, vastasinkin jo, toivottavasti sait multa postia. Harmittaa ihan vietävästi!!!
Limppu,kivaa kun kävit kommentoimassa! Vera on kanssa tosi usein tuossa asennossa, mun pitäisi varmaan Elinan sanoin nimetä se "chillailu-asennoksi" :)
Voi vitsi, kun Vera kasvaa nopeasti ja oppii kaikkea uutta... Tuntuu ihan kuin aika humisisi eteenpäin tosi nopeasti... Meilläkin puuttuu vaan pari kuukautta laskettuun aikaan. Ja teillä kontataan.
Mä luin sun blogia (jos muistat) niiltä ajoilta kun Vera syntyi ja mulla oli vasta vauvakuume.
Jotkut kuulemma ostaa koiran sillä silmällä, että turkin väri sointuu sisustukseen. Teillä näyttää lapsen vaatteet natsaavan muihin sisustusvalintoihin... ;) Ihania kuvia, oma vauvakuume kasvaa vaan. Olen jonkin aikaa seuraillut blogiasia.
Ratón, niin ei sitä jotenkin itsekään osaa käsittää. Toisaalta sitten taas tuntuu että ajasta ennen Veraa on ikuisuus... onko sellaista ollutkaan ;)
Muistan kyllä että olet käynyt täällä lukemassa ja kommentoimassa jo pitkään! Ja nyt teilläkin la lähenee... Jännää! Huomasin myös että olet aloittanut oman blogin. Kivaa! olen siellä käynyt jo pari kertaa mutten vielä ole saanut jätettyä kommenttia.
Pilami, osuipas tosiaan värit kohdalleen noissa kuvissa :) Uusissakin kuvissa taitaa lattian sävy sointua sukkahousuihin... Kiva kun kävit kommentoimassa ja mukavaa että luet blogiani!
8 kommenttia:
hihi, onpa ihana tuo huili kuva! Neito vähän chillailee :D
Oi, näyttää niin kovin tutulta :D
Ihania kuvia!
Noustaanko teilläkin jo tuen avulla itse seisomaan?
Mä olen keksinyt viimeinkin kokolattiamatosta hyvän puolen. Se oikeasti pehmentää mukkelismakkelis menevän lapsen pään kolauksia.
Hei, laitoin sulle meiliä!
Olen jo pitkään lukenut blogiasi, kuitenkin nyt vasta ekaa kommenttiani kirjoitan. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan:)
Keskimmäinen kuva, missä Vera lököilee kylkiasennossa, tuo mieleeni oman tyttöni saman ikäisenä. Hän oli alati tuossa asennossa. Se oli jotenkin aivan mainion näköistä ja käytimmekin siitä nimeä divaani-asento:))
Elina, eikö olekin! Ihan superhauskaa seurailla kun neiti aina välillä menossaan pysähtyy ja ottaa noja-asennon ja tsekkailee tilanteen :)
Koo, ei ihan vielä nousta, mutta seistään tomerasti nojaa vasten ja se on niiiiiiin kivaa! Matto on tosiaan tosi hyvä. Meidän melkein koko kämpässä olevat ihanat - ja narisevat - vanhat lautalattiat taas ei niin käytännölliset lapsen kanssa (näissä kuvissa siis uudempi lattia)...
Kukannuppu, vastasinkin jo, toivottavasti sait multa postia. Harmittaa ihan vietävästi!!!
Limppu,kivaa kun kävit kommentoimassa! Vera on kanssa tosi usein tuossa asennossa, mun pitäisi varmaan Elinan sanoin nimetä se "chillailu-asennoksi" :)
Voi vitsi, kun Vera kasvaa nopeasti ja oppii kaikkea uutta... Tuntuu ihan kuin aika humisisi eteenpäin tosi nopeasti... Meilläkin puuttuu vaan pari kuukautta laskettuun aikaan. Ja teillä kontataan.
Mä luin sun blogia (jos muistat) niiltä ajoilta kun Vera syntyi ja mulla oli vasta vauvakuume.
Hurjaa... :)
Jotkut kuulemma ostaa koiran sillä silmällä, että turkin väri sointuu sisustukseen. Teillä näyttää lapsen vaatteet natsaavan muihin sisustusvalintoihin... ;) Ihania kuvia, oma vauvakuume kasvaa vaan. Olen jonkin aikaa seuraillut blogiasia.
Ratón, niin ei sitä jotenkin itsekään osaa käsittää. Toisaalta sitten taas tuntuu että ajasta ennen Veraa on ikuisuus... onko sellaista ollutkaan ;)
Muistan kyllä että olet käynyt täällä lukemassa ja kommentoimassa jo pitkään! Ja nyt teilläkin la lähenee... Jännää! Huomasin myös että olet aloittanut oman blogin. Kivaa! olen siellä käynyt jo pari kertaa mutten vielä ole saanut jätettyä kommenttia.
Pilami, osuipas tosiaan värit kohdalleen noissa kuvissa :) Uusissakin kuvissa taitaa lattian sävy sointua sukkahousuihin... Kiva kun kävit kommentoimassa ja mukavaa että luet blogiani!
Lähetä kommentti