Osui sitten Veran ensimmäinen lääkärissäkäynti Helsingin reissulle. J sairastui vatsatautiin torstaina, sopivasti pääsiäiseksi. Veralle ei ole ruoka mennyt viikkoon kunnolla alas, ja oksenneltuaan putouksen lailla pari päivää viikonloppuna soitettiin lopulta terveysneuvonta-puhelimeen. Täti sieltä oireista kuultuaan neuvoi, että kyllä olisi hyvä käydä lääkärissä näyttämässä. Niinpä sitten eilen illalla suunnattiin lastenklinikalle. Tyttö on ollut iloinen ja pirteä koko ajan, jopa oksennettuaan puoli litraa syliinsä on touhu päättynyt iloiseen hymyyn!! Siksi ei ole osannut oikein kunnolla edes huolestua. Lääkäri totesi, että vatsatautia ja ripulia, ei onneksi mitään pahempaa. Nyt ollaan siis maito ja osmosal-kuurilla.
Puolitoista tuntia jouduttiin jonottamaan kaikkinensa terveydenhoitajalle ja lääkärille, ihan siedettävä aika mun mielestä, olin varautunut pahempaankin. Vieressä istui äiti kaksikuisen lapsensa kanssa, ja valitti koko ajan kuinka kauan joutuu odottamaan. Lapsella oli silmätulehdus ja koliikkia, joten odottaminen ymmärrettävästi oli rasittavaa. Silti mietin, että eikö nykyään tämmöiset ajat ole enemmän sääntö kuin poikkeus? Mutta ehkä sitä on niin tottunut siihen, että Ruotsissa ei varsinaisesti ole yksityistä terveydenhoitoa eikä siis itseään voi ostaa jonojen ohi - jonoihin on siis vain totuttava. Jos asuisimme Suomessa, meillä varmastikin olisi vakuutus, ja olisimme siis täällä varmaankin menneet yksityiselle. Ruotsissa tällaisia vakuutuksia ei ole. Suomen systeemi on aika amerikkalainen - vakuutuksen avulla saat nopeampaa hoitoa, usein myös parempaa. "Köyhät" jonottaa julkiseen. Itse olin kyllä ihan tyytyväinen eiliseen lääkäriin. Mutta tosiaankin, jos lapseni olisi todella kipeä, en kyllä haluaisi istua jonossa edes puoltatoista tuntia. Ja olisin valmis maksamaan siitä, että pääsen jonojen ohi. Samalla tällainen kehitys hirvittää. Yhteiskuntaan on jo tosiaankin syntynyt kahden kerroksen terveyshuolto: köyhät ja ne joilla on varaa eivät enää istu samassa odotussalissa.
3 kommenttia:
Luin vastikään lehdestä kirjoituksen jossa kirjoittaja kertoi käyneensä lääkärissä ja kuinka koko touhuun oli mennyt monta tuntia ja jonottaa oli saanut kuin "venäjällä leipäjonossa" milloin millekin luukulle. Kirjoituksen lopuksi hän sitten totesi, että olisi ehkä sittenkin pitänyt mennä yksityisen sijasta kunnalliseen, kun kunnallisessa terveyskeskuksessa olisi saattanut olla edes kahvio auki. Eli nykyään suomessa jonotetaan yksityisellä eikä hoito ole loppujen lopuksi kai yhtään sen parempaa kun kiire vaivaa sielläkin. Ja eräs tuttu käännytettiin ovelta yksityisellä kun "jo kouluikäinen lapsi" ei tarvitse nopeaa hoitoa lääkäriltä ja odotushuone on jo täynnä pikkulapsia. Eli Suomessa ollaan menossa terveydenhoidottomaan suuntaan, olipa sitten vakuutukset tai ei. Vaikka kyllä mekin se vakuutus otettiin, kun entisellä asuinpaikkakunnalla ei terveyskeskuksessa ollut ollenkaan lääkäreitä päivystyksessä.
Tähän pitää lisätä, että riippunee paikkakunnasta ja lääkärikeskuksesta ja tietysti myös terveyskeskuksesta. Helsingin suunnalla on useita yksityisiä lääkärikeskuksia ja ehdottomasti niiden palvelut ovat osoittautuneet luotettavimmiksi kuin kokemattomien tai ei vielä valmistuneiden kandien arvaukset terkkarissa. Näin meillä.
Mimmu ja anonymous, varmaan tämä riippuu aika paljon paikkakunnasta... mun tutut on kyllä kehuneet että pääkaupunkiseudulla ainakin pääsee yksityiselle suoraan jonottamatta hoitoon. Meille sunnuntaina osunut lääkäri vaikutti kyllä oikein kokeneelta ja pätevältä. Toisaalta se olikin sairaala eikä terveyskeskus...
Lähetä kommentti