Turhautuman huippu, kun on kirjoittanut pitkät pätkät tekstiä - tietysti tallentamatta - ja yhtäkkiä ruudulle rävähtää sinisellä taustalla : SERIOUS ERROR. Windows is shutting down. Sinne meni tekstit. Ehkä se oli koneen itsesensuuria... tietokone tuntuu olevan aika finaalissa joka tapauksessa.
Aloitetaan siis alusta. 30:s viikko alkoi. Perjantainen barnmorskalla käynti sujui hyvin, kaikki ainakin näytti olevan kuin pitääkin. Verensokeri oli hyvässä jamassa, paino suht kohdallaan (siitä ei täti itse asiassa ollut edes sen vertaa kiinnostunut että olisi halunnut mitata painoa, pyysin sitä itse), mahan kasvukäyrä keskiviivalla, vauvan sydänäänet viuhviuh nopeat ja voimakkaat, 146 minuutissa. Kaikki hyvin siis.
Jotenkin silti huolestuttaa koko ajan. Että on syönyt jotain pilaantunutta (josta ei huomaa että se on pilaantunutta), syönyt ihan liian epäterveellisesti, syönyt ei-sallitulla listalla olleita aineksia vahingossa... tai ihan yleisesti huolestuttaa. Eilen ja toissapäivänä oli epämääräistä heikotusta, eilen oksetti illalla. Päättelin, että se oli välipalojen puutetta? Vai? Vauva kuitenkin liikkuu aktiivisesti, sen pitäisi olla hyvä merkki. Ja ylihuomenna pitäisi lentää pitkäksi viikonlopuksi Belgiaan. Toivottavasti lentomatkat menee hyvin. Sekään ei varmaan ole hyväksi vauvalle? Kun vauveli nyt vaan jaksaisi porskuttaa vatsassa loppuun asti...
Soitin tänään synnytyssairaalaan varatakseni paikat synnytyksen valmentavalle kurssille. Heillä oli antaa vain yksi vaihtoehto, sitä seuraava kurssi olisi niin lähellä laskettua aikaa, että synnytys on mahdollisesti siinä vaiheessa jo ollut ja mennyt. Missaamme ulkomaan reissun takia ensimmäisen kerran kolmesta kurssikerrasta. Kurssin aiheet ovat: ”normal förlossning”, ”smärta smärtlindring och komplicerad förlossning” samt ”den första tiden med ett nyfött barn”. Todennäköisesti emme siis kuule aihetta "normaali synnytys". J vitsaili, että meidän pitää siis pitää huolta, että synnytys ei ole normaali. Minusta se oli enemmän pirujen maalaamista seinille kuin huvittavaa. Lauantaina sain syvän haavan sormeeni lasinpalasta, ja meinasin hyperventiloida siitä pikkuisesta verimäärästä ja haavasta. Mitä ikinä minun synnytyksestä voi tulla? Piilevä pelko alkaa hiipiä mieleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti