Täytyy todellakin sanoa, että kuntosalin ashtangajoogalla ja tänään harjoitetulla raskausjoogalla ei juurikaan ole yhteistä! Mukavaahan tuo hengittely ja risti-istunta oli, mutta ei se nyt kyllä ihan mistään treenauksesta käy. Ensi kerralla luvattiin lisää hengitysharjoituksia ja kovasti puhuttiin jo synnytyksestä. Hui, sitä pitää kohta oikeasti alkaa ajatella... Olin vuosi sitten synnyttäneen kaverin kanssa lounaalla tänään ja meinasin pökertyä ihan pelkkään mainintaan siitä, kuinka oli paikat sun muut repeillleet jne. Kuitenkin kyseinen ystävä odottaa jo toista tulevaksi syyskuussa. Eli ei kuitenkaan ollut jäänyt mitään elinikäisiä traumoja totaalipaikkailtavaksi joutumisesta synnytyksen jälkeen. Kyllä me naiset ollaan ihan uskomatonta tekoa, ei muuta voi sanoa. Onneksi olen kuullut yhtä monta helppoa synnytystarinaa kuin näitä kauhukertomuksiakin.
Väkeä mammajoogassa oli kuin pipoa, oltiin kuin sillit suolassa. Tukholmassa selvästikin tehdään & saadaan urakalla lapsia. Aikamoisen hassulta tuntuu kyllä hengitellä ja kyykistellä maha pystyssä 20 muun samanlaisen kanssa! Kivaa sinne silti on mennä uudestaankin vaikkei kovin rankkaa ollutkaan, ja hengitysharjoittelu varmasti tulee tarpeeseen.
Tänään oli myös pomon kanssa kehityskeskustelu, oikein hyvä sellainen. Mukavalta tuntuu, että kehittyminen ei näytä loppuvan raskaaksituloon ja äitiyslomaan, vaan jo voidaan suunnitella mitä sitten töihinpaluun jälkeen. Huomenna päätetään, kuka sijaiseksi otetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti