Pomomme kertoi torstaina, että hän joutuu kuukauden sairaslomalle. Lääkäri oli määrännyt kuukaudeksi ehdotonta lepoa ja lääkintävoimistelua. Pomomme oli silminnähden järkyttynyt, "miten tässä voi käydä näin, eihän hän voi niin sairas olla". Samaan syssyyn hän kertoi että niskat ja selkä olivat oireilleet jo pitkään niin pahasti, että koko ajan sattui, eikä töitä pystynyt kunnolla tekemään. Hän oli kyllä viitannut kipuihin joitakin kertoja, mutta vähän vähätellen, ohimennen, en ollut tajunnut miten vakavasta asiasta oli kyse. Missä vaiheessa ihmiset oikein ymmärtävät, että kaikki ei ole hyvin, että itsestä pitää huolehtia, ei sitä kukaan muu tee itsen puolesta?
Pomo vaikutti olevan hirveän huolissaan siitä,miten hommat hoituvat työpaikalla, miten selviämme - kuukauden päästä on tulossa vuoden isoin tapahtuma jonka järjestelyssä riittää tekemistä. Hassua on kuitenkin se kuvitelma että ikäänkuin koko lafka kaatuisi hänen 1kk poissaolonsa aikana! Yleensäkin ko ajattelu on aikalailla yleistä kun joku on jäämässä pitkälle sairaslomalle tai vaikka vain ihan tavalliselle lomalle - hommat eivät tule hoidetuiksi, kaikki menee mullinmallin. Toivovatko ihmiset samalla että näin käy, muutenhan sitä ei olekaan korvaamaton? Joku muu voikin tehdä hommani yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin minä - ehkä olenkin huomenna työtön... siksipä ei voi jäädä pois kuukaudeksi, ehkä ne tajuavat että hommat hoituvatkin itse asiassa paremmin ilman minua...
Toinen kysymys on tietysti, mistä sairastuminen johtuu - Ruotsissa sairaspoissaolot ovat Suomen työttömyyteen verrattavissa oleva ongelma. Eivätkö ihmiset tajua huolehtia itsestään ennen kuin on liian myöhäistä? Pomoni tapauksessa yksi syy on varmasti hänen suuri empatiakykynsä, halunsa olla läsnä joka paikassa ja koko ajan, pyrkimyksensä auttaa ja osallistua ihan joka asiaan, huolehtia että asiat hoituvat, tulla töihin kesken loman katsomaan että kaikki on hyvin. Tietysti siitä syntyy stressiä kun eihän kukaan sellaiseen pysty. Ja sitten stressaa eikä pysty nukkumaan ja niskat jännittyy ja stressaa vähän lisää ja niin kierre on valmis. Me päätimme, että jos pomo yrittääkin tulla duunin lähelle tulevan kuukauden aikana (mikä on enemmän kuin todennäköistä) me yksissätuumin ajamme hänet ulos :) lafka ei taatusti kaadu ja työpaikka odottaa vielä kuukauden kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti