Mietimme yhtenä menneenä päivänä töissä, tarvitaako perheen pyörittämiseen isoäitejä tänä päivänä enemmän kuin koskaan. Sujuuko elämä ilman kulman takana valmiina odottavaa isoäitiä? Samalla sivusimme aihetta, onko töissäkäyvän naisen asema tänä päivänä huonompi kuin 20, tai 30 vuotta sitten. Kollegani on sitä mieltä, että koskaan aiemmin ei ole ollut yhtä hankalaa olla pienten lasten äiti ja käydä töissä ja yrittää yhdistää tämä kaikki. Hän on vajaa 4kymppinen nainen ja kahden lapsen äiti. Lapset ovat suunnilleen 6 ja 10 vuotiaat. Samassa kahvipöydässä istui isoäiti, joka mietti omaa aikaansa pienten lasten töissäkäyvänä äitinä. Ei silloin ollut taattuja hoitopaikkoja, itsestäänoikeutta tarhaan. Jotenkin mietin, eikö nyt kuitenkin ole vähän liioiteltua sanoa, että tänä päivänä äitinä on vaikeampaa kuin 20 vuotta sitten?
Pitääkö sitä sitten tehdä kaikki itse. Huono omatunto kolkuttaa ruotsalaisäidin olkapäätä, jos koti ei ole putsattuna ja piltit pitseissä ja siivoissa vaatteissa. Piikakeskustelussa ei ole päästy alkua pidemmälle siinä vaiheessa kun se on Suomessa ollut jo ajat sitten ohi. Verotuksessa voi vähentää remottimiehen kulut, muttei siivoojaa. Omat sotkuthan kuuluvat naisen hoidettavaksi.
Toisaalta kun ei ole lapsia, ei ole myöskään sananvaltaa ko. asioihin. Eräs tuttuni totesi, että onhan se mahdotonta hoitaa kahta lasta samanaikaisesti kotona. Anteeks?? Kautta aikain on hoidettu lauma lapsia kotona ilman mitään ongelmia. Onko menty vähän turhan pitkälle, kun toinen lapsi pitää saada hoitoon siksi aikaa kun itse hoitaa toista kotona? Tähänkään aiheeseen ei tosin saisi kommentoida, kun ei kerran ole omakohtaista kokemusta.
Suomessa kyllä suhtaudutaan tähänki asiaan virtaviivaisemmin. Lapsi viedään tarhaan ja sillä siisti. Jos lapsi viedään ensimmäisenä ja haetaan viimeisenä, ei siinä mitään, sehän vaan karaisee. Ruotsissa ollaan huolissaan, jos tarhalla ei olla ennen neljään pilttiä hakemassa, johan siitä tulee traumoja. 8-vuotiastakin kaitsetaan perään siinä missä suomalaiskakaralle isketään 6-vuotiaana kännykkä käteen ja sanotaan että katso sitten molempiin suuntiin tietä ylittäessä. Kumpi sitten lienee parempi? Keskustelu jatkukoon.
2 kommenttia:
Suomessa kuolee tapaturmaisesti lähes kaksi kertaa enemmän lapsia kuin Ruotsissa. Valtaosa kuolemantapauksista tapahtuu kummassakin maassa liikenneonnettomuuksissa...
Autoilukulttuuri on toisaalta ihan eri planeetalta täällä Suomeen verrattuna. Se varmasti ainakin osittain selittää suomalaisten suuremmat liikenneonnettomuusluvut. täällä autot oikeasti pysähtyvät jos vaan joku näyttää siltä että olisi ehkä kentes menossa tien yli. Suomessa painetaan siinä vaiheessa lisää kaasua.
Lähetä kommentti