Eilen oli sitten vierailu synnytyssairaalassa. Olemme menossa Jorviin, koska se on niin lähellä. Mukavaa on ollut että kaikki, joiden kanssa olen keskustellut ja jotka ovat synnyttäneet Jorvissa, ovat kehuneet kovasti. Moni on ollut myös vähän negatiivinen ja ihmetellyt miksi Jorvi - mutta näillä skeptikoilla ei ole ollut omakohtaista kokemusta Jorvista. Tuntuukin, että Jorvilla on huono maine, joka ei varsinaisesti perustu mihinkään todelliseen.
Ellikin kommentissaan kyseli Suomen ja Ruotsin synnytyssairaaloiden eroista, joten tässä vähän omia huomioita eilisestä käynnistä.
Homma vaikuttaisi suht samanlaiselta, tosin koska nyt ollaan menossa isoon sairaalaan ja viimeksi oltiin pienessä yksikössä, vertailu on hieman hankalaa. Tukholmassahan meillä oli paikka BB Stockholmissa, joka on hyvin pieni yksikkö. Aiemmin siellä ei hoidettu kuin ns. normaaleja synnytyksia, eli viikoilla 37-41 synnyttäviä yhden lapsen odottajia, mutta nyt näköjään ovat alkaneet ottaa vastaan myös suunniteltua keisarinleikkauksia sekä kaksosia ja ennenaikaisia synnytyksiä. BB Stockholm on osa Danderydin sairaalaa, mutta oma erillinen yksikkönsä. Siellä on totaalinen vierailukielto.
Eilinen Jorvin kierros oli ihan ok, suurin osa muista osanottajista oli ensisynnyttäjiä. Valitsin ruotsinkielisen esittelyn, jotta mieskin jotain ymmärtäisi. Monet olivat huolissaan ruotsinkielisen palvelun saatavuudesta (ihan syystä) ja muutama oli Hangosta ja Tammisaaresta asti. Sieltähän lakkautettiin synnytyssairaala. Ei kateeksi käy, puolentoista tunnin matka sairaalaan ensisynnyttäjällä. Mistä sitä muka tietää milloin sitä pitää lähteä? Ehkä heitä ei kovin helpolla kotiin käännytetä, kun matka on moinen. Toisaalta, puolentoista tunnin matka lienee monessa osaa maata ihan tavallinen.
Alunperin olin ajatellut että otamme perhehuoneen jos vain sellaisen saamme, mutta nyt sen nähtyämme ja ohjeet luettuamme, enpä tiedä. Aika karu oli sekin. Taitaa olla paras vaan yrittää kotiutua mahdollisimman pian. Veran kanssa oltiin sairaalassa kolme yötä, ja se oli kyllä aika ihanaa aikaa (jättemysig, sanoisi ruotsalainen). Jos tällä kertaa selviäsi vähemmällä ajalla. Kuulin juuri yhdeltä neljännen lapseen synnyttäneeltä, että oli lähtenyt kotiin samana päivänä ja seuraavana päivänä ollut jo kattoremonttihommissa... hmmm ehkä musta ei ole ihan semmoiseen kuitenkaan. Tietysti kurjaa sitten, jos jostain syystä kotiin ei ihan heti pääse. Perhehuoneessa kuitenkin oletetaan että isä on paikalla koko ajan, ja sitähän ei ihan voi meidän tapauksessa taata.
BB Stockholm oli siis tosiaan hyvin kodinomainen, pieni yksikkö, ainoastaan perhehuoneita, vierailukielto. Ja nyt odottaa siis mahdollisesti 3 hengen huone, vieressä jonkun suku ja koko ajan huutava vauva, joku joka esittelee synnytysviedoita ja joku jota ommellaan verhon takana, kuten yhdelle kaverille oli käynyt... vähän kyllä epäilyttää. Toisaalta positiivista on se, että synnytys- ja lapsivuodeosasto (vai mikä sen nimi on?) on erikseen eli lapsen saatuaan ei tarvitse kuunnella viereisen huoneen synnytystuskia (kuten viimeksi kävi).
Kätilöt vaikuttivat todella mukavilta, joten sen puoleen jäi kyllä hyvä mieli. Ja ammattitaitoisiahan nuo ovat, eikä siis kielen puoleen tarvitse tällä kertaa jännittää, ja muutoinkin suurin piirtein tietää mistä tässä jutussa on kyse - ainakin luulee tietävänsä; synnytyksethän ei välttämättä ole lainkaan samanlaisia.
Ehkä teillä muilla Ruotsissa synnyttäneillä on erilaisia kokemuksia ruotsalaisista synntyssairaaloista, Danderydista, Karolinskasta tai Södersjukhusetista?
9 kommenttia:
Kun ekalla kerralla sairaalassa kiduin 6 viikkoa, ennenkuin päästiin kotihoitoon, niin toisella kerralla olinkin sitten sen pakollisen 6 tuntia ja sitten kotiin.
Synnytyshuone oli ihan itselläni käytössä. Ekalla kerralla kun odottelin että supparit loppuis niin ei ollu kivaa kuunnella toisen huoneen valituksia.Toisella kerralla oli sitten hiljaista napurissa. :-)
Täällä Karlstadissa olet joko Patienthotellissa ihan yksikseen tai perheen kera ja käyt itse hakemassa apua sairaalan toisesta päästä. Ellei sitten ole erityistarvetta, jolloin pääsee osastolle jossa henkilökuntaa on lähellä.
Huonointa oli ehkä se että ei saanut tarpeeksi levättyä. VAikka tunsin että jaksan, niin päivän päästä ei ollutkaan asia niin. Esikoinen vaati huomiota ja pojat kaiken lisäksi koisas eri aikaan jne. Eli jos olisin jäänyt tonne Patienthotelliin niin ehkä olisin voinut nukkua vähän enempi sen ekan viikonlopun jälkeen?
Mutta jos saisin valita, niin jäisin kyllä sairaalaan pariksi päiväksi vauvan kanssa.
Mulle annettiin kaksi vaihtoehtoa, Karolinska tai Söder. Muutettiin tänne Tukholman Suomi-osioon, pohojolan slummeihin :-D, niin valittiin sitten Karolinska. että siitä voin kertoa kokemuksia toivottavasti Lokakuun lopulla!
tosin koitetaan tehdä syyskuun lopussa/lokakuun alussa matka Suomeen, että huonolla mäihällä pääsen taas Kättärille synnyttämään, tai ehkä jopa laivalla!
tein eilen hirveän pitkän listan kysymyksistä barnmorskalle tosta synnytysaiheesta. meillä kun on isoin ongelma esikoisen hoito, lähimmät kaverit asuu meinaan Huddingessa jotka Suomea puhuu. ei meinaan millään hotsittais lähteä yksin synnyttämään..
seuraava neuvola on 25pvä joten ehkä oon sitten taas vähän viisaampi! (tai entistä enemmän pyörälläni päästä.)
Mulla ei ole kokemuksia Ruotsissa synnyttämisestä, kun esikoinen syntyi Hollannissa ja kuopus päätti syntyä Suomen lomamatkalla. Jouduin Suomessa viikolla 28 sairaalaan ja poika syntyi sitten viikolla 32+4. Hänet siirrettiin viikon päästä Danderydiin ja mitä sieltä kuulin ja näin keskosten hoidosta, olisin niiiiin paljon mieluummin ollut siellä synnyttämässäkin. Mutta kun aina ei voi valita :). Ehkä tuosta keskosten hoidosta jossain suuremmassa kaupungissa Suomessa olisi jäänyt parempi fiilis mutta nyt tuli synnytettyä pienessä keskipohjanmaan sairaalassa. Tai onhan se hoito hyvää Suomessa mutta Ruotsissa kuulosti olevan paljon lämpimämpää ja ihmisläheistä, jos ymmärrät mitä tarkoitan :).
Ollaan asuttu Tukholmassa nyt noin 2,5 vuotta ja tänä vuonna ollaan ahkerasti vierailtu kirkolla, kun seinät on hyppineet silmille kotona ollessa. Syyskuussa onkin jo paluu töihin 1,5 vuoden mammaledigin jälkeen. Toisaalta kiva ja toisaalta haikea! Kahden virkeän poikalapsen kanssa eloilun jälkeen työt tuntuu varmaan aika lomailulta :)!
Tsemppiä vaan viimemetreille!
Liisa
Mulla ei ole kokemuksia Tukholman sairaaloista mutta Ruotsisa synnyttämisestä kuitenkin on..Asun aika pienessä kaupungissa lähellä Tukholmaa ja täällä siis on vain yksi synnytyssairaala jossa homma hoitui ;)
Henkilökunta oli tosi ystävällinen ja auttavainen koko ajan. Ainut miinus oli että epiduraalin vaikutuksen lakattua pyysin toista annosta ja nukutuslääkäri ei barnmorskan monista pyynnoistä huolimatta saapunut.
Barnmorska yritti sitten itse sörkkiä letkua parempaan asentoon että se olisi alkanut taas vaikuttaa mutta niin ei käynyt.
Se oli hieman sekavaa että hoitajat ja lääkärit neuvoivat vauvan käsittelyssä ja hoitamisessa eri lailla. (esikoinen siis kyseessä:D) Yksi sanoi että ei saa vauvaa pestä vasta kuin 5 päivän kuluttua ja toinen sanoi että se on teidän vauva, saatte pestä hänet milloin haluatte! Tuli vähän sellainen olo että ketä tässä nyt oikein kuuntelee ja kuka on oikessa.
Mies sai olla kanssamme sairaalassa 3 yötä sikainfluenssan takia koska vierailut oli kielletty. Perhehuonetta ei saatu eikä edes pyydetty koska se oli kuulemma varattu vain vaikeasta synnyttykestä toipuville ja keisarileikatuille äideille.
Mutta kaiken kaikkiaan tosi hyvä kokemus oli ruotsalaisesta sairaalasta koska pelkäsin hirveästi synnytystä etukäteen ja varsinkin täällä Ruotsissa koska ruotsin kielen taitoni ei ole se kaikkein parhain.
Mun piti synnyttää Södersjukhusissa, ja siellä olin ollut tutustumassakin, mutta siellä ei sitten ollut tilaa kun aika koitti. No pääsin Huddingeen, onneks ei sen pidemmälle, kun mua jo uhkailtiin Södertäljen sairaalalla.
Mutta Huddingessa oli kovin täyttä, sain "tilapäisen" huoneen, sellainen ikkunaton koppi, tarkoitus oli vaihtaa isompaan jossain vaiheessa mutta tytär syntyi siellä kopissa.
Henkilökunta oli todella ammattitaitoista! Se viimeinen kätilö tuli vuoroon vain hetkeä ennenkuin lapsi syntyi, en sen kanssa ehtinyt kauheasti jutella ja se oli aika määräilevä, mutta jälkikäteen ymmärsin että se todellakin tiesi mitä oli tekemässä. Kaikki meni hyvin ja BB oli jossain ihan muualla, eli ei tarvinut kuunnella toisia synnyttäviä. Siellä oli lähinnä pitkäveteistä ja halusin kotiin niin pian kuin mahd, päästiinkin 24 h synnytyksen jälkeen...
Toi on kyllä niin kurjaa, mitä Outi sanoi, et jos joutuukin johonkin muuhun sairaalaan missä on käynyt tutustumassa. Varsinkin jos on ensisynnyttäjä.
Mulla on kokemuksia samaisesta BB Stockholmista, Danderydin yhteydessä. Meillä on vain hyvää sanottavaa paikasta ja henkilökunnasta. Oltiin kaksi yötä kaikki kolme perhehuoneessa. Se oli oli juuri sopiva aika palautumiseen ja neuvoojen saamiseen. Vierailukielto ei haitannut yhtään, oikeastaan koettiin, että se oli aika ihanaa et pystyi keskittymään siihen pieneen ihan rauhassa. Vieraille oli sitten aikaa heti sairaalakäynnin jälkeen :) Jos toinen lapsi tulee niin varmasti yritetään päästä samaan paikkaan.
Anonymous, 6 viikkoa! Huhhuh, miten teillä niin kauan meni?? Leikkaus, komplikaatioita, ennenaikainen synnytys?
Toki meilläkin oli oma synnytyshuone, en ole kuullut että missään sentään samassa huoneessa joutuis muiden kanssa synnyttämään. Pahin ehkä tähän mennessä kuulluista on se, kun serkun vaimo joutui Jyväskylässä synnytyksen jälkeen käytävälle kun sairaalassa oli niin täyttä...
Jos saisi oman huoneen niin sitten ehkä voisikin olla sairaalassa useamman päivän. Mutta samassa huoneessa muiden kanssa, en tiedä, tuntuu että olisi kuitenkin kivempi olla kotona...? Toisaalta sairaalassa saattaa saada paremmin levättyä kuin kotona esikoisen kanssa, ja lisäksi henkilökunta voi ottaa vauvan hetkeksi jos tarpeen on. Vaikea juttu...
Elli, olen ihan varma että Karolinska on tosi hyvä synnyttää. Sehän on Ruotsin parhaita (paras?) sairaaloita :) Siellähän on se keskososastokin, eli ongelmatapaukset menee sinne koska se on niin huippuluokkaa.
Oliko Kättäri siis huono, vai olisko vaan huono mäihä että synnytys olisi Suomesssa?
Mä kans olen miettinyt, että kun J:lla on näitä työmatkoja vielä, että entäs jos joutuis yksinään... nyt sentään voi puhua suomea, mutta silti se ois kyllä aika kauheeta. Kun siellä huoneessa on kuitenkin aika pitkiä aikoja yksin. Sanoin just äidille tänään, että se sitten saisi lähteä mukaan!! Toivottavasti teillä esikoisen hoito järjestyy, tuo on kyllä hankala juttu. Eikö teillä esikoinen puhu ruotsia?
Liisa, joo varmaan niin Suomessa kuin Ruotsissakin on paljon eroja sairaaloiden ja paikkakuntien välillä. Usein se vaan on suurissa kaupungeissa parempi, varsinkin jos on erityistapauksesta ja -hoidosta kyse. Millainen oli synnytys Hollannissa? Tehdäänkö siellä paljon keisarinleikkauksia? Olen kuullut että Ranskassa pumpataan niin täyteen epiduraalia että koko homma ei tunnu missään... :)
Me varmaan lopetettiin kirkolla niihin aikoihin kun te aloititte...! Oltiin kanssa aika ahkeria kävijöitä varsinkin kevät 2008. Niin töihinhän mennään yleensä lepäämään :)
Anonymous, outo juttu tuo ettei lääköri saapunut vaikka barnmorska pyysi. Mä en meinannut saada epiduraalia, piti oikeasti vaatimalla vaatia, se oli ainoa negatiivinen juttu mun mielestä. Kun olin nimenomaan sen maininnut etukäteen, että haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Mua kans pelotti ihan hirveästi etukäteen...
Meillä kanssa oli mies mukana koko sen 3 päivää ja meillä oli kyllä aivan ihanaa aikaa. Meillähän oli se perhehuone kyllä. Mutta pienissä sairaaloissa voi tietysti olla niistä pulaa. Ja mun mielestä oli ihan kiva ettei rampannu vieraita pitkinpoikin.
Outi, inhottavaa joutua jonnekin muualle kuin on ajatellut, ja sitten vielä johonkin koppiin... mutta ei kai noille oikein mitään voi, jos ei ole tilaa niin sitten ei ole!! Me oltiin imetysongelmien takia 3 päivää, ja kun oli oma huone niin se olikin ihan ok.
Emmi, mä oon ihan samaa mieltä että se oli ihanaa ettei vierailijoita sallittu! Kun kerkeehän niitä sit tavata jälkeenpäin. Mekin varmaan mentäis taas sinne jos oltais Ruotsissa ja päästäis. Ainoa negatiivinen oli tosiaan se epiduraalin kinuaminen, joka mua rassasi. Muuten aivan huippua oli kaikki.
Minulla ei ole kokemusta Ruotsin sairaaloista ja minun synnytyskokemukseni ovat muutenkin vähän niin ja näin, mutta tuohon vierailukohtaan kommentoisin. Siis eikö Jorvissa ole mitään rajoituksia vierailijoiden suhteen? Olen ymmärtänyt, että suurimmassa osassa Suomen sairaaloja vierailijoiden määrä on rajattu vauvan isään, sisaruksiin ja isovanhempiin ja ainakin Oulussa ovat aika tarkkojakin tuosta. Kiireisinä aikoina isäkään ei pääse kuin vierailuaikoina (jos ei ole perhehuonetta), mutta hiljaisempina hetkinä saattavat päästää kaverinkin. Tosin kun itse olin leikkauksen jälkeen täysin kiellossa nostaa tai kantaa lasta, sai isä onneksi olla paikalla apunani niin paljon kuin pystyi.
Mimmu, en kyllä muista että olisivat sanoneet mitään rajoituksista, toki vierailu on sallittua vain vierailuaikana, olikohan se nyt tunti vai kaksi per päivä. Isä ja sisarukset saavat olla koko päivän, muistaakseni klo 8-20 tai vastaavaa.
Lähetä kommentti