Veralla riittää juttua ihan mahdottomasti. Jatkuva kälätys aamusta iltaan, välillä ihan omalla keksityllä kielellä. Tänä syksynä on myös riittänyt mielikuvituskavereita, joille mm tänään soiteltiin, ja joilla on mitä hassumpia keksittyjä nimiä. Tämän päiväiset tuttavuudet olivat nimeltään Annika Manni ja Marika Pekke. Äitiä naurattaa.
Äitiä taas EI naurata ruokapöydässä venkoilu. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta on aivan käsittämätöntä miten paikallaan ei osata istua sekuntiakaan. Vauva kun istuu vieressä sitterissä, ramppaa neito edestakas pöydästä heilumaan vauvan eteen, tanssimaan ja esiintymään ja selittämään. Kymmenennen kerran huomautettua "MENE nyt takaisin pöytään" alkaa todella pinna kiristyä. Onko teillä samaa? Oletteko jotenkin yrittäneet puuttua asiaan? Uhkailua, lahjontaa ja kiristystä käytetään tässä perheessä jo suvereenisti, joten mietinnässä on viidennen tms kehoituksen jälkeen ottaa ruoka pois ja palauttaa se vasta kun oikeasti istutaan paikallan ja pysytään siinä. Auttaako se? Voiko ruokailua ehdollistaa..?
Aiemmin käytiin tosi paljon ulkona syömässä, mutta nyt se on vähentynyt huomattavasti. Osittain tietysti, koska logistisesti neljän hengen perheen liikuttelu on paljon isompi ponnistus kuin kolmen. Mutta myös, koska yhden tyypin jatkuva heiluminen vie vaan hermot. Olisi kauhean kivaa ainakin jossain vaiheessa palata siihen, että voidaan käydä ihan oikeissa ravintoloissa eikä vain hampurilaispaikoissa tai muissa vastaavissa. Lapsellekin ihan hyvä oppia käymään ulkona siivosti syömässä. Tästä nyös Project Mama kirjotti jokin aika sitten. Se vaatii kuitenkin, että lapsi kykenee pysymään ainakin jonkin verran paikallaan. Miten teillä, voitteko käydä 3-4 vuotiaan ravintolassa joka kuuluu kategoriaan "ei-lapsiystävällinen"? Ja siis 2 vuotiaana meillä ainakin vielä osattiin homma paljon paremmin kuin nyt. Oi tätä uhman määrää...
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että on hyvä opettaa lapsia käymään kunnon ravintoloissa, että lapsia ei tarvitse sulkea omalle vyöhykkelleen pohjoismaiden tapaan vaan etelä-eurooppalainen tyyli on paljon mukavampaa. Mutta lasten täytyy siinä tapauksessa pystyä käyttäytymään - monesti pohjoismaissa lapsi on se joka määrää, kun taas keski- ja eteläisessä Euroopassa on vanhempien kunnioitus ihan eri tasolla. Mitä olet mieltä, olisiko meillä petraamista tässä, vai onko pohjoismainen tyyli enemmän sinun mieleesi?
6 kommenttia:
Just tänään äsken lounaalla.. esikoinen heiluu ja huitoo niin että mukit on lattialla ja melkein lautanenkin. Ja pikkuveli seuraa innokkaana ja ottaa oppia tulevaisuutta ajatellen. Hermot kireinä, mut mikään ei auta. Kyllä ne sano että korvat toimii mut epäilen.
Joten täällä ei vois edes kuvitella menevän mihinkään ravintolaan näitten kanssa moneen moneen vuoteen. Tosin jos vaikka uskaltais kokeilla? vois ehkä onnistua.
Kunhan Vidar pääsee kans istumaan tuolille Veran viereen ja samalle tasolle, niin eiköhän ruokapöydässä pomppinen lopu? Ehkä hänellä on vaan mahottomasti juttua veljelle joka pitää sanoa just silloin siinä samalla sekunnilla ruokailun yhteydessä?
Aurinkoisin terkuin Laura ja pojat/Kil
Amanda ei vielä ole kolmea, mutta meillä tuo heilumis ja höpöttämisvaihe koettiin jo viime keväänä ja kesänä. Kahvilassa istuttiin just sen aikaa että leivoksen päältä saatiin syötyä suklaarakeet ja pillimehusta imaistua yksi hörppy. Sen jälkeen olisi pitänyt päästä juokemaan ympäriinsä ja juttelemaan muiden asiakkaiden kanssa. Ravintoloissa tilanne olli hiukan helpompi, kun lapselle uhkasi, että jälkiruokaa ei tule jos ei syö. Sielläkin kuitenkin toinen vanhempi sai syödä ruokansa kylmänä ja yksin toisen juostessa lapsen perässä. Nyt syksyn aikana ollaan kuitenkin päästy taas nätisti syömään ja lapsikin on malttanut istua nätisti ja syödä. En tiedä miten toinen lapsi vaikuttaisi tilanteeseen, mutta taitaa tuo värkkääminen olla sellainen vaihe joka joka muksulle tulee jossain vaiheessa.
Isoin ongelma minusta kyllä lapsen kanssa ulkonasyömisessä on lasten annosten surkea laatu, oli kyseessä sitten lapsiystävällinen ravintola tai ei.
Laura, lohduttavaa kuulla... ehkä tekin voisitte kokeilla ravintolakeikkaa, ehkä noi naperot osaa yllättää?? Kannattaa ehkä aloittaa jollain suht nopealla ja yksinkertaisella tosin :)
En tiedä, kyllä Vera taisi pomppia jo ennen Vidariakin. Nyt on vaan vielä enempi syytä... ja onhan se tosi söpöä, että veli otetaan mukaan jo nyt vaikka toinen lähinnä vaan kuolaa ;)
Mimmu, ehkä meilläkin alkoi tämä jo ajat sitten, mä olen vaan unohtanut... tuntuu että pää on ihan puuroa, tätä tää imettämisvaihe on taas.
Me ollaan kyllä törmätty sekä hyvään että huonoon ruokaan - hyvä ravintola, ei siis kaikenmaailman kamalat ketjut, ja ruokakin yleensä on ollut ihan ok. Tosi ikävää, jos ravintolassa kuvitellaan, että lapselle ei tarvitsisi tehdä kunnon ruokaa ("eihän se kuitenkaan huomaa eroa", vai mikä logiikka niillä on??)
Me käydään joskus ravintolassa, kahviloissa useammin. Keskimmäinen on nyt se Joka vetää äidin hermosta niin, että kiristää. Koska Hän on niiiiin taitava, että hän käsittelee mm. juomalasia vain kolmella sormella TAI jotain muuta yhtä nokkelaa. Ja auta Armias kun yrität auttaa tai puuttua. Draamankaari on suuri ja ns. kaunis.
Mutta siis monestihan nää lapset ottaa takapakkia jutuissa, mikä on ärsyttävää. Helmikin on löytänyt hienoja juttuja pväkodista, kuten älämölöily, kikkailu ylipäätään, ruuan haukkuminen pahaksi jne. Kaikki sellaisia, joista jo kotona palaa liina kiinni.
Mutta koulutus on kesken, vaikkakin koko ajan päällä. Kyllä se siitä, kunhan jaksaa jumpata.
Niin ja musta sellainen välimuoto on hyvä. Toisaalta JOS pitää valita, niin eteläeurooppalainen on musta parempi. Kaikkien kannalta.
Hna, kahviloissa on se hyvä puoli että niistä voi lähteä vaikka samantien jos homma mättää. Varsinkin jos on oikein hyvässä ravintolassa, ei oikein viitsisi...
Sellastahan tää on, jatkuvaa keskustelua ja eestaas menoa. Mutta ehkä ne sitten joskus 25-vuotiaana osaa käyttäytyä? :) I wish.
Lähetä kommentti