Tänä viikonloppuna on
1) syöty ensimmäisen kerran perunaa
2) nauraa rätkätetty ihan oikeesti
Perunasta meni naama ihan ruttuun, kerrassaan kiemuralle. Kieli tunki ulos suusta ja perunamössö pyöri pitkin poskia, kai siitä pienen pieni osa meni alaskin kun vähän sitten yskitti. Äitiä nauratti. Hyvä kun on aikaa totutella!
Naurunrätkätys tuli ilmoille eilen illalla mennessämme glögikutsuille, jossa eteisessä tuli vastaan 2 henkilöä, joita neiti ei ole koskaan tavannut. Nämä 2 henkilöä saivat siis kunnian ottaa vastaan ekat kunnon kätkätykset. Neiti istui autonistuimessa ja käkätti. Lienevät perin hassuja tyyppejä, muuten en käsitä miksi aivan tuikituntemattomat herättivät näin suurta hilpeyttä. Tai sitten vaan juuri sillä hetkellä tyttö tajusi, että hei, näin siis nauretaan... Viikonloppuna oli myös kummitäti miehensä kanssa kyläilemässä, mutta siis vasta tuntemattomat saivat aikaan naurunremakan. Suomen vieraat toivat Suomen tuliaisia ja kärsivät raukat Tukholman karseasta säästä. Ei ollut heillä etelänloma, todellakaan.
2 kommenttia:
Voi että! Näin sitä aina muistaa, miten monta ihan ensimmäistä kertaa meillä onkaan vielä edessä! Kiehotva, ihana ajatus. Oman vauvan oma käkätys! On mahtanut olla suloista. :)
Arkipurkka, oli todellakin suloista, ja melkeinpä hämmentävää! Ja tosiaan, on niin paljon ensimmäisiä kertoja! Niitä on hyvä kirjata ylös että muistaa sitten myöhemmin :D
Lähetä kommentti