sunnuntai, marraskuuta 08, 2009

Vanhemmuudesta ja yhteiskunnan tuista

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Suomalaisille isille annettiin isänpäivälahjaksi kaksi lisäviikkoa isävapaata. Hesari uutisoi tässä, että jos isä pitää vanhempainvapaan kaksi viimeistä viikkoa, saa hän lisäksi ekstraa aiemman kahden viikon sijaan neljä viikkoa. Tämä uudistus tosin tulee voimaan vasta ensi vuonna syntyneiden vauvojen kohdalla.

Harmi vain, että näitä isävapaita aika harva isä käyttää. Jutussa myös todettiin, että vain yksi kuudesosa isistä on käyttänyt isävapaita. Oletusarvona oli, että yksi viidesosa käyttäisi. Siis onnettomat 15-20 % isistä pitää mahdollisena /haluttavana olla lapsensa kanssa ekstra kaksi viikkoa. Vaivaiset kaksi viikkoa?? Mikä siinä on niin vaikeeta? Kaatuuko talous kahteen viikkoon? Vai eikö työt jousta? Vai eikö vaan huvita?

Tässä viime aikoina kun olen taas vertaillut Suomen ja Ruotsin vanhempainvapaajärjestelmiä (moni tuttu ja kaveri on raskaana tai saaneet vauvan molemmin puolin lahtea), kyllä täytyy sanoa että länsinaapuri voittaa mennen tullen sekä joustossa, monipuolisuudessa että tasa-arvossa. Vanhempainvapaapäiviä on Ruotsissa 480 lasta kohden. Nämä saadaan jakaa muuten miten vain, mutta 60 niistä on toisen vanhemman otettava. Mitään valmiiksi määriteltyä "äitiyslomaa" tai "isävapaata" ei ole olemassakaan, vaan päivät todellakin saa käyttää miten tahtoo (lukuunottamatta ko 60 päivää). Miksi ylipäänsä Suomessa pitää olla ensin 105 päivää äitiyslomaa? Entä jos äiti haluisikin olla kotona vähemmän ja isä loput? Äidin on siis oltava määrätyt kuukaudet kotona.

Suomessa vanhempainloma alkaa kun äitiysloma loppuu. Vanhempainloma kestää 158 päivää ja vanhempainlomalle voi jäädä äiti tai isä. Vanhemmat voivat myös olla vanhempainlomalla vuorotellen.

Isyysnetistä poimittua: vuosittaisesta lähes 60 000 suomalaisesta isästä kuitenkin vain 10.5% pitää vanhempainvapaata, joka on vapaasti jaettavissa vanhempien kesken. MAsentavaa. Siinä näkee, miten vapaaehtoinen kannustejärjestelmä toimii. Eipä juuri mitenkään.

Itse kannatan yhä lämpimämmin ruotsalaista systeemiä, jossa toisen vanhemman on otettava min. 60 päivää, muuten nuo päivät menettää. Kun ei kerran isät muuten jää kotiin, siihen on näköjään puoliksi pakotettava. Tai jossain tapauksessa niin päin, että jos ei äiti anna isän jäädä kotiin, niin siihen pitää puolipakottaa. Toki perhe voi myös jättää käyttämättä tuon 60 päivää, jos isä ei millään suostu kotiin jäämään. Johan tuo luku 10.5% osoittaa selvääkin selvemmin, ettei isiä muutoin kotiin saada kuin rahallisella puolipakolla (=menetät tuet muutoin).

Itse asiassa kun Ruotsin demarit nyt ehdottavat, että vanhempainvapaat tulisi jakaa tasaisemmin molempien vanhempien kesken, kannatan kyllä tätäkin. Yksi kolmasosa äidille, yksi isälle ja loput jaettavaksi miten haluaa. Kuten käsittääkseni Islannissa, ja hyvin toimii. Olen valmis suht radikaaleihinkin toimenpiteisiin, kun ei vapaaehtoisuus kerran toimi. Kun kuuntelee meilläkin töissä suomalaisten isien kommentteja tyyliin: " Soita sille, kyllä se varmaan tulee paikkaamaan, sehän on vaan isyyslomalla", nousee karvat pystyyn. Miten niin "vaan isyyslomalla"?? En todellakaan soita toiselle kesken isyysloman.

Lisäksi, isyyslomaa Suomessa isä voi saada vain jos isä asuu lapsen äidin kanssa. Miksi? Eikö isä yhtäkkiä olekaan isä, jos hän ei asu äidin kanssa yhdessä? Miten se yhdessäasuminen ylipäänsä isyyteen liittyy??

Joustavuuteen liittyen; Ruotsissa kyseiset 480 vanhempainvapaa päivää voi jakaa lapsen ensimmäisen 8 vuoden ajalle. Minä voin esimerkiksi edelleen hakea Verasta vanhempainvapaata vaikka puolittaisen päivän, jos minulla vain on edelleen päiviä jäljellä - ja sen olen tehnytkin. Vanhempainvapaan määrän voi päättää kuukausi kuukaudelta, esim ottaa osan kuukausista rahallista korvausta vain 4 päivää viikossa, osan 7 päivää viikossa. Päivät vähenevät sitä mukaa. Päiviä voi myös ottaa esimerkiksi isä 3 päivää viikossa ja äiti 2. Osa-aikainen työnteko on helppoa ja kaikenlainen yhdistely vaivatonta.

Suomen malli, ensi äitiysvapaa, sitten vanhempainvapaa, sitten kotihoidon tuki tuntuu todella jäykältä. Osittainen hoitovapaa näyttäisi onnistuvan, mutta yksi päivä siellä, toinen täällä ei. Tällä hetkellä voin esimerkiksi päättää jäädä viikoksi kotiin Veran kanssa ja hakea viikon vanhempainvapaata. Siihen ei taida Suomen järjestelmä joustaa.

No, rehellisyyden nimissä, onhan Suomen järjestelmä silti parempi kuin monessa muussa maassa. Siltikin, nyt muuton kolkuttaessa ovella, ei voi kuin todeta että siirrytään valiettavasti huonompaan suuntaan.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suomalaisessa nettikeskustelussa eräät miehet (luultavasti kuitenkin lukumääräisesti harvat mutta sitäkin näkyvämmät)jaksavat jauhaa siitä, että miksi erotilanteessa lapset menevät usein ädille.

Kun tuntee useita suomalaisia lapsiperheitä ja tietää, miten "tasa-arvoisesti" perheen pyörittäminen niissä jakautuu (isät tekee töitä, äidit tekee töitä ja kotitöitä), niin mä en ihmettele yhtään. (Lisäksi monella suomalaisella miehellä on alkoholiongelma, myönsivät sitä tai eivät.)

Tätä taustaa vasten mä en edes jaksanut lukea noita Hesarin juttuja isyysvapaan pidentymisestä. Uskon, että suuresta metelistä huolimatta aniharva isä on kiinnostunut vapaita pitämään, nyt tai vastaisuudessa.

Mulla on kyllä niin pessimistinen käsitys suomalaisista miehistä, että tästä ei varmaan enää voi kovin paljon pessimistisemmäksi mennä. Ei ole kuitenkaan ilmennyt hyvää syytä korjata käsitystä, vaan lähes kaikki mitä näkee ja kuulee, tukee tätä. Valitettavasti.

Niin... Tosin tiedän minäkin muutaman todella POIKKEAVAN miehen / isän, jotka ovat ihan kuin naisia: vastuuntuntoisia, lähimmäisistään välittäviä - ja pitävät myös isyyslomaa, kun tilaisuus tarjoutuu. Selkeästi ovat kuitenkin häviävän pieni vähemmistö, mutta sitäkin arvostettavampia tapauksia. Ei ole helppoa olla poikkeava.

emmi kirjoitti...

Mikä loistava kirjoitus! Tuo kaikki on niin totta. Suomessa (ainakin oman kokemukseni perusteella) useiden kavereideni miehet eivät uskalla olla erilaisia. Ryhmäpaine on suuri. Miehen rooli on miehen rooli. Monet perheet vetoavat juuri tulojen pienentymiseen, mutta myös monet äidit pitävät TODELLAKIN kiinni heidän äitiyslomistaan eivätkä olisi valmiita niitä jakamaan, mikä on surullista. Itse odotan helmikuuta, jolloin meidän isä ottaa ohjat käsiinsä ja jää kotiin kuudeksi kuukaudeksi. Ihanaa hänelle ja tytölle.

Unknown kirjoitti...

Ihan mielettömän hienoa, että Ruotsissa on mahdollista "kyseiset 480 vanhempainvapaa päivää jakaa lapsen ensimmäisen 8 vuoden ajalle".
Olispa Suomessa sama systeemi!

Ja mitä tulee miesten kotiin jäämiseen pidemmäksi aikaa, niin meillä ainakin on täysin taloudellinen juttu, miksei niin voi tehdä.
Toisaalta taas jos Suomessa olisi kuten Ruotsissa se mitä olet kirjoittanut asuntolainoista ja niiden lyhentämisestä, ja että Ruotsin systeemillä käteen jää kuussa enemmän rahaa, niin silloin mahdollistuisi myös miesten kotiin jääminen helpommin!

Onneksi pankki sentään suostuu lyhennysvapaisiin kuukausiin ja onneksi meidän kotikunnassamme on kuntalisä kotihoidontuen päälle, niin niiden turvin minä, äiti, voin sentään olla kotona niin kauan, että nuorimmainen menee hoitoon vasta kahden ikävuoden kynnyksellä.

TaiNa kirjoitti...

Vanhempainraha-systeemi onki AINUT asia mikä Ruotsissa on parempi kuin Suomessa. Kaikki muu siellä "toimii" vähän miten sattuu. Siksi mekin lähdettiin takasin...

Anonyymi kirjoitti...

Moikka!

Olen aivan samaa mieltä! Tuo vanhempainraha systeemi täällä ruotsissa on loistava.
Ja eikä mielestäni suinkaan ainut asia mikä toimii paremmin.Päivähoitokin pelittää mielestäni paremmin. Me on ainakin saatu paikat heti ja sieltä mistä haluttu. Ja onhan hoito huomattavasti halvempaakin kun suomessa.

Tsemppiä teille muuttopuuhiin.

pilami kirjoitti...

Meille tulee ensimmäinen lapsi keväällä ja olemme kyllä mieheni kanssa ihan automaattisesti ajatelleet, että hän pitää (totta kai) sen 6 vkon isyysloman (vai -vapaan vai mikä se nyt onkaan) ja jäänee myöhemmin myös hoitovapaalle. Itseni mielestä on jopa epäreilua, että mies ei saisi missään kohtaa jäädä lapsen kanssa kotiin. Mutta kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että toi koko äitiysloma-vanhempainvapaa-isäkuukausi-hoitovapaa -viidakko on ihan kauheata perattavaa. Pelkillä Kelan sivuilla ei ainakaan näytä pärjäävän, että saisi selkoa koko systeemiin. Kaikki ne ehdot siitä miten ja missä järjesteyksessä ja missä välissä eri vapaat on pidettävä ja kuka sai olla välissä töissä vai eikö saanut. Että kyllä mun puolesta koko systeemin voisi perata ja selkeyttää!

Kasselin kyyhky kirjoitti...

Tosi surullista, että nykymiehistä niin pieni osa haluaa tutustus ajan kanssa lapsiinsa. Lasten kanssa ei riitä vain "laatuaika, niin kuin jossakin välissä mainostettiin, vaan tärkeää on se yhdessä eletty arki. Itse asun Saksassa, joka on taas ihan kuin eri planeetta, kun lapsiperheen elämästä puhutaan ( esim. todella puuttuvat päiväkotipaikat).

Unknown kirjoitti...

Ihan toisesta asiasta kysymys;

Oletteko olleet tai onko joku blogin lukijoista ollut Skanssenin joulumarkkinoilla? Oliko sellainen tapahtuma, että kannattaa lähteä katsomaan?

Aina tähän aikaan vuodesta tulee hinku lähteä Tukholmassa käymään. Mentiin aikoinamme kihloihin Tukholmassa (Monteliusvägenin näköalapaikalla) ja oli ihanan talvinen sää, lunta satoi suurina pumpulipalloina alas. =)

Tukholman tyttö kirjoitti...

Anonymous, juuri näin. Kai se nyt on suht selvää, että jos toinen vanhempi hoitaa kodin 80%:sesti, erotilanteissa juuri ko vanhempi on aika vahvoilla. Ja miehet kyllä edelleenkin saa Suomessa sellaista "oo miten hienoa" kohtelua, jos hoitavat edes suhtkoht oman osansa lastenhoidosta. Ei Suomessa esim koskaan näe kahta isää yhdessä työntämässä kärryjä. tai kahvilla, tai yhdessä puistossa keskellä päivää isyysvapaalla. Täällä se on ihan jokapäiväistä.

Emmi, täällä Ruotsissa asuminen on kyllä avannut silmät näkemään miten sukupuolittunut Suomi edelleen on. Suomalaiset kun elää siinä todellisuudessa, ei vaan tajua ja siksi pitää Suomea muka jotenkin tasa-arvon mallimaana. Ja kukkua kanssa. Kaikki tosiaan vetoaa aina tulojen pienentymiseen, varmasti joissain tapauksissa onkin kyse siitä (ja mistä se sitten johtuu että naisilla on järjestään pienemmät palkat??) ja systeemi tosiaan kannustaa siihen, että pienituloisempi jää kotiin. Mutta usein kyse ei ole pelkästään siitä, vaan jos haluttaisiin kyllä isänkin kotiin jääminen pariksi kuukaudeksi onnistuisi. Äitien on tosiaan välillä vaikea luopua saavutetuista eduista ja siihen tarvittaisiin ihan selkeästi enemmän valtion ohjausta. Valtiohan ne tuet maksaa, kai silloin valtiolla on myös oikeus päättää miten ne jaetaan?

Reetta, joo systeemi on todellakin aivan upea. Niin, kaikki asiat kulkevat käsi kädessä. Monesti se on vaan nii, ettei edes yritetä saada sitä toimimaan että isä voisi jäädä kotiin ainakin lyhyeksi aikaa. Enkä nyt halua moralisoida, etteikö raha olisi tärkeä vaikuttava tekijä, mutta toisaalta samaan aikaan Suomessa pienten lasten isät tekevät pisintä työpäivää, ei kuulosta kovin siltä että haluttaisiin panostaa kotonaolemiseen...

Ja sitten taas tuo, että lapsi saa olla kotona kaksivuotiaaksi, no jaa kun täällä sitä ei edes pidetä mitenkään erityisen hyvänä. Eli arvostetaan että lapset pääsevät sosiaalistumaan pienestä ja samaan aikaan äidit töihin, eivätkä äidit jää useiksi vuosiksi kotiin lasten kanssa (= tukee kotiäitikulttuuria voimakkaasti). Mutta maassa maan tavalla, kai... :)

TaiNa ja Anonymous, kyllä olen samaa mieltä että päivähoito on paremmin hoidettu täällä ja myös aivan ällistyttävän halpa. Ja halvemmaksi vielä yrittävät. Kokopäiväpaikka tällä hetkellä maksaa siis 1300 kruunua kuussa, ja se on siis max taksa. Muutenkin kyllä meidän kohdalla systeemi on toiminut enemmän kuin hyvin.

Pilami, joo mun mielestä kuulostaa kanssa siltä, että viidakko on ihan hirveä. Ja usein ne ei itsekään tiedä Kelassa että miten asiat menee (ainakaan aikanaan kun selvitteli asumistuki-asioita sai eri vastauksen eri käsittelijöiltä). Teille tulee lapsi keväällä, ihanaa!! Onnea!!

Anne, joo heti kun mennään pois Pohjoismaista alkaa ihan eri todellisuus... siellä se tosiaan saattaa olla työ tai äitiys valinta, kun täällä sentään yhdistäminen sujuu aika hyvin. Ja jos menee töihin, lapsen jättää sitten hoitoon jo parikuisena. Se on aika raakaa touhua. Mutta ihan fiksuja ihmisiä niistäkin tulee, joten tämä suomalainen "lapsen paikka on kotona 3 vuotiaaksi" ajattelu on kyllä tosiaankin vaan yksi näkökulma asiaan.

Reetta, ei olla oltu! Ehkä tänä vuonna..? Oi, teillä on osunut tuuri että Tukholmassa on juuri tuolloin satanut lunta! Se on upea paikka se Monteliusvägen... :)