Vera oli viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa yön yli hoidossa, ja meikäläinen ekaa kertaa koko yön poissa. Mummo ja ukki hoitivat homman ihan suvereenisti (kiitos vielä kerran!!) eikä kertaakaan ollut tullut suurempi hätä. Ja minä kun niin jännitin! Mökkiviikonloppu serkusten kesken (kiitos sisko, veli ja serkut :) ilman lapsia oli ihan mainio ja vahvisti uskoa, että kyllä tämä äidin ja lapsen asteittainen erottautuminen ja se päiväkodin aloituskin varmaan ihan hyvin sitten sujuu...
Ja nyt on sitten siis tokavika päivä menossa. Koko perhettä taitaa vähän jännittää tämä muutos, tuleehan isällekin yhtäkkiä ihan uudet kuviot. Ja miten ihmeessä aamuisin jaksaa herätä ja mennä töihin ilman niitä tavallisia aamupäivätorkkuja???
3 kommenttia:
Muutosten tuulia puhaltelee teillä päin. Mahtavaa, että yökyläily on teillä onnistunut. Sehän mahdollistaa äidille vaikka mitä kivoja rientoja silloin tällöin. :)
Näätkö säkin sun blogin tekstin ihan hassuna?! Mä nään, myös omani. Oliso tää template rikki?!?!?
Elina, no kyllä todellakin muutoksen tuulia... töihinmeno on kyllä aika hurja juttu. Mutta nopeastihan siihenkin sitten varmasti tottuu... Ja rientojakin voi suunnitella tosiaan, jopa vanhempien kesken!
Hna, mulla näkyy kyllä ihan normaalina. Tosin en päivällä kerennyt tänne ollenkaan, kun olen vaan TEHNYT TÖITÄ--- hui! Toivottavasti nyt sullakin näkyy jo paremmin?
Lähetä kommentti