Olen kymmeniä kertoja päässyt vastaamaan kysymykseen, tiedämmekö onko tulossa tyttö vai poika. Tänään viimeksi kahteenkin otteeseen. Tällä kertaa molemmat kysyjistä olivat tanskalaisia. Emme ole ottaneet asiasta selvää, emmekä myöskään ajatelleet sitä tehdä etukäteen. Nyt ei enää taida tulla tilaisuuksiakaan, kun rakenneultra oli ja meni eikä käsittääkseni luvassa ole enää uusia ultrakertoja. Itselläni ei ollut mitenkään fanaattista suhtautumista asiaan, joten kun J toivoi, että odottaisimme emmekä selvittäisi tulevan vauvamme sukupuolta, minulle se sopi oikein hyvin.
Hauskaa on sitten ollut seurata ihmisten reaktioita tähän päätökseemme. Töissäni on 17 eri kansalaisuutta ja on ollut mielenkiintoista, miten todellakin erilailla tähän kysymykseen eri maissa suhtaudutaan. Suomi ja Ruotsi selvästi kuuluvat suunnilleen samaan kategoriaan: pääosa vanhemmista ei halua tietää lapsensa sukupuolta etukäteen. Ruotsalaisten mielestä on ollut ihan loogista, ettemme ota selvää asiasta etukäteen.
Tanskaan mennessä ero on jo aika suuri. Lähes kaikki tanskalaiset ovat todenneet, että toki lapsen sukupuoli tulee tietää, jos se vain on mahdollista. Ja mitä etelämmäksi Eurooppaa mennään, sitä suurempi ero on. Ranskalaisille ja espanjalaisille työkavereille on itsestäänselvyys kysyä sukupuolta heti alussa, ja suomalaiset ja ruotsalaiset on ihan omituisia kun eivät halua tätä tietää. Vaatteiden värit ja lastenhuoneen kalustus ilmeisesti suunnitellaan sen mukaan, ja helpottaahan se tietysti nimen miettimistä. Espanjassa ollessani olenkin kiinnittänyt huomiota, kuinka jo parikuukautisilla tyttövauvoilla on korvakorut ja rimpsut ja röyhelöt. Aika hurjaa touhua. Jenkeistä ja australialaisista en itse asiassa tiedä, miten ko asiaan suhtautuvat. Nimen päättämisen suhteen olisi tietty helpompaa jos olisi vain yhden sukupuolen nimien pohdinnan vaikeus. Emme ole vielä osanneet päättää nimittäin, etenkin pojan nimet on tosi vaikeita. Nimen pitäisi vielä sopia sekä suomalaiseen että ruotsalaiseen suuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti