Vuosi 2012

Taas on yksi vuosi takana, tapahtumarikas sellainen. Uusi vuosi edessä ja toivottavasti siitä tulee yhtä onnistunut :). Vähän enemmän unta, toivoi mies uudelle vuodelle. Allekirjoitan, mutta en uskalla toivoa liikoja...

Viime vuoteen mahtui Vidar alkuun aikalailla vauvana ja kasvu siitä pieneksi pojanviikariksi. Verakin oli vuosi sitten vielä aika pieni, kun katsoo kuvia viime vuodelta kasvua tuntuu tulleen, vaikkei sitä niin arjessa huomaa. Vuoteen mahtui myös suuria muutoksia - suurimpana tietysti muutto takaisin Tukholmaan sekä töihinpaluu viime syksynä. Mutta hassua on myös, miten aika jotenkin häviää - tuntuu kuin Suomesta muutosta olisi jo ihan ikuisuus vaikka se oli vain 4kk sitten!

Vuosi vaihtui Tukholman naapureilla niin vuosi sitten kuin viime yönäkin. Mukavaa, kun on niin mukavat naapurit! Tässä tytöt vuoden vaihtuessa raketteja seuraamassa neljännen kerroksen ikkunasta

Isommat lapset (6v ja 2 kertaa 4v) jaksoivat yli vuodenvaihteen, myös viime vuonna. Pienemmät (1v ja 2v) simahtivat jo aikalailla ennen. Sitä ennen oltiin tehty ruokaa - alkupalaksi hummeria ja shamppanjaa, pääruoaksi häränfilettä ja perunagratiinia, jälkiruoaksi aivan ihanaa kakkua (rakas naapuri, mikä olikaan kakun nimi? ja ohjeenkin voisi ottaa :). Ruotsissahan uudenvuoden vastaanotto otetaan todella tosissaan - ruoka on keskiössä enemmän kuin juoma, toki juomat sitten ruokien mukaan. Täällä ei vedetä mitään perunasalaatti-nakki-linjaa, vaan uusivuosi on kulinarismisn juhlaa.

Muutenkin juhlapyhien ruokakuvioissa on Suomen ja Ruotsin välillä suuri ero - Suomessahan niin uutena vuotena kuin vappuna ollaan nakki-perunasalaattilinjalla (ja usein viinan määrä on se tärkein), kun taas lahden tällä puolella valmistetaan monen lajin illalliset. Molempi parempi - etenkin vappua vietän kyllä ihan mielelläni suomalaisittain, mutta mun mielestä uusi vuosi on mukavampi Ruotsissa. Toki tämä on yleistys ja varmasti molemmissa maissa löytyy molempaa traditiota, muttei Suomessa ole missään määrin samanlaista uuden vuoden menu - hehkutusta kuin täällä. (Joulu ja juhannus taas ovat molemmissa maissa yhtälailla ruokapainotteisia, ja etenkin juhannus on vieläpä pitkälti samaa ruokaa)

Tänään sitten kahviteltiin suomityttöporukalla yhden perheistä luona, neljä perhettä, 9 lasta välillä 6-1 vuotta. Ihan mahtavaa! Etenkin kun 4 vuotiaat tytöt on löytäneet yhteisen sävelen ja leikkii tosi hienosti keskenään.

Jouluhan vietettiin Suomessa, perinteiseen tapaan. Pukki kävi ja sitä piti vähän jännittää. Lahjojen määrässä oltiin jokseenkin järjellisiä, vaikka toki lapset ainoina lapsenlapsina aikalailla lahjoja saivatkin. Mutta olinhan huomauttanut ettei liikaa eikä missään tapauksessa liian isoja lahjoja. Tuli sieltä sitten kuitenkin yksi parkkitalo, joka näkyy kuvan sivussa alla. Se tosin jäi vielä kuljetusta odottelemaan Suomeen, emme ottaneet sitä mukaan lentokoneeseen...  

(veikeä piilopaikka vai mitä :)

Uuden vuoden alussa tuntuu aina jotenkin ihanalta ja haikealta samaan aikaan. Toisaalta on huikeaa ja jännittävää, kun edessä on ihan uusi vuosi täynnä mahdollisesti kaikkea jännittävää ja kivaa. Toisaalta on haikeaa miten taas yksi vuosi on takana. Eihän tässä enää mitään teinejä olla. Mutta eipä kyllä haluttaisikaan :) Uuteen vuoteen liittyy myös toiveita ja lupauksia. Lupauksia olla pitkäpinnaisempia, lupauksia yrittää jaksaa ja iloita kaikista ihanista pienistä asioista, ettei arki kävisi niin hermon päälle. Käydä jumpassa ja innostua töistään, vaikkei aina ihan nappaakaan. Muistaa elää hetkessä hieman enemmän ja arvostaa sitä kaikkea mitä on. Jos vaikka saisi keksittyä sen mitä oikeasti haluaa tehdä isona, tai keksisi (saisi aikaiseksi) sen extran mistää innostua.

Saa nähdä mitä vuosi tuo tullessaan. Ainakin isot juhlat vuoden lopussa, jos sitä ruotsalaiseen tapaan jaksaa juhlia pyöreitä :) Mitä sinä olet luvannut tai toivonut tälle vuodelle?