Vaalianalyysia

Nyt on palattu ns arkipäivään ja kyllä on joutunut miettimään joitakin kertoja tätä vaalitulosta. Kyllähän sitä persujen menestystä osasi odottaa, muttei ihan kuitenkaan tällaista. Surulliseksi se saa, monestakin syystä, vaikka jollakin tasolla voisin ymmärtääkin syitä miten tähän on jouduttu.

Moni äänestäjä on varmasti ollut pettynyt nykymenoon. Suomen kompromissi- ja konsensuspolitiikka on saanut aikaiseksi, ettei oikeastaan ole väliä kuka kolmesta suuresta on vaalivoittaja - oli hallituksessa kokoomus, keskusta tai sdp, politiikka on ihan samaa. Demarien hallituskaudella poistettiin varallisuusvero - vasemmistolaista politiikkaako? Keskustaa ja kokoomusta ei ole erottanut erkkikään, vaikka vaalikampanjan tiimellyksessä eroja yritettiin hakemalla hakea (no okei, kuntien määrässä on vähän eroja...). Kaikki isot puolueet ovat hallituksessa ollessaan toitottaneet, ettei ole vaihtoehtoja.

Tästä siis nähdäkseni lähti monen protesti - vaihtoehdottomuudesta, isojen puolueiden omahyväisyydestä. Vrt Ruotsiin, jossa onm blokkipolitiikka, kaksi vaihtoehtoa ennen vaaleja, joiden välillä valitessa tietää millainen hallitus siitä seuraa. Mitä Suomessa tietää? Ei mitään! Kaikki voivat olla hallituksessa kaikkien kanssa. Luulin aiemmin että tämä olisi hyvä asia, mutta olen kyllä muuttanut mieleni.

Persut siis koettiin vaihtoehdoksi. Sitten tullaankin jatkokysmykseen: mikä on tämä vaihtoehto? Ainakaan tuloeroihin ei näyttäisi olevan mitään yhtenäistä kantaa, nimittäin osa persuista kannattaa tulerojen säilyttämistä: esim. Halla-aho ja Packalen vastasivat HS:n vaalikoneessa, että heidän mielestään "tuloerot saavat edelleen kasvaa hillitysti" ja kommentoivat näin:

"En näe, että tuloerot sinänsä olisivat signaali epäoikeudenmukaisuudesta. Ongelma ei ole siinä, että jotkut tienaavat paljon, vaan se, että alemmissa tuloluokissa työnteko ei kannata yhtäältä työn verotuksen ja toisaalta veroilla rahoitettujen vastikkeettomien tulonsiirtojen vuoksi. Työn tekemisen pitäisi aina ja kaikissa olosuhteissa olla kannattavaa. Mielestäni on hyvä, että ihmisellä on ainakin teoriassa mahdollisuus vaurastua rehellisellä työllään. Tätä ei pidä estää suurituloisten kohtuuttoman ankaralla verottamisella."

Eli käytännössä kannattavat perustuloa, jossa jokaisesta ansaitusta eurosta jää jotain käteen? Tämäkö oli siis kansan tahto, vihreiden perustulo?

EU:lle sanoo suurin osa persuista ei, tai ainakin eurolle ja Portugalin apupaketille. Tästä ei vaan päästä yli eikä ympäri, että Kataisen hallituksessa on pakko löytyä asiaan joku kompromissi. Nähtäväksi jää, kuka joustaa ja kuinka paljon -ministeriauton penkki kyllä varmasti Soinia houkuttaa ja koukuttaa.

Ydinvoimaan porukalla ei ole mitään yhtenäistä kantaa. Soini itse vastustaa aborttia, tätä ei kai kuitenkaan loppujengi toivo? Subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen jakaa myös porukkaa. Postmodernia taidettakaan ei ihan kaikki persut vastusta.

Maahanmuuttopolitiikkaa toisaalta haluavat kaikki persut tiukentaa. Tänne kun tukee ilmeisesti ihan liikaa väkeä (se 3-4 prosenttia Suomen kansasta jolla olemme Europpassa peränpitäjiä, kun on ilmeisesti sekin liikaa). Ja jotkut kehtaavat lähteä paremman elintason perässä muualle! Ei me vaan ikinä koskaan, eihän? Näin tuntuisi kuitenkin suuri osa suomalaisista ajattelevan. Pelottavaa onkin se hämmentävän laaja tuki mitä tämmöinne politiikka saa.

Project Maman blogissa pyrittiin ajattelemaan asiaa positiivisen kautta: tuleepahan muutos vanhaan. Sitähän tietysti äänestäjätkin toivoivat. Kirjoitin sinne ao kommentin:

"Mä olen kyllä myöskin samaa mieltä että persut hallitukseen. Ei ole oikein muuta keinoa saada heitä kokemaan, millaista on tehdä vaikeita päätöksia. Vaikka sitten hallitus kaatuisi ja tulisi ennenaikaiset vaalit, se voisi olla ihan terveellistä Suomen politiikalle. Ja vaikka kauhistuttaa tulevan hallituksen politiikka, kun myös kokoomus ja demarit on jo jonkin aikaa heittäneet hyvin maahanmuuttokriittisiä kommentteja, joten maahanmuuttopolitiikassa oletettavasti muutos tulee jotenkin näkymään. Suomen jo nyt tiukka linja tiukentuu lisää.

Ja siitä eteenpäin sitten allekirjoitankin yhden anonyymin ja pilamin pelot, sekä mitä pellon pientareella hyvin kirjoittaa: Äärikonservatiiviset menneen ajan sivistymättömät äijäarvot, nais-, naispappeus, feminismi-, ulkomaalais-, ympäristönsuojelu- ja homoviha eivät nyt ole kuitenkaan ihan mitättömiä asioita. Eikä politiikka ole mitään peliä, vaan kyllä siellä eduskunnassa ihan oikeasti neljässä vuodessa keretään lakeja säätää - jotka sitten oikeasti vaikuttaa meidän kaikkien elämään.

Vaikka maahanmuutto ei henkilökohtaisesti koskettaisikaan (ei minuakaan muutoin paitsi että olemme ns hyväksyttyjä maahanmuuttajia, mitä nyt ruotsinkielisiä), silti se on hyvä peili ihmisten asenteista ja ajatuksista: hyväksymmekö tänne toisenlaiset ihmiset? mitä vaadimme muilta? kun ns maahanmuuttokriittisyys on poliittisella tasolla hyväksyttyä, kaduilla ja toreilla on ok huudella erinäköisille ihmisille "menkää kotiinne rättipäät"?

Vihreistä, tottakai on syytä katsoa peiliin ja niin tulee varmasti (ja toivottavasti)myös tapahtumaan. Mutta ei Vihreiden perusarvot, liberaalius, ympäristöarvot, humaani maahanmuuttopolitiikka, tasa-arvo, tästä mihinkään muutu. Jos näille arvoille ei ole kannatusta muualla kuin Helsingissä ja vähän Uudellamaalla, niin ei Vihreät kyllä sen takia rupea ajamaan jotain muuta linjaa. Muut puolueethan ottivat hyvinkin persujen mielipiteitä omiin ohjelmiinsa."

Jos paljon pahaa niin myös jotain hyvääkin: vaalitappion jälkeen Vihreiden jäsenmäärä on hypähtänyt ylöspäin yli 10%.

ps. Voisi lisätä, että Suomessa on astuttu normaalia eurooppalaista käytäntöä kohti: iso populistinen puolue, pieni keskustapuolue. Toki erona se, että muualla populisteja ei yleensä haluta hallitukseen.