Tukholmassa oli aivan mahtavaa. Todellakin tuli ikävä vanhaa asuntoa ja siellä asumista. Asuttiin siis "kotonamme" pe-su, ja kustannettiin siksi aikaa vuokralaiset (halpaan) hotelliin. - Vuokralaiset ovat siis ystäviämme, joten tämä järjestely sopi kaikille. - Sunnuntai ja maanantain välinen yö oltiin appiukon ja hänen naisystävänsä nurkissa. He olivat oikein sopeutuvaisia ja järjestivät meille asiat hyvin, mutta sohvalla nukkuminen on vaan aina yhtä kärsimystä.
Lisäksi järjestettiin yhteistuumin vuokralaistemme kanssa meillä illalliskutsut lauantaina, joten univelkaa kertyi siis yllinkyllin. Ihanaa oli kuitenkin tavata kavereita hyvän ruoan ja juoman parissa! Niitä iltoja kaipaa, kun Suomessa sama homma ei oikein tunnu onnistuvan. Koen kyllä, että ruotsalaiset ovat sosiaalisempaa jengiä kuin suomalaiset (yleistys - eihän se tietysti kaikkiin sovellu). No, ei se kyllä ole mikään uutinen. Ruotsalaisethan ovat sosiaalisempia kuin suomalaiset. Sitten taas tietysti, eipä sitä nyt jaksa illallisilla hillua pienten lasten kanssa läpeensä, mutta ehkä kuitenkin edes joskus...
Mietittiin kaverien kanssa, miten lapsiperheet Espanjassa onnistuu pitämään lapsensa hereillä illallisen loppuun asti. Se kun aloitetaan n 20-21 aikaan ja lopetetaan about klo 22-23. Ja lapset on koko ajan ihan mukana, ehkä pienimmät tosin nukahtaa vaunuihin. Lapet varmaan nukkuu aamulla pidempään ja kunnon siestan?
Toisenlainen ongelma on, että nämä meidän Tukholman reissut on niin täynnä ohjelmaa, että olen ihan puolikuollut matkan jälkeen. Joten vaikka onkin todella kivaa, toipumiseen menee aina monta päivää.
Muutoinkin unen kanssa saadaan taistella. En yhtään ihmettele, että unen puutetta käytetään kidutuskeinona! Meillä nämäkin tietysti menevät kausissa, mutta koska emme yleisesti ottaen mene kovin aikaisin nukkumaan ja lapset heräävät nyt jo n. kuuden aikaan, jää uni väkisinkin liian vähälle. Meillä on nykyään varsinainen ralli pitkin yötä. Muutenkin nukutaan miehen kanssa eri huoneissa, ja Vidar siis isänsä kanssa. Minä nukun alkuyön työhuoneessa, johon sitten Vera kömpii yleensä jossain vaiheessa viereen. Sitten Vidarin ensimmäisen ruokailun aikaan tehdään miehen kanssa vaihtokauppa, minä siirryn makuuhuoneeseen ja mies työhuoneen lattialle. Olen jonkin aikaa funtsinut josko Vidarin voisi pikkuhiljaa siirtää omaan sänkyynsä. Alunperinhän Vidar nukkui vieressä koska imettäminen oli siten paljon helpompaa. Mutta täytyy myöntää, että on siinä kyllä myös ns mys-faktor, eli on aika ihanaa nukkua vauvan vieressä... kun ei sitä sitten myöhemmin enää saa... Toisaalta Vidarin nukuttaminen on myös ollut helpompaa viereen. Saa nähdä, milloin saadaan sänky takaisin omaan käyttöön! Öinen rumba ja ruljanssi tuskin ihan heti loppuu joka tapauksessa.
Tänään nukuinkin sitten peräti kahdet päiväunet! Tämä onnistuu tietysti vain, koska Vera on päiväkodissa. Kaikki kunnia niille äideille ja isille, joilla on tenavia useampia kotihoidossa. Minä en selviäisi ilman päiväuniani (vähintään joka toinen päivä).
**ps. kuvia löytyy toisessa blogissa pitkästä aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti