Ekojen päivien tuntoja

Niin siis hyvää uutta vuotta täältä uudesta Suomen kodista, koti on tosiaankin idyllinen vanha puutalo Espoossa. Mutta kylläpäs meidän muutto Suomeen alkoi aika järkyttävissä merkeissä - oltiin juuri lähdössä Selloon kun kuulimme uutiset eikä sitten mentykään. Tervetuloa Suomen Amerikkaan, Espoon autokaupunkiin missä aseet paukkuu...! Todella surullista, ja mikä karmea loppu vuodelle 2009.

Paljon on kirjoitettu ja puhuttu Suomen väkivaltaisuudesta maana. Kyllähän se on ihan selvää, että jos Matti Nykäselle hymistellään kun se vetää vaimoaan turpaan, niin pohjimmiltaan väkivalta on siis ihan ok. Mervihän se vaan on tyhmä kun antaa Matin hakata. Tästä voi vetää korrelaation yleisesti kotiväkivaltaan - kun mies hakkaa, nainen on vaan tyhmä kun ei lähde. Eikä naapureiden asioihin puututa. Ryyppyremmien tappelut on tietysti ihan ok, ja riitojahan on aina ratkottu tappelemalla ja puukolla. Mies, hanki ja kirves, lauloi jo Eppu aikoinaan. Mutta annas jos joku menee ulkomailla mainitsemaan että väkivaltaisuus on hyväksyttyä Suomessa, kyllä tulee turpaan niin että tutisee. Sofi Oksasellehan kävi juuri näin.

Että tämmöisessä merkeissä päästiin Suomen vuoden alkuun. No, muuten on ollut idyllista, pakkaset huitoneet -11-20 välillä ja meidän vanhassa puutalossa kieltämättä vähän viileää... putket on yläkerran vessasta jäässä, sähkölaskua odotellessa... ikkunasta näkyy talvinen piha ja pulkalla on kuljettu pitkin lähiötä.

Jo nyt huomaa, ettei ilman autoa selviä mihinkään (tai kai selviäisi jos pitäisi mutta näinhän se menee, valitettavasti). Helsinkiin asti ei ole edes vielä päästy, kun yleensä sinne mennään aikalailla heti alkuun. Tässä on suhattu autolla Ikeassa ja Kierrätyskeskuksessa (no, se on kylläkin Helsinkiä), josta löytyi tosi kivasti huonekaluja. Kavereitakin on keretty jo nähdä, ja pienet uuden vuoden vastaanotot järjestää. Testataan elämää ilman TV:tä ja katsellaan ohjelmia pelkästään netin kautta.

Muutto oli kyllä kieltämättä ihan sieltä syvältä, todellakin olisi pitänyt vuokrata muuttoauto eikä viedä useaa muuttolastia pikkuautolla yli lahden. Viimeisiä nyssäköitä autoon tunkiessa hiki valui ja mehän ei sitten edes Veran kanssa mahduttu autoon, vaan hurautettiin satamaan taksilla. Ja sitten tietysti hirmuinen purkuduuni täällä päässä. No, nyt alkaa pikkuhiljaa olla tavarat paikallaan, mutta on tässä molemminpuolin ollut hammasten kiristelyä ihan riittämiin.

Muutenkin on ajoittain oltu ihan raivona kun ollaan eksytty sata kertaa täällä Espoossa ja suomalaiset jutut tuntuu oudoilta. Hinnat tuntuu kalliilta ja vähän on ollut kuin ulkomainen olo ;)

Käytiin sitten vaihtamassa kirjat, mun ja Veran. J jäi vielä Ruotsiin. Asian hoitaminen maistraatissa sujui helposti, ja totesivat että olisin voinut tulla ilman Veraakin, vaikka puhelimessa toisin väittivät. Myöhemmin mieleen tuli mielenkiintoinen seikka - missään ei kysytty isän suostumusta lapsen kirjojen siirtämiselle. Olisi kai voinut olettaa, että tarkistetaan muuton olevan isällekin ok, nykypäivänä, kun kaikenlaiset huoltajuuskiistat ovat arkipäivää. Sanoisin, että aika sinisilmäistä...

Huomenna mennään ekaa päivää päiväkotiin. Jännittävää. Vera on tähän mennessä sopeutunut ja tykännyt tietysti kun ollaan mummolaa lähellä, ostettiin uusi sänky ja siis vihdoinkin on siirrytty isojen tyttöjen sänkyyn, samoin pikkuhiljaa jätetään päiväunia pois. Rytmit oli jo valmiiksi joulun ym jäljiltä ihan sekaisin, ja sitten vielä mentiin tunnilla eteenpäin ja viiem aikoina on kukuttu pitkin öitä.

Nyt taitaa olla aika siirtyä minunkin nukkumaan, kunhan saan ekat uudella koneella pestyt pyykit ripustettua. Raportointi jatkunee :)