Muuttoon on enää kaksi kuukautta. Asuntoa ei ole, ei tarhapaikkaa. No, onhan työ, ja auto. Ehkä voimme asua autossa ja ottaa lapsen mukaan töihin? No, leikki sikseen, vuokra-asuntoja ei ole juuri muita tarjolla kuin "vapaa heti", jollaisia emme aiemmin ole voineet katsella. Kunhan marraskuu alkaa, alkaa tuntua järkevältä katsella tarjontaa tosissaan ja sopia jotain näyttöjäkin. Olemme siis päättäneet muuttaa vuokralle, kunhan sopiva vaan löytyy.
Lastenhoitoon onneksi on back up ratkaisuna mummo, joka jäi viime keväänä eläkkeelle. Isovanhemmat painavat muutenkin vaakakupissa paljon, kun muuttoa alettiin harkita (sori vaan isovanhemmat, jouduitte vaakakuppiin :). Mummon harteille ei voi kuitenkaan vilkasta 2 vuotiasta täysin työntää, joten joku päivähoitoratkaisu on tietysti löydyttävä.
Nykyisessä päiväkodissa menee tosi hyvin, tädit on ihania, ryhmä on kiva, siellä on kaverit (Ama, Uuva, Itto ja Nina = Amanda, Tova, Victor ja Catalina). Ainostaan piha on todella ikävä, joten sen jättäminen ei harmita. Mutta muuten, kurjalta tuntuu kun on löytynyt niin kiva, suomenkielinen paikka lähellä meitä.
Onko sitä ihan kamala kun repii lapsen irti tutusta ympäristöstään? Toisaalta, tämä on kyllä ihan kulttuurijuttu - monessa maassa on ihan normaalia, että vanhemmat muuttavat useinkin töiden perässä. Meidät on vaan totutettu liian hyvään. Töidenkään perässä ei tarvitse muuttaa - enää.
Luinpas tässä juuri Heidi Köngäksen kirjan Jokin sinusta. Siinä perhe muutti 60-luvulla vuodeksi Ruotsiin töiden perään. En finne igen, tuli esiin siinäkin tarinassa. Suomalaiset olivat alhaista kastia. Ei ihme, ettei lapsille juuri opetettu suomea, olihan se ruma ja alempiarvoinen kieli.
Ja nyt sitten suomalaiset suhtautuvat samoin muualta tulleisiin.
Niin, muuttoon palatakseni. Lapsi varmaan selviää ilman suuria traumoja. Ja mitäänhän ei saa jos ei uskalla yrittää. Jos ja kun palataan, tiedetään että on ainakin kokeiltu. Jos kaikki vaikka meneekin ihan hyvin?
9 kommenttia:
Toi on kyllä kamala tunne, kun tuntuu että repäisee lapsensa irti kaikesta tutusta. Samat fiilikset, kun muutin omani Suomesta Ruotsiin. Lapset kyllä joustaa uskomattoman paljon ja on usein niin sosiaalisia tyyppejä, että uusia kavereita löytyy aina. Teillä on sentään isi ja äiti molemmat muuttamassa mukana joten ne peruspalikat pysyy kasassa.
Ja ette sentään ostaneet Smarttia! sit olis saattanu tulla jo vähän ahdasta muuttaessa autoon :D
Huija ... kyllä joudutte itsenne tuosta autosta maksamaan kipeeksi, ku vietti suomeen ... Kaamee vero :(
Me muutimme lasten kanssa ihan yhtäkkiä Ruotsiin helmikuussa 2008. Molemmat (tuolloin 6v ja 2v) sopeutuivat todella hyvin. Muutimme takaisin Suomeen kolme viikkoa sitten, kaikki kaverit jäivät sinne jne. Muutimme täysin uudelle paikkakunnalle tänne, josta emme tunne ketään. Tytöt sopeutuivat jälleen heti. Puhuvat ruotsia keskenään leikeissä, mikä on hyvä juttu.
Täytyy uskaltaa kokeilla! Meillä ei mennyt asiat hyvin siellä, joten tultiin takaisin Suomeen, mutta ei kaduta päivääkään, onpahan jotakin nähty ja kokeiltu elämässä. Lapset ei sitä estä. :)
tsemppiä asunnon etsintään ja kaikkeen muuttohässäkkään! Muistathan hommata kaikki paperit ja E-lomakkeet valmiiksi sieltä ennen kuin lähdette, että asiat täällä lähtevät sujumaan eikä tarvitse sitten odotella päätöksiä (mm. lapsilisää varten tarvitset kaks eri e-lomaketta fkassanilta).
Elli, niin mäkin ajattelen, että varsinkin näin pienenä ei mitään ongelmaa pitäisi olla. Mutta kirpaisee se kuitenkin :/ Toisaalta, muuton myötä saa isovanhemmat jatkuvasti lähelleen joten "parempaan" tässä ikäänkuin ollaan menossa...
Anonymous, mies "muuttaa" eli muutta kirjansa vasta 6kk päästä jolla käsittääkseni vältetään suomen hurjat verot. En tosiaan oo tiennyt aiemmin että niin iso ero on Suomen ja Ruotsin välillä. Todellakin hurjat verot Suomessa!!
TaiNa, mä olen kyllä samaa mieltä, kunhan suht kohtuuden rajoissa pysyy niin lapset kyllä sopeutuu. Hienoa että teillä on paluu Suomeen sujunut hyvin!
Hmm, tuommoisia ei ole vielä edes ajateltu... meillä kun on kyseessä väliaikainen muutto, en edes tiedä minkä valtion systeemiin tullaan kuulumaan !!! :/
Isäni luki mielenkiintoisen artikkelin muutama vuosi sitten, jossa kerrottiin, että 60-70-luvulla suurin osa Tukholman suomalaisista asui Fittjassa tai Tenstassa(siis siellä missä siirtolaiset tänä päivänä asuvat...monien mielestä slummia...)Nykyään suurin osa Ruotsiin muuttavista suomalaisista muuttaa Östermalmille (=Ullanlinna, Eira, Kaivopuisto). Että sellainen muutos on tapahtunut! terv. Anu
Kuinka pitkäksi aikaa aiotte muuttaa? Jos olette Suomessa vuoden tai enemmän niin joudutte tekemään virallisen kirjojen vaihdon pysyvästi ja siten siirrytte Suomen sosiaaliturvan piiriin. Siinä tapauksessa tarviitte kaikkia mahdollisia ja mahdottomia lappuja sieltä sitten mukaan.
Tuosta autoverosta vielä... sitten kun teette täällä Tulliin siitä ilmoituksen, niin ne vaatii hyvin tarkat selvitykset ja todistukset siitä, että olet todella asunut ja oleskellut siellä maassa mistä auton tuot, siihen päivään asti kun Tullille auton ilmoitat. Eli miehesi joutuu toimittamaan mm. työtodistuksia, palkkakuitteja, tiliotteita yms. tullille. Jos hän siis "muuttaa" vasta 6kk päästä oikeasti, niin hänen täytyy pystyä todistamaan että on myös oleskellut Ruotsissa sen ajan. Papereissa kysytään myös kuinka monta päivää olet viimeisen vuoden aikana oleskellut Suomessa.
Anu, mä olen lukenut saman jutun! Tuo on ihan totta. Kaikki tuntemani suomalaiset asuu keskustassa tai ns paremmissa lähiöissä...
TaiNa, ei me tiedetä vielä. Aluksi vuodeksi, mutta voi olla että lähdetään takas jo aiemmin tai sitten myöhempään. Täytyis alkaa selvitellä noita asioita. Mies nyt ei siis joka tapauksessa muuta ennen kun joskus alkukesästä ja mullakin on duunista kyseessä transfer-sopimus ainakin alkuun; siellä olivat sitä mieltä että pysyn Ruotsin sosiaaliturvassa. Tämmöset on tietty aina vähän hankalia, epäilenpä että Kelakaan oikeasti osaa neuvoa jos sinne soittaa... ;)
Kannattaa tosiaan soittaa Kelaan, kyllä ne sieltä yhdistää jollekin joka osaa kertoa mitä papereita tarvitte mukaan ja miten on parasta toimia. Minäkin soitin silloin ennen muuttoa pariin otteeseen Kelalle ja hyvin osasivat auttaa. Meillä ongelma on nyt vaan se, ettei Fkassan suostunut antamaan meille kaikkia lomakkeita mitä olis tarvittu ja nyt niitä sitten on pyydetty Kelan kautta ja odotellaan edelleenkin..
Lähetä kommentti