Eilen oli sitten Veran tokat bileet, nimijuhlat, tällä kertaa Ruotsin kavereille. Avoimet ovet alkoivat kahdelta ja jatkuivat seiskaan, tosin vikat vieraat lähti vasta puol kymmenen aikaan ja silloinkin vain emännän ystävällisellä kehoituksella "nyt voisitte itse asiassa jatkaa turinaa baarin puolella" :) Isäntä lähti vieraiden seuraksi yhdelle, mutta sitten oli kuulemma iskenyt ikävä perhettä ja mies palaili kotiin vaikka oli ihan saanut luvan olla pidempäänkin! Hyvin on kasvatettu :D Emäntä oli aika kanttuvei illalla ja tytär vähän ylikierroksilla, nukahti vasta puolenyön tienoilla vaikka viime aikoina on otettu tavaksi nukuttaa 21-22 aikaan. Toisaalta tytön piti varmaan prosessoida kaikkea päivän aikana koettua kukkumalla pikkaisen pitempään.
Vieraita tuli sitten runsaasti, mutta onneksi aika tasaisesti pitkin päivää. Isoisä ja isoisän naisystävä veivät Veran päivällä pitkälle kävelylle, jotta isä ja äiti saivat leipoa ja tehdä pientä purtavaa (snittar på svenska) ja siivota ja laittaa itsensä valmiiksi. Takaisin tullessaan neiti nukkui sikeästi ja veteli hirsiä ensimmäiset 2½ tuntia juhlista! Keskellä mekkalaa ja ihailevia katseita neiti vaan kuorsasi vaunussaan! Todella hyvät unenlahjat, ihanaa että Vera nukkuu ihan kunnon metelissä, niin toivottavasti ei tule olemaan jatkossakaan nukkumisen suhteen pumpulista tehty. Tiedä sitä sitten; monet sanoo, että sekin voi muuttua moneen kertaan vielä... Osa vieraista ei siis kerennyt tavata päivänsankaria ollenkaan hereillä! Herättyään Vera kiersi sitten sylistä syliin, silmät ymmyrkäisenä ihmetteli, että mitä kumman tyyppejä nämä nyt oikein ovat??
Viiden aikaan paikka kuhisi lapsia, ainakin 7kpl kuukauden ja 1½ vuoden välillä olevaa ryömi ja taapersi ympäri kämppää aikuisten jaloissa. Nuorin oli tosiaan vasta kuukauden vanha turvakaukalossaan (kiva kun pääsitte Anu :), ja hitsi kun Vera olikin jo tosi iso tyttö tähän juhlan nuorimpaan verrattuna. Muutama vuosi sitten kun järkättiin tupareita, paikalla ei ollut yhtään lasta. Tietysti juhlan luonnekin oli eri, mutta silti tyypillistä että nyt reilusti 30+ ikäisessä kaveripiirissä kaikki ovat samaan aikaan innostuneet saamaan lapsia.
Kansallisuuksiakin oli peräti 6:sta eri maasta.
Ja lahjoja tuli ihan mieletön määrä! Eilen aloitettiin lahjojen avaaminen ja olo oli kuin lapsena jouluna konsanaan! Tälle illalle on varattu puolet avaamisen ilosta. Aivan ihania lahjoja tähän mennessä, vanhemmat tosin on paljon enempi innoissaan kuin varsinainen lahjojen saaja...
Nyt J istuu sohvalla ja tuijottaa formulaa, jossa ilmeisti Räikkösellä on mahdollisuudet voittaa. Hihkui juuri että "du måste titta sista 10 varv". Kumpikohan meidän perheessä on enemmän suomalainen???
2 kommenttia:
Minunkin aviomieheni istui sunnuntaina täällä Brasiliassa naama liimautuneena televisioon muutaman brassiystävän kanssa... ja kannusti railakkaasti Kimiä :) Tosin juhlin itsekin, kun Ecuadorin jalkapallomaajoukkue pelaa...
Ja sitten Verasta... Neiti on niin suloinen uusissa kuvissaan. On todella hyvä, että Vera oppii nukkumaan pienen (tai isomman) melun kanssa... muuten saisitte kävellä varpaillanne monta vuotta aina iltaisin tai päikkäreiden aikaan.
Kamalasti terveisiä Brasiliasta!
Ratón, hihhih, niin sitä avio/avomiehet suomalaistuu suomalaisen puolison matkassa!!
Näin mekin on ajateltu, että tosi hienoa ettei pieni meteli haittaa jos tosiaan isompanakin sitten suostuisi nukkumaan myös mekkalan keskellä. Se on varmaankin siellä Brasiliassa se normaali tapa, onkos siellä hiljaista hetkeä edes yöllä ;D
Paljon terkkuja sinne Brasseihin!
Lähetä kommentti