Tällä viikolla on jälleen huvittanut ja hämmentänyt ruotsalaisten ja suomalaisten täydellisen erilainen suhtautuminen päivähoitoon.
Keskiviikon DN uutisoi: S-förslag: Gratis förskola från två år. Eli siis yleinen ja ilmainen päivähoito 2-vuotiaasta. Käytännössä kaikille 2 vuotta täyttäneille lapsille oikeus (osittain ilmaiseen) päivähoitoon huolimatta siitä mitä vanhemmat tekevät. Nykyään näin on 3-vuotiaasta eteenpäin.
Ajatuksena on, että jokaisella lapsella on oikeus päivähoitoon. Tämähän on siis täysin vieras ajatus Suomessa, jossa taistellaan jokaisen lapsen oikeudesta kotihoitoon.
Max-hinta päivähoidolle asetettiin 2002 vaalien jälkeen. Tällä hetkellä 15 tuntia hoitoa viikossa on ilmaista 3-vuotiaasta eteenpäin (tämä siis selittää sen, että Veran päivähoitomaksu on huomattavasti alhaisempi kuin Vidarin). Maksamme kahdesta lapsesta 1680 kruunua, vajaat 200 euroa.
Sosiaalidemokraattien pitkän tähtäimen suunnitelma on, että päivähoito olisi täysin ilmaista. Demarit näkevät satsauksen päivähoitoon satsauksena koulutukseen - " en bra fungerande förskola (=päivähoito, joka siis Ruotsissa nimellä esikoulu) långt ned i åldrarna är en viktig del i att vända den här utvecklingen" eli hyvin toimiva päivähoito jo aikaisesta vaiheesta on tärkeä toimenpide, jolla voidaan parantaa Ruotsin huonoja koulutuloksia.
Buaahaa, tämä on niin koomista. Suomessa, jossa koulutulokset OVAT hyviä, taistellaan päivähoitoa vastaan. Suomessa hoidetaan huomattavasti suurempi osa lapsista kotona kuin Ruotsissa (=äidit hoitavat). Ruotsin demarit eivät juuri katsele lahden yli, että mistä ne hyvät koulutulokset kumpuaa..
Mutta pohjallahan on siis perustavanlainen ero siitä, miten päivähoitoa tarkastellaan. Ruotsissa se nähdään yleisesti hyvänä lapselle, jo 2-vuotiaasta, Suomessa kauhistellaan että ainakin 3-vuotiaaksi lapsen paikka on kotona.
Osuvasti poliittinen kommentaattori DN:ssa kuitenkin totesi, miten mikään puolue ei huutele pienempien ryhmäkokojen puolesta. Minua ei juuri hetkauta, maksetaan kahdesta lapsesta 1680 kr va 860 kruunua, summa on joka tapauksessa aivan älytttömän pieni. Se kuitenkin hetkauttaa, onko lapsiryhmässä suosituksen mukaiset 15 lasta vai 25. Täälläkin puolella lahtea löytyy jutun mukaan jpa 40 lapsen ryhmiä!! 40 lasta, miten siellä kukaan säilyy hengissä ilman kuulovaurioita?!! ... jotenkin tuntuu, että demarit ei oikein näe metsää puilta tässä hommassa. Ruotsissa ei ole mitään pakottavia ryhmäkokoja, olisikohan siihen kuitenkin aiheellisempaa puuttua?
10 kommenttia:
Mä olen muuten joskus miettinyt, että johtuvatko Suomen hyvät oppimistulokset ennemminkin vauva- ja pikkulapsiajasta kuin itse koululaitoksesta. Kun eivätkös lasten aivot kehity ihan hirmuisen paljon juurikin vauva-aikana ja Suomessa vauvat ovat pääosin 1-vuotiaaksi asti kotihoidossa saman vanhemman (äidin) kanssa. Monissa muissa maissa hoitaja vaihtuu jo parin kuukauden iässä ja entäs jos se aiheuttaakin niin paljon stressiä lapselle, että aivojen kehitys jotenkin oppimiskykyjen kannalta heikentyy. Mua kiinnostaisi tämä ihan hirveästi, mutta en tiedä onko tätä mitenkään edes tutkittu. Ja pitkällä kotihoidolla tarkoitan tässä yhteydessä siis lapsen kotonaoloa n. 1-vuotiaaksi asti, en 3-vuotiaaksi kuten se Suomessa yleensä määritellään. Täällä on vähän hämärtynyt se tosiasia, että 1-vuotiaaksikin asti kotonaolo on jo tosi pitkä aika maailmanlaajuisessa vertailussa.
Mä olen muuten aina pitänyt itsestään selvänä, että olen kotona n. lapsen 1-vuotissynttäreihin asti ja kun siihenkin pitää ottaa kotihoidontukea kolmisen kuukautta, niin olen ajatellut olevani pitkään kotona. Nyt sitten yhtäkkiä olen ajautunut äitipiireihin, joissa ihmetellään miten sitä nyt jo niin "varhain" olen palaamassa töihin. Öh, näkökantoja on tosiaan monia. Mullakin on se sama, että haluan tarjota lapsille mallin siitä, että äitikin käy töissä eikä ole pelkkä kodinhengetär. Nythän meillä esikoinen ihmettelee, kun isä tekee ruokaa, koska näin äitiyslomalla ja kotona ollessani sehän olen pääsääntöisesti aina minä (kun se mies on siellä töissä silloin kun pitäisi sitä sapuskaa laittaa). Ei hyvä malli. Onneksi mies jää taas hoitovapaalle syksyllä, niin korjautuu tämäkin asia sitten viimeistään silloin...
Meillähän esikoinen oli päiväkodissa 1,5-vuotiaasta puolisen vuotta ja vaikka periaatteessa kokemus oli ihan hyvä ja lapsi viihtyi, niin tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että alle 2-vuotiasta ei meidän perheessä enää päiväkotiin tuupata. Johtuen erityisesti ryhmäkoko-ongelmasta. Meidän kunnassa tilanne on se, että ryhmässä saattaa olla jotain 20 lasta ja alle 3-vuotiaitakin yli 5. Ja kun jonoa on ja paikkoja liian vähän, niin ei ole pelkoa että tilanne jotenkin parantuisi. Perhepäivähoito ei kuitenkaan tunnu ihan hyvältä sekään. Siinä kun on sitten se ongelma, että se aikuinen on yksin lasten kanssa eikä siellä ole ketään katsomassa sen aikuisen touhujen perään. Ovat varmaan ihan päteviä kyllä, mutta jotenkin se silti mietityttää. Eikä niitä perhepäivähoitopaikkojakaan ole pahemmin tarjolla.
Nämä ovat kyllä aina hankalia kuvioita. Eniten kaipaisin keskustelua _hyvästä_ päivähoidosta ja resurssien jakamista pienempien ryhmien mahdollistamiseksi. (kyllä mun mielestä alle 3-vuotiaiden ryhmäkoon pitäisi olla alle 10 lasta). Fakta on se, että kaikki eivät koskaan halua eivätkä voi pitää lastaan kotona 3-vuotiaaksi asti (eikä se tosiaan välttämättä ole edes tarkoituksenmukaista) joten kun suurin osa lapsista sinne päiväkotiin kuitenkin tupsahtaa, niin voitaisko yrittää parantaa sitä päiväkodin toimintaa.
Olen ilahtuneena pannut merkille Suomessa käytävän keskustelun esim. päivähoidon maksuperusteiden muuttumisesta sellaisiksi, että maksetaan vain hoitoajan tunneista. Meillähän lapsi oli kevään 4 päivää viikossa hoidossa, mutta maksettiin kuitenkin kaikista päivistä (alennusta olisi saanut vasta, jos oltaisiin oltu muutama päivä enemmän kuussa pois). Tämäkin oli ihan hölmö käytäntö, kun se oli ajateltu kotona olevien vanhempien näkökulmasta: oli tyyliin 10 ja 15 päivää päiväkodissa kuukaudessa oleville lapsille omat ryhmät, mutta kukaan ei vissiin ollut ajatellut, että "hei, lapsi voisi tehdä lyhyempää viikkoa siten, että ne vanhemmat ovat ihan töissä eivätkä kotona sen pikkusisaruksen kanssa. Ja jos työnantajan kanssa jotain sopii, niin silloin homma toimii yleensä viikko-perusteisesti eikä millään päiviä kuukaudessa -tyylillä). Ei hirveästi kannusta tää systeemi lyhentämään lapsen päiväkotipäiviä.
Sitten muuten risoo sekin, että kun käydään keskustelua siitä, että miksi vanhemmat sisarukset ovat päiväkodissa vaikka äiti on vauvan kanssa kotona, niin ei siitä vanhemman lapsen kotona pitämisestä kyllä mitään makseta. Eli ei mitään kannustinta (paitsi säästynyt päiväkotimaksu). Olisko ihan mahdotonta saada esikoisesta jotain, edes alennettua, kotihoidontukea, kun nythän se ei syö päiväkotipaikkaa kun se on kotona.
Pahoittelut, tuli varsin pitkä vuodatus aiheesta. Tästähän meillä kaikilla riittää aina niin paljon kommentoitavaa!! ;)
Niin, piti ihan jakaa kommentti kahtia, kun ei julkaistu kerralla noin pitkää... ;)
Luulis ainakin, että se oma vanhempi hoitajana tois lapselle lisäturvaa ja itsevarmuutta..
Mutta sitten, kun taas kattoo tota Suomalaista yhteiskuntaa, niin ei se kovin hyvin näytä loppuviimeksi voivan.
Toisaalta tää nykynen hysteria kaikkea muuta, kuin yhtä muottia kohtaan saa kyllä kenen tahansa pään rakoilemaan.. :-D
Meiltä on kanssa nyt paljon kyselty, että meneekö tuo kakkonen tarhaan, kun uus vauva tulee. Oon tätä kyllä itsekin pohtinu kovasti.
Mun äitini on hyvin vanhanaikainen tässä, eli lapsi kotona, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole!
Ite ajattelin nyt kattella ensin, että kuinka se arki lähtee liikkeelle, millasten univelkojen kanssa sitä oikeen pitäis koittaa elää.
Esikoinen meni tarhaan 1v2kk ikäsenä ja kaipas jo ihan selkeesti muita lapsia ympärilleen. Toisaalta jannu osas puhua jo sujuvasti, joten oli sinänsä helppoa, kun tuli ymmärretyksi eikä ollu tätä "vaan äiti tajuaa"-ongelmaa mikä muodostuu helposti.
Tää kakkonen taas ois ollu ihan reppana vielä noin nuorena olla hoidossa. Tai ehkä se vaan tuntu siltä, kun ei sitä puhetta tullukaan ihan samaa tahtia.
Olikohan mulla joku pointtikin tässä kirjotuksessa? Ei ehkä? No jos olikin, niin luulen, että se hukkaantu jossain jo ensimäisten lauseiden kohdalla!
Hei! Palautteeni ei oikein liity Ruotsin päiväkotijärjestelmään mutta koulumaailmaan.Olen itse töissä koulussa ja en voi kuin ihmetellä ruotsalaista koulujärjestelmää..
Ekaluokkalaisillamme en ole nähnyt reppuja tai koulukirjoja läksyistä puhumattakaan. Lukujärjestyskin on tyyliin; maanantaina opetellaan shakin peluuta ja numeroita. Tiistaina 5 sanaa englantia ja piirustusta..ja perjantaina tietysti fredagsmys...luokissa oppilailla sohvat ja vedenkeittimet teen juomista varten.
Läksyjä ei hirveästi anneta koska ei haluta "stressata" oppilaita. Jälki-istuntoja ei ole eikä oikein muitakaan toimenpiteitä jos oppilas ei halua toimia ohjeiden mukaisesti.
Esikoulaiset askartelevat, piirtelevät päivästä päivään ja viettävät aikaa metsässä koulutaitojen harjoittelemisen sijaan.
Mitä esikouluun kuuluu Suomessa?
Niin ja todistukset lapset saavat ensi kertaa vasta 6. luokalla. (muuttui tänä vuonna, viime vuonna 8. luokalla ja numeroiden sijasta arvosanana kirjain)
Nyt esityksessä että kirjalliset todistukset poistettaisiin kokonaan koska siitä aiheutuu opettajille liikaa työtä....
Nyt on ollut sellainen horror-työviikko ettei ole tänne kerennty lainkaan...
Pilami, tuo logiikka ei kyllä valitettavasti toimi - jos noin olisi, Ruotsissakin pitäisi olla hyvät oppimistulokset, täällähän ollaan kotona puolitoistavuotiaaksi. Täällä ei käytännössä saa viedä alle vuoden vanhaa hoitoon (jollei hanki omaa hoitajaa).
Mutta tuosta asiasta olen samaa mieltä, että Suomessa eletään totaalisen (kotiäiti)umpiossa - todellakin 1 vuotiaaksi kotona olo on kansainvälisesti mitattuna pitkä aika!
Joo, äitipiirit. Niitäkin tietty voi olla monenlaisia, mutta kalskahtaa just siltä, että "lapselle parhaaks on olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi ja TIETYSTI se on jokaisen perheen oma asia miten vanhempainvapaat jaetaan (mutta valtion pitää tietenkin se maksaa)"... Minähän olen tosi laiska kokki, joten meillä teki mies usein ruoan vaikka olin kotona ;) No mun vahvuusalueet on sitten muualla, pyykinpesussa mm. Mutta se antaa kyllä lapsille sopivasti mallia siitä, että isä se on joka ruoan tekee tässä perheessä!
Mä olin itse aikanaan perhepäivähoidossa ja mut sitten lopulta otettiin sieltä pois, kun hoitajan oma lapsi repi mut naarmuille niin etten enää suostunut sinne menemään... tämä on tietysti yksi tapaus, ja on varmastikin aivan ihania perhepäivähoitaja, mutta mistä sen tietää kuka on hyvä ja kuka huono..?
Olen ihan samaa mieltä, että päivähoidosta pitäisi keskustella juuri lähtökohdasta miten tajotaan hyvää hoitoa. Päiväkotiryhmät on liian suuria ja ymmärrän hyvin, ettei sellaiseen halua vied 1 vuotiasta. Mutta ei se ratkaisu ole se, että lapset kotiin, vaan laadukkaampaa hoitoa ja isompia ryhmiä!!
Joo ja tämä on kanssa niin hupaisa (ja raivostuttava!) keskusteltu, että sen vanhemman lapsen kanssa pitää saada olla kotona jos äiti on siellä vauvan kanssa. Ehkä se äiti tarvii untakin välillä? Ehkä se vanhempi lapsi tarvitsee lapsiseuraa? Stimulanssia? Ruotsissa pidetään ihan hulluina sellaisia vanhempia, jotka pitäisivät kokonaan vanhemmana lapsen kotona vauvan kanssa. Lapsiparka, täällä ajatellaan... !
Eli, hyvä pointti, eipä Suomella niin lujaa mene, vaikka lapsia pidetään kotona pidempään kun missään... jengi voi pahoin ja itsemurhia tehdään maapallon kärkijoukossa. Että enpä tiedä auttaako se nyt elämässä niin hirveesti että ole ollut kotona ekat kolme vuotta äitin kanssa...
Täällähän on hyviä osa-aikatarhavaihtoehtoja, mun mielestä voi viedä lapsen 15 tai 20 tai 30 tuntia viikossa päiväkotiin (maksuista en tiedä, ne on varmaan kyllä aina samat oli sitten 15 tai 30).Ja riippuu myös kunnasta, mutta minimi on 15 tuntia. Ja älä nyt vaan ainoastaan äitiäs kuuntele, vaan itseäsi - jos sua väsyttää niin teen niinkun susta tuntuu!! Millonka se laskettu aika onkaan?
Ruotsalainen koulu... surullisenkuuluisa aihe. Ihan itkettää kun kuulee näitä juttuja.. ja sitä itse toivoo että se suomalainen koulu ois pare moi, mutta enpä tiedä.
En tiedä esikoulusta Suomessa itse asiassa, en usko että se on kauhean erilaista, Suomessahan se voi myös olla tarhan yhteydessä. Mutta koulussa on kyllä eroa. Tosin ei SUoemssakaan nykynää anneta todistuksia kun 5 luokasta lähtien (korjatkaa jos olen väärässä). Omana aikana eka todistus tuli jo tokalla eikä mulla ainakaan ole siitä mitään traumoja...
Miten Ruotsi on sitten pärjännyt Pisa-tutkimuksissa? Onko se ihan tosi huono sijoitus?
En mä oo vielä valmis lyttäämään mun teoriaa - jonkun pitäisi vaan tutkia sitä ja sit ottaa koulujärjestelmänkin vaikuttavuus huomioon. ;) Ja sitä paitsi, ei kaikki todellakaan ole Suomessa kotona 3-vuotiaiksi. Jotenkin tämäkin fakta unohtuu pitkän kotihoidon kritisoijilta helposti.
Mut meillähän siis esikoinen on ollut kotona, kun vauvakin on. Enkä valitsisi edelleenkään toisin. On sillä kerhoa ja muskaria, mutta en koe, että päiväkoti on se oikea paikka hakea kotihoidossa olevalle lapselle virikkeitä. Mun mielestä päiväkoti on ja sen pitääkin olla työssäkäyvien vanhempien käyttämä hoitopaikka. Se koko päiväkodin päivärytmihän tukee just sitä. Mä aattelen ennemminkin niin, että satunnaiset vierailijat jää sen ryhmän toiminnan ulkopuolelle vähän liikaa. Siksipä kunnissa pitäisi ennemminkin kehittää kerhotoimintaa näille kotonaolijoille.
Pilami, Ruotsi on pärjännyt tosi keskinkertaisesti. Ihan surkeasti Suomeen verrattuna. Ja taso on siis laskenut koko ajan, vielä joskus 90-luvulla Ruotsi pärjäsi ihan hyvin. Täällähän poistettiin käytännössä arvostelu/numeerisest todistukset, en nyt muista milloin, demarien aikana kuitenkin joskus 70-80 luvulla, ja itse ainakin korreloin huonot Pisa-tulokset aika pitkälti tämän päätöksen kanssa. Sekä sen sosiaalidemokraattisen ajatuksen, että ei voi vertailla, kun se olisi epäreilua niitä "huonompia" kohtaan ja että usein mennään sen huonomman tasolla ennemmin kuin kannustetaan hyviä. On täällä koulupolitiikka muutenkin hyvin erilaista, täällä on paljon yksityisiä kouluja ja erot suuret. Tietty täällä on myös paljon maahanmuuttajia, jotka yleensä präjää koulussa heikommin ja tarvitsee paljon tukea (jota ei aina oikein tunnu riittävän). Opettajankoulutuksen taso on myös matalampi kuin Suomessa. tai lähinnä opettajaksi ei haluta, sinne hakeutuu siis keskinkertaisesti koulussa pärjäävät, kun Suomessa edelleenkin yhtä paikkaa kohti on 10 hakijaa (täällä 1 per 1). Eli syitä on monia.
Varmaan joku yhteisvaikutus voi ollakin, on vaan tosiaan vaikea sanoa kun tosiaan niin moni asia vaikuttaa... Toisaalta hyvin pärjäävät Aasian maat taitavat viedä lapsensa aika pieninä hoitoon?
No, olet kyllä ihan oikeassa, ei tosiaankaan kaikki lapset Suomessa ole kotona 3 vuotiaaksi asti :) se on vaan usein se äänekkäin äitien ryhmä! Välillä sitä vetää vähän mutkia suoriksi näissä kommenteissa... :D
Niin, ja täällä tosiaan ajatellaan ihan päinvastoin. Käytännössä kaikki lapsett ovat päivähoidossa viimeistään 2 vuotiaasta, oli äiti tai isä kotona tai ei. Se on täällä "lapsen oikeus" - oikeus hoitoon ja oppimiseen. Pedagoginen suunnitelma on viimeistään 2 vuotiaasta eteenpäin.
Itse olen jostain siltä väliltä. Jos nyt haluaa pitää vanhemman lapsensa kotona, etenkin jos lapsi on alle 2, kukin tehköön miten haluaa. En usko, että lapsen kehitys siitä taantuu, jos hän ei pääse päiväkotiin (kuten demarit siis uskovat). riippuu myös tosi pajon lapsesta, on ujoja ja toisaalta tosi paljon seuraa kaipaavia lapsia. Mutta en kyllä ymmärrä sitten sitä, että 4-5 vuotiaita lapsia pidetääisiin ihan kokonaan kotona pienemmän sisaruksen syntyessä. Silloin tarvitsee virikkeitä jo ihan eri tavalla, ja pedagogiikalla on jo aika suuri merkitys päiväkodissa - ja sitähän ei niistä kerhoista yleensä saa.
taas tuli vuodatettua...
Siis jos vanhempi lapsi on alle 3 piti sanoa, ei alle 2, ja haluaa pitää hänet kotona...
Just oli tästä samasta aiheesta yhdellä forkalla.
Kyllä meni kylmät väreet, kun lausahdukset on luokkaa "Siis mulle on ihan sama miten kukin hoitaa lapsensa, mutta minä kyllä hoidin vanhemman lapsen kotona, kun vauva syntyi. Toki jos ei kykene/pärjää.."
Siis toi ah-niin-ihana asenne oikeen huokuu kaikista noista kirjotuksista!
Ehkä sitä ite on niin herkkis, että tuppaan muotoilemaan asiat enemminkin:
"Hyvä viedä hoitoon jos yhtään siltä tuntuu", kuin sit taas:
"..jos ei kykene/pärjää".
Esikoinen on aina ihan silmät suurina, kun kerron, että Suomen kouluissa tulee joka päivä läksyä ja lomille vielä extraa, kun on sitä aikaa :-D
Mieskin kyllä tästä lomaläksystä aina ihan kauhuissaan. Se ei vaan oo siitä yhtään loogista tai järkevää. Mitä se sellanen loma on, jolle tupataan entistä enemmän hommia?
Itekään en kyllä lomaläksyä kannata, tai siis se oli lapsena kyllä ihan tosi mälsä homma!
Muuten kyllä vois noita läksyjä olla vaikka 2 kertaakin viikossa. Nyt on vähän se ongelma, kun on vaan kerran niin siitä ei tuu sellasta rutiinia ja ne helposti sit unohtuu (niin lapselta, kun vanhemmaltakin :D ) ja sit tuleekin taas voivoittelua koululta.
Lähetä kommentti