Tämän kuukauden aikana meidän neiti on oppinut sanomaan ärrän! Tämähän on saavutus, jota kaikki ruotsalaisetkaan eivät osaa. Muistan ikuisesti, miten alkuaikoinani tässä maassa katselin telkkarista Tinaa keittiössä; jonkin aikaa katsottuani totesin miehelleni, että tuon naisen pitäisi mennä puheterapiaan. Mies katsoi minua oudoksuen ja totesi: "men hon är ju från Skåne". Eli sehän selitti kaiken. Opin, etten kommentoi skånelaista ärrää, joka muistuttaa enempi ranskalaista kuin meidän kotoista puhetapaamme.
Samalla kun Vera on oppinut ärrän, alkaa Vidarilta tulla sanoja toisensa perään. Etenkin "kaikki" (=karkki) sekä "gois" (=godis) näin varhaisessa vaiheessa ovat hymyilyttäneet. Verahan ei edes tiennyt mitä karkki on tässä ikävaiheessa, Vidarin kanssa asiaa ei ole todellakaan voinut välttää.
Olimme tänään ensimmäistä kertaa koko perheella elokuvissa. Kyseessä oli Lilla Anna ja Långa Farbron, eli Laban sarjaa. Hyvin meni ja Vidar jaksoi koko 45 minuuttia, vaikka lopussa piti alkaa vähän hyppiä penkillä. Tosi hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti