sunnuntaina, helmikuuta 19, 2012
Voiko unen puutteeseen kuolla
Hetkittäin sitä epäilee selviävänsä tästä hengissä. Kun koko kämppä kaatuu päälle, kaaos valtaa joka kolkan, itse yrittää toisella kädellä järjestää samalla kun pieni käsi ylettää joka paikkaan ja repii kaiken alas riehuu ja sotkee, toinen huutaa kurkku suorana jotain muuta, yöllä ei nukuta, lapset ei nuku, kukaan ei nuku, töitäkin pitäisi yrittää tehdä vaikkeipä juuri huvittaisi kun siitä vasta kriisi onkin... joopa. Kyllähän ne sanoo, että tämä helpottaa jossain vaiheessa, mutta ei juuri lohduta tässä hetkessä. Nukuttu ei olla nyt puoleentoista vuoteen kunnolla. Lastenhoitoapua voi kyllä ostaa päivisin, voisiko sitä ostaa myös yöllä? HEtkittäin sitä epäilee omia kykyjään. Ja mikä siinäkin on, että lapsi herää juuri sillä sekunnilla kun itse sammuttaa valot ja laittaa silmät kiinni. Oli kello sitten kymmenen, yksitoista tai keskiyö, hyvin menee siihen asti mutta tasan sillä sekunnilla kuuluu pinnasängystä "määmää".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Eräs vanhempi kahden lapsen äiti ja kahden lapsen isoäiti sanoi toissa viikonloppuna: "Sä niin naurat tälle elämänvaiheelle – kahdenkymmnen vuoden päästä"! Ehhe he!
Hanna, joo niin varmaan, eheheh... mutta ei silti naurata tässä ja nyt. Joskus varmaan tätä on ihan ikäväkin, mutta mä niin odotan että saadaan nä ipanat vähän isommiksi.. :)
Hoh, oot sankari hoidellessas kahta lasta! Mulla on vain yksi, mutta välillä äärimmäisiä vaikeuksia selvitä tämänkin hässäkän keskellä. On käyny selväks että en taida olla ihan riittävän käytännöllinen ihminen äidiksi. Muutama lisäkäsi ois ihan jees... ja varapää.
- ipo
Lähetä kommentti