Vidar nukkui Riemukaaren ohi
Mehän oltiin tosiaan viikko sitten viikonloppu Pariisissa siskon ja Vidarin kanssa ja olipas ihanaa päästä vähän pois pakkasista! Matkat meni Vidarin kanssa hienosti, tosin Vera oli aikanaan hiukan helpompi matkustuskumppani, kun nukahti tyytyväisenä syliin - mitä Vidar ei todellakaan tee. Vidarhan ei tosiaan ole mikään sylivauva, vaan punkeaa pystyy hiki päässä jos yrittääkään. Vielä ei liikuta, mutta pyöritään kovasti ympäri ja sylissä siis seistään, ei istuta. Ja imettäminenkin on aika rasittavaa, kun keskittyminen on aina jossain ihan muualla - pää kääntyy väkkäränä. Imettäminen kahviloissa alkaa olla siis aika mahdotonta.
Yleisesti ottaen vauvan kanssa on kuitenkin helppoa matkustaa; ruoka on lähellä, vauva ei juuri karkaile ja nukkuu paljon. Joka ilta päästiin kunnon illalliselle Vidarin vetäessä sikeitä vaunuissaan.
Montmartre oli erinomainen paikka asustella, meillä oli hienot näköalat kukkulalle, hotelli siisti ja hintakin kohtuullinen.
Näkymät ikkunasta
Musisointia Rue Abbessessilla
Montmartrella oli ihania pikkukauppoja, terassit auki (tosin lämpölamppuineen) iltamyöhään, ei lainkaan lunta. Vaunujen kanssa oli suht helppo liikkua, vaikka taidettiin olla ainoat isojen vaunujen kanssa liikkeellä.
Mutta sitten se iso mutta. Lentokentältä matkattiin keskustaan junalla + metrolla. Ja metrossa ei tietenkään ole hissejä, ei liukuportaita. Portaita sitäkin enemmän. Otin siis tyynenä asenteen "seisoskelen tässä portaiden yläpäässä avuttomana vaunuineni", ja sitten vaan nyin ohikulkevia miehiä hihasta "pardon pardon vous pouvez m'aider..." Jonkinlaisesta ranskantaidosta oli myös hyötyä. Pukumiehet sitten kantoivat vaunuja apunani, ja sisko kiroili molempien matkalaukkujen kanssa (siihen ei apuja juuri liiennyt).
Takaisin kentälle matkatessa meille avattiin portit eikä siis leimattu lippuja ... arvaat varmaan loput. Metroissa oli sellaiset pyörivät systeemit joissa lippu leimautui. Sellaiseenhan ei tosiaankaan voi mennä vaunujen kanssa. Päästiin lentokenttäjunaan asti, hiki päässä kaikkein rappujen ja porttien jälkeen, kun tuli tarkastaja/lipunmyyjä. Ja siinä ei auttanut mikään, sakot rapsahti!! Koska ei oltu leimattu lippuja siis, liputhan meillä oli... yritettiin niin englanniksi kuin ranskaksikin selittää, että vauvan kanssa, vaunut ja laukut ja kukaan ei sanonut että liput pitää leimata erikseen... mutta mikään ei auttanut, sympatiaa ei saatu pisaraakaan. 2x25 euroa rapsahti. Äijä alkoi jo uhkailla poliisilla niin sitten kyllä maksettiin. Jälkeenpäin ajateltuna, tottahan lippu pitää leimata, mutta olisiko ehkä voitu tehdä poikkeus tässä tapauksessa, lienee aika selvää ettei yritetty huijata!? Varsinaiset roistot, lapsen kanssa liikkeellä vielä! :)
...mutta jäipähän muistot!
Kantorepun avulla tietysti välttäisi tämän vaunun kuljettamisen, mutta ilman vaunuja emme olisi nauttineet kolmen lajin illallista vauvan nukkuessa. Pian onneksi Vidar menee jo matkarattaisiin.
Mutta lopulta voi vaan todeta, että kyllä siis niin Helsinki kuin Tukholmakin on ihania, lapsiystävällisiä kaupunkeja...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti