Tässä on ollut vähän hiljaista. Hiukan aneemista eloa, kun tuntuu että kaikilla kavereilla on kovasti kiire ja mulla onkin yhtäkkiä sen verran iso vauva että sen kanssa ei pelkkä kotona oleskelu enää riitä vaan sen kanssa pitää alkaa hommailemaan juttuja! Näinhän tämä menee, sitä tottuu johonkin ja sitten onkin seuraava vaihe edessä. Oltiin jo kerran kirkonkerhossa, jossa oli ihan mukavaa, ja ehkä päästään vihdoin myös neuvolan kerhoon.
Meillä sitten otettiin yökoulu käyttöön pari viikkoa sitten. Kun yhtenä yönä heräilin parin tunnin välein syöttämään, ja samaan syssyyn osui neuvola ,jossa kerrottiin että kyllä se 6-kuinen oikeasti pärjää ilman ruokaa 6-8 tuntia, niin totesin että mulle riitti. Isi siirtyi nukkumaan vauvan kanssa ja minä toiseen huoneeseen. Koska kun se tissi on siinä vieressä, onhan se vaikeaa keskittyä uneen. Ja hallelujaa, hommahan toimi. Vidar on sen jälkeen nukkunut n 8-9 tuntia ilman ruokailua. Useimmiten unille mennään jo 8 aikaan illalla, joten ruokailu osuu sitten aamuyöhön. Mutta saanpahan nukkua ainakin 6 tuntia putkeen, ja välillä poika tahtoo maitoa vasta 6 aikaan aamulla eli silloin tulee äidillekin todella ruhtinaalliset unet. (- Tosin tuo isompi lapsi sitten yleensä herättää vähintään kerran yössä, joten ei tässä ihan putkeen edelleenkään nukuta...)
Meillä on myös imetys vähän hiipunut, toiselta puolelta ei tule enää mitään joten epäsuhta on varsinkin aamuisin aikamoinen - toisella puolella kun ei yön aikana tapahdu mitään, mutta toisella puolella rintaan pakkaa maitoa 9 tuntia... voitte vaan kuvitella, että tällaiseen epäsuhtaan ei löytyisi sopivia rintaliivejä :) Onneksi kyseessä on kuitenkin (toivottavasti) ohimenevä ilmiö.
Vidar on myös oppinut isojen ihmisten tavoille ja tahtoo mielellään seurustella syödessään ja juodessaan, joka ei ole kovin kivaa imettäessä. Ollaankin siis siirrytty aikalailla pullomaitoon muutoin kuin aamuisin ja iltaisin. Toisaalta se pullojen ja maitojen mukanan rahtaaminen on aika rasittavaa verrattuna siihen, että ruoka on aina mukana. Puolensa ja puolensa siis.
Ensi viikonlopuksi mennään pitkästä aikaa Tukholmaan. Pääsee fiilistelemään ja ehkä vähän funtsimaan tulevaakin. Kovasti on mieli jo tulevassa. Veralle ei kyllä muutosta olla vielä sanottu mitään, turhaa on 3 vuotiaan miettiä ja stressata liian aikaisin niin isoja kysymyksiä ja elämänmuutoksia.
2 kommenttia:
"Näinhän tämä menee, sitä tottuu johonkin ja sitten onkin seuraava vaihe edessä."
Veit jalat suustani - juuri näin. Meillä esim. alkuvuodesta alkaneet harrastukset olikin sitten tosi huonoon aikaan unien suhteen, kun kaveri muutti rytmiään tosi radikaalisti just loppuvuodesta. Ja ilmoittautumiset kun piti hoitaa jo hyvissä ajoin.
Mutta ehkä tämä vain opettaa elämään hetkessä tai jotain... ;)
Ja imetyksestä: on se vaan niin kiva, kun se yösyöttö jää pois. Ja itse olen loppujen lopuksi tykännyt myös siitä, että imetykset vähenivät. Monesti joutui kaupungilla etsiskelemään rauhallista imetyspaikkaa, nyt voi tuttipullon lykätä suuhun missä vain. Kesällä oli niin kiva, kun saattoi istuskella vaikka puiston penkillä imettämässä...
Pilami, juuri niin! Toisaalta olisin luullut, että kakkosen kanssa tietää jo paremmin... mutta ei niitä sitten kuitenkaan muista.
Imetys on kyllä mun mielestä eri asia alussa ja sitten yli puolivuotiaan kanssa. Enkä voisi kuvitellakaan imettäväni taaperoa! Mutta kukin tietysti tavallaan. Onhan se vähän haikeaa tämä luopuminen, mutta kiva saada oma kroppa takaisin. Uusia rintaliivejäkin voi pian ostaa, kun tietää millaisiksi rukkasiksi nämä nyt sitten lopullisesti jäivät! :)
Lähetä kommentti