Hyvää uutta vuotta rakkaat ystävät! Toivottavasti vuosi on vaihtunut kaikilla iloisissa ja onnekkaissa merkeissä ja ensi vuodesta tulee vieläpä edellistä parempi :)
Tultiin Tukholmaan eilen laivalla; muumilaiva oli taas verraton ja Vera innoissaan. Muumipeikkoa halattiin moneen otteeseen, jo heti laivaan tullessa. Tällä kertaa matkataan ilman autoa ja Muumi oli jo ovella vastassa.
Alkuyöstä eteen tuli kuitenkin ongelma, kun Vera heräsi klo 4.45 eikä sitten enää nukahtanutkaan. Lopulta isän oli pakko nousta ylös ja lähteä liikeelle, jottei Vidarkin olisi herännyt. Eli voi sanoa, että pienessä hytissä nukkuminen ei juuri tällä erää luonnistu kahden pienen lapsen kanssa. Laivamatkat on siis väliaikaisesti pannassa. Olivat sitten klo 5.15-8 liikkellä, ennen kuin tulivat takaisin hyttiin jatkamaan unia ja minä ja Vidar siirryttiin aamiaselle. Kuulemma scene oli vaihtunut suuresti kesken kaiken; viiden aikaan oli näkynyt sammuneita, yksikin mies käytävällä housut polvissa. Sitten kuuden aikaan oli ilmaantunut ensimmäiset muut lapsiperheet liikkeelle. Laivan lastenosasto aukeaa vasta klo 8, mikä järki siinäkin on?? Monet lapsethan heräävät kukonlaulun aikaan. Ennen kuutta ei ollut muuta ruokaakaan tarjolla kuin suklaata automaatista. Siinäpä terveellinen aamupala pienelle lapselle... Olutta olisi saanut infotiskiltä, näin mies ainakin väitti.
No, eilen sitten oltiin kaikki aika väsyneitä. Jaksettiin kuitenkin ystävillä/naapureilla hiukan juhlistaa vuodenvaihtumista, lapsetkin pystyssä Ruotsin aikaa kymmeneen asti. Katseltiin raketteja ikkunasta lähellä Tukholman keskustaa. Ihanaa, ettei tarvinnut mennä ulos :) Kiitos ihanat naapurit hyvästä uudenvuoden vastaanotosta!
Meillä on tosin vuodenvaihde mennyt vähän kurjissa merkeissä. Vahinkoja on pikkutytöllä tullut housuun nyt tiiviiseen tahtiin, sekä isoja että pienempiä, ja ollaan aika ymmällämme mitä tässä pitäisi tehdä. Viimeisen viikon aikana tätä on sattunut päivittäin, ja käsipyykkiä ja siivoustalkoita on siis riittänyt. Ei tiedetä onko tämä huomionhakua, vauvaksi haluamista, ihan aitoa vahinkoa (en usko, niin usein sitä tapahtuu) vai mitä? Vaippaa kun olemme ehdottaneet syntyi kuitenkin kauhea poru. Eli vauvaksi ei tuntuisi ainakaan haluavan. Tämä ehkä kuuluu asiaan kun perheeseen syntyy pikkuveli, mutta millä se menee ohi? Itsestään? Pitääkö tämä vain vähin äänin kestää ja toivoa parasta? Onko teillä kellään vinkkejä? Meillähän mitään tällaista ei siis ole sattunut koko syksynä, pari kertaa vain juuri vauvan synnyttyä. Hermot menee, kun ne on muutenkin aika kireällä juuri nyt...
Siihen liityen, uudenvuoden lupaukseni on yrittää kasvattaa pidempää pinnaa. Ja alkaa käydä jumpassa /lenkillä kunhan vain säät ja vauva sallii.
3 kommenttia:
Vahinko-juttu on kuule vain vaihe. Ja voi miten, miten, miten hyvin tunnen sen tunteen kun se kiristää pinnaa. En tiedä miten asian kanssa oikeasti pitäisi olla, mutta me aina puhutaan ja puhutaan, että "kerro, kun on hätä - Mukavampi sunkin on olla" ja kerrataan ties kuin monetta kertaa, että sitten vaatteet muuten menee pesuun, joudutaan lähtemään kotiin/sisälle/tai mitä ikinä ja vessassa käynti on vain yks suhaus ja taas voi jatkaa leikkejä, ulkoilua…
Jotenkin se vaan ärsyttää ihan hirrrrveesti, kun on itse tottunut, että ns. hommat hoituu ja lapsi on pitkään ollut kuiva, niin sitten pitäisi osata itse muistaa ja varautua, ettei ehkä olekaan.
Nyt Helmi vähän ehkä taas muistaa, kun Iris puolestaan kotona harjoittelee arkea ilman vaippaa. Houh.
Mutta vaihehan tuokin on. Menee ohi ja palaa sitten joskus eläkeiässä.
Hyvää uutta vuotta!
Meillä se oli kans vaihe. Liittyi selkeästi tähän vauvantuloon, alkoi noin kuukausi sen jälkeen vaikka lapsi oli ollut jo pitkään kuiva. Kesti ehkä pari kuukautta, pariin otteeseen vielä. Keskusteltiin ja kehotettiin menemään vessaan aina kun oli meidän mielestä vessa-aika ja hädän näköistä. Siis kymmenen kertaa päivässä... Otettiin myös tarrataulu avuksi: joka päivä kun oli ollut kuivaa, sai illalla tarran. Kuudesta tarrasta sitten mentiin uimaan/Linnanmäelle/mäkkäriin. Tämä oli suksee, ja auttoi heti että housut pysyi kuivina. Kolmannen tarrataulun jälkeen housut alkoivat pysyä huomattavasti paremmin kuivina ja ovat nyt olleet sitä jo parisen kuukautta. Mistän rangaistuksista/rajoituksista ei ollut mitään apua, vain tästä palkkiomenetelmästä.
Hna, niin hyvä kuulla että muillakin kiristää pinnaa! Koen välillä itseni ihan karmeaksi tyypiksi ja huonoksi äidiksi, ja olen valmis itkemään raivosta kaikkea kohtaan kun hermot vaan menee ja pinna palaa pienemmästäkin...
Mutta tämä housuun tekeminen on kyllä jonkinlainen protesti, kun se tehdään selvästi tahallaan eikä edes sanota että housuun tuli, vaan kielletään peräti. Nyt onneksi on mennty monta päivää ok, toivotaan tosiaan että se oli vaan joku lyhyt ohimenevä vaihe. Meillä on toisaalta ollut ihan liikaa ohjelmaa joulukuussa, se(kin) saattaa aiheuttaa lapselle stressiä.
Ja nimenomaan, eläkeiässä ollaan sitten takaisin samassa pisteessä...
Kukannuppu, ai teillä oli sama juttu. Näin se kai sitten vaan menee... meillä oli tarrataulu alunperin vessaharjoittelun apuna, ja käytetään sitä myös kotiinkävelyn tukemiseen, Vera kun joutuu kävelemään pitkiäkin matkoja, en tiedä auttaisiko se tässä... mutta otettiin potta takaisin, se kun oli jo siirretty hyllylle. Se on vähän helpottanut, kai se on sitten turvallisempi kuin pönttö, vaikka pöntöllä on osattu käydä jo iät ajat... mutta ennemmin siis potta kuin housuun :)
Lähetä kommentti