Vera on tykännyt jo pitkään esiintyä ja tanssia ja tehdä kaikenmaailman piruettiliikkeitä. Niinpä tuumin, että voisi olla kivaa mennä johonkin tanssi/jumppa/voimisteluryhmään. Ajatuksena, että siellä saisi pomppia ja tanssia musiikin tahtiin samanikäisten seurassa. Kuulostaa kivalta, eikö?
No, tänään oli sitten voimisteluseuran ensimmäinen tunti ja sinne mentiin innostuneesti (vaikkakin vähän väsyneenä, koska nykyään kotipäivinä ei suostuta nukkumaan päiväunia). Siellä ei sitten saaneet olla vanhemmat mukana, vaan lapset jätettiin ohjaajien kanssa keskenään. Ryhmä oli 3-6 vuotiaille, mutta jaettu kahtia, eli oletettavasti 3-4 vuotiaat keskenään. Ohjaaja sanoi, että jos tulee joku hätä on hyvä että vanhempi on lähettyvillä. No, odottelin ulkopuolella tunnin ajan ja oletin että kaikki oli mennyt hyvin kun sieltä ei mitään kuulunut.
Tunnin aikana kuuntelin hiukan epäilevänä sisältä kuuluvia ohjeita "katse oikeaan", "katse vasempaan", "hypätään", "hyvä tytöt", ei musiikkia, pelkkiä käskyjä... Eihän 3 vuotiaat edes tiedä mikä on oikea tai vasen?!! Ohjaajista osa oli venäläisiä ja lapsista hyvin monet. En halua olla ennakkoluuloinen, mutta touhu kuulosti kovalta valmennukselta venäläiseen malliin.
Kun tunti sitten oli, Vera tuli pelokkaan näköisenä viimeisten joukossa ulos. Sanoi ettei osannut. Ettei osannut, 3v!! Ohjaaja kertoi, että alussa oli mennyt hyvin, mutta sitten oli tullut vähän vaikeita juttuja ja äitiä ja isää ikävä (missä äiti?) ja lopun tuntia Vera oli istunut yhden ohjaajan sylissä. Olen aika järkyttynyt, ettei äitiä siinä vaiheessa haettu, vaikka ohjaaja selittikin, että yksi tunti on hyvä katsoa jos se siitä menisi. Hirveää talvisotameininkiä! Ja Vera sentään on päiväkotilapsi, joka on tottunut muiden seuraan ja yhteistoimintaan eikä yleisesti mitenkään kauhean pelokas, vaikka ehkä alussa ujo uudessa seurassa. Kyllä minä olisin olettanut, että äiti haetaan paikalle, kun kerran pyydettiin odottamaan lähettyvillä.
Meillä ei oikein ole tuuria näissä harrasteissa. Viime keväänä oltiin ruotsinkielisessä knatterytmikissä jossa kaikki tehtiin vetäjän ehdoilla. 2 vuotiaat lapset eivät olisi saaneet juosta ympäriinsä, vaan piti istua sylissä ja laulaa ja leikkiä siten mitä ohjaaja oli päättänyt (kenties ok 1 vuotiaalle muttei yhtään sopivia juttuja 2 vuotiaalle). Ohjaaja häiriintyi lasten käytöksestä. Nyt sitten tämä.
Tuntuu ihan kummalliselta, ettei tunteja tehdä lasten ehdoilla? Luulin että voimistelu 3 vuotiaalle olisi kivaa hyppimistä, ei mikään armeijaleiri. Tämän tunnin perusteella tuntui, että vanhemmat alkavat harjaannuttaa lapsiaan 3 vuotiaasta telinevoimistelun huipulle. Haloo.
Kuulemma on ok, että minä menen seuraavalla kerralla tunnille mukaan jos halutaan vielä tulla. No taatusti menen, jos vielä ylipäänsä osallistutaan. Rahat saa kuulemma takaisin jos ei haluta enää osallistua. Hyvä sentään. Tarkoitus ei ihan ollut laittaa lapsiparkaa venäläiselle harjoitusleirille kohti telinevoimistelun maailmanmestaruutta. Helvetti sanon vaan, ihan hulluja ovat. Onko tämä jotenkin suomalaista tehdä naama irvessä juttuja pienestä pitäen vai onko meillä tosiaan ollut vaan huono onni? Jotenkin vaikea kuvitella että Ruotsissa olisi vastaavaa... tämähän olisi suorastaan lapsiparkojen kiusaamista.
Oltiin sitten vielä kylässä tänään päiväkotikaverin luona (onneksi siellä sentään oli tosi kivaa :), ja hänen äitinsä kertoi että heillä oli ollut tosi onnistunut tanssitunti, eri paikassa. Sinnekään ei saanut vanhemmat mennä mukaan mutta lapsi oli jälkeenpäin ihan innoissaan. Ajattelin että jos vaikka sitten kokeilisi sitä. Varsinkin jos pääsisi kaverin kanssa samalle tunnille, olisi sitten myös joku tuttu siellä.
Toisaalta Vera jälkeenpäin väitti, että haluaa mennä jumppaan uudelleen. Mutta voiko 3 vuotiasta uskoa?
7 kommenttia:
Onpa tosiaan huono tuuri teillä noiden harrastusten kanssa. Molempien paikkojen kanssa. En kuitenkaan usko, että tuo olisi mitenkään suomalaista tyyliä, vaan silkkaa huonoa tuuria. Minä kyllä ottaisin rahani takaisin armeijakoulutuksesta ja etsisin jonkun toisen paikan, jossa leikin ohella lasta liikutetaan. Niitä varmasti löytyy :)
Mietin sitä, että voisikohan Veran toive jatkamisesta olla jumppaamisen jatkaminen paikasta välittämättä? Ei siis juuri tuolla, vaan päästä liikkumaan muiden lasten kanssa?
Jaksuja muuten viime metreille masun kanssa :)
no ohhoh. onpa kyllä menoa ja meininkiä. tahtoisin kanssa uskoa, että on ollut huonoa tuuria vaan.
oon kyllä täällä nähny ihan toisenlaista ääripäätä sitten :D uimapaikalla oli 4H-kerholaisia ja hitsi että ne kakarat oli villinä. juoksi altaaseen kengät ja vaatteet päällä, viskeli reput miten sattuu ja sitten kiltti ohjaaja-mies kävi sieltä poimimassa ne lasten tavarat talteen, kun muksut jo vilisti muualla. katoin silmät ja suu auki, että ei voi olla todellista! mä en tahdo mun ihkusta pikkumussukasta tollasta hirviötä.
mutta ei kyllä toi itänaapurimaan menokaan miellytä. sitä ehtii ottaa paineita kaikesta koko loppuelämänsä, kiva se on vielä lapsena voida vähän temmeltää.
Kokeilkaa sirkuskoulua! Mä olin kerran Hgissä yhdessä sirkuskoulussa polttariporukan kanssa ja siellä vaikutti meno lasten kanssa (niillä alkoi tunti samoissa tiloissa meidän jälkeen) tosi kivalta: saa temppuilla ja hyppiä ja pomppia ja tehdä kaikkea kivaa ilman just noita hirveitä suorituspaineita. Juteltiin sen ohjaajankin kanssa aiheesta ja mulle tuli sellanen olo, että johonkin tollaseen sirkuskouluun haluaisin omankin lapseni pistää. Liikuntaa liikunnan ilosta!
Jooo… Ihan karseeta. Kokeiltiin Lahden Finnbodyllä naperojumppaa, että voisin huhkia itse, Iris olla leikkihuoneessa ja Helmi juurikin juoksentelemassa jumpassa. Eih, ei ollut meidän juttu. Ikähaitari 3–6 on vain liian suuri ja olisivat voineet hakea mut hakemaan Helmin pois.
"Muilla oli tosi kivaa, mutta hän vain itki", ei jotenkin vain ollut musta kauheen hyvä yhteenveto. Plus isommat tytöt nauroivat Helmille pukkarissa kuin se Bart Simpsonin koulukiusaajakaveri eikä lasten äiti kommentoinut sitä mitenkään, joten… Me niin ei mennä uudelleen.
Kuulemma esim luistelukouluun ei oikein otettaisi esim. 9-vuotiasta, koska "silloin on jo liian vanha, että voisi tulla hyväksi". Whattaaa?!?!
Reetta kirjoittaa:
Tuo tarina on kyllä sellainen, että en veisi enää omaa lastani tuonne mukaan! Huh!
Olen ennenkin tainnut kehua täällä valtakunnallista nuoren suomen liikuntaleikkikoulua. Kokemukset oman lapsen kautta sekä kahdelta muulta paikkakunnalta (kaverien lapset) ovat pelkästään hyviä. Poika on odottanut koko kesän että pääsee taas jatkamaan.
Mutta tansseista en osaa sanoa. Itse harrastan tanssia ja poikakin haluaisi jotain break dancea koittaa, mutta ollaankohan mekin sitten myöhässä jos odotetaan kouluikään sen kanssa. Tosiaan tuntuu, että jotkut lajit olis aloitettava suurin piirtein vauvana, että kelpais mukaan.
Kuulostaa omituiselta ja ikävältä! Meillä poika kävi tanssikoulun lastentanssitunneilla 3-vuotiaasta 6-vuotiaaksi ja tykkäs tosi paljon. Ei siellä ollut tiukkaa sotilaskuria eikä tavoitteena heti olympiakulta. Ryhmät oli ikähaitariltaan pienempiä (helpompi hallita, kun muksut ovat suht samalla tasolla?) eli 3-4 v ja 5-6 v.
Mä ehkä kävisin seuraavalla kerralla katsomassa ja jos ei miellytä, niin vaihtaisin paikkaa. Kiva paikkakin varmasti löytyy!
Emmi, itse asiassa vaihdettiin seuraa ja nyt ollaan tosi tyytyväisiä. Joten näitä löytyy moneen lähtöön näköjään.
Elli, mulla on kans käsitys et Ruotsissa on enemmänkin tuo ongelma. Kun ei osata lapsille sanoa ei eikä asettaa rajoja. Sehän se ruotsalaisen koulunkin ongelma on - mihinkään ei voida puuttua kun se olisi lapsen oikeuksia loukkaavaa...! anna mun kaikki kestää.
Pilami hyvä vinkki! Päädyttiin kuitenkin tanssitunnille kun Veran paras päiväkotikaveri käy siellä ja se on ollut tosi kivaa. Mutta tuotakin voisi kyllä kokeilla, kuulostaa jännältä!!
Hna, omg tuo on kyllä ihan hirveetä. Ei mekään sit menty takas. Jotain rajaa sentään. Niin se kiusaaminen alkaa pienestä ja aikuiset vaan katsoo päältä... järkkyä. Eikä mun mielestä 3-4 vuotiaan tarvitse vielä suorittaa, ei vaan pidä oli muut mitä mieltä tahansa.
Reetta, ei me sit mentykään tosiaan enää. Se oli vaan liikaa mulle ja onneks tosiaan löydettiin parempi tunti.
Anonymous, joo outoa mun mielestä oli sekin että se ryhmä jaettiin isompiin ja pienempiin mutta silti kauhea suoritusmeininki. Mutta onneks saadaan rahat takas edes.
Lähetä kommentti