Tämän kuun lopussa on Suomessa eloa koettu nyt puoli vuotta. Sillä kokemuksella muutama ensimmäiseksi mieleen tuleva kommentti:
1) Missään ei ole täydellistä, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen. Jos Ruotsissa valitti hulluja ruotsalaisia, täällä tajuaa että suomalaiset ne vasta kaistapäitä ovatkin... tajuaapahan, että elämä ei missään ole täydellistä ja kummassakin maassa on puolensa. Kun joskus muutetaan takaisin Tukholmaan, on tämä erittäin opettavainen kokemus - enpähän tosiaan vertaile enää niin helposti, miten Suomessa hoidetaan asiat järkevämmin!
2) Kävi niin kuin pelkäsinkin. Oletin, että osaa kavereista ei kerkeä nähdä ollenkaan, osaa ainakin vähemmän kuin ulkomailla asuessa ja sitten on joitakin, joita tapaa säännöllisesti. Juuri näin. Suurinta osaa kavereista olen tavannut kuluneen 6 kk aikana 0-1 kertaa. Monia en siis kertaakaan!! Yritin Ruotsissa asumisen aikana pitää yhteyttä moniin vanhoihin ystäviin. Mutta vaikka nyt tänne muutettua olen joidenkin kanssa yrittämällä yrittänyt treffejä, ei se vaan ole onnistunut. Ehkä pitäisi todeta, että osan kanssa vaan ei sitten enää ole "sitä jotain"? Surullistahan se on, mutta aika luonnollista toisaalta. Turha kai sitä on mököttää, jos joitakin kavereita ei huvita tavata meitä tai pitää aktiivisesti yhteyttä, elämät kulkee eri suuntiin ja en tosiaankaan ole maailman napa (vaikka välillä luulisi :). Ja onneksi on paljon niitäkin ystäviä, jotka kerkeävät tavata, ja myös ottavat itse aloitteen välillä.
3) Toisaalta sitten on AIVAN ihanaa kun isovanhemmat ovat lähellä ja "käytettävissä". Mummola on lempparipaikka ja mummosta ollut mieletön apu lastenhoidossa.
3) Suomalaiset lähikaupat ovat itkettävän masentavia. Lähisiwa on kamala eikä lähialepakaan juuri huraa-huutoja aiheuta. Ei voisi kuvitellakaan, että lähikaupassa olisi liha- kala tai juustotiski, kun hyvä jos massiivi-markettiprismassakaan sitä löytyy.
Eilen mies yritti etsiä balsamicoa tai viinietikkaa (vinegar) mutta mitään ei löytynyt. Löytyi kyllä rivi kaikenlaisia salaatinkastikkeita. Totesin miehelle, ettei suomalaiset tiedä mitä viinietikalla tehdään... Jos ei kysyntää ole, ei myöskään ole tarjontaa. Miehellä on mennyt ruoanlaitosta maku, kun aineksia ei löydy. Lisäksi ruoka on tosi kallista (mistä eilen oli julkaistu joku tutkimuskin, että Suomessa ruoka on melkein Euroopan kalleinta). Kärjistäen: suomalaiselle ruoka on pakollinen paha, ei jotain mistä nautitaan. Ruokaa syödään elääkseen, ei eletä syödäkseen.
4) Tämä ydinvoimapäätöksenteko on ollut hiuksia nostattavaa. Suomessa ei sallita keskustelua. Parempi lyödä päätökset lukkoon äkkiä ilman että kukaan huomaa. Korruptoituneet ja jäävit poliitikot ja virkamiehet naputtavat yhden vuosisadan ja tuhannen suurimmista päätöksistä pöytään alta aikayksikön jottei vaan kerkeisi syntyä kiusallista keskustelua. Edellisenkin ydinvoimalan rakentaminen on katastrofi, Suomi ei tarvitse kahta uutta ydinvoimalaa, kansalaiset eivät kannata niitä, asioiden valmistelu on ollut ala-arvoista, mutta who cares, kunhan saadaan pökköä pesään ja teollisuus tyytyväiseksi. Media, valtalehdet ja ylen uutiset peesaavat ja kutsuvat kampanjointia ydinvoimaa vastaan pullikoinniksi.
5) Suomessa ulkomaalaisia on ihan mitättömän vähän, mutta silti suomalaiset ovat ihan järkyttävän maahanmuuttokielteisiä. Poikkeuksia toki löytyy, mutta yleinen vire on että on ok olla maahanmuuttokriittinen, eikä ollenkaan haittaa antaa ulkomaalaiskielteisiä lausuntoja. Me saamme kyllä mennä muualle, mutta kukaan ei saisi tulla tänne.
6) Suomalainen neuvolajärjestelmä on ihan huippu. Odotusaikana todellakin äideistä pidetään huolta. Äitiyslomalle pääsee (tai joutuu) jo 30 päivää ennen laskettua aikaa - Ruotsissahan mitään tällaista ei ole, vaan töistä voi mennä suoraan synnyttämään. Nähtäväksi jää miten se synnytys täällä sujuu... Vanhempainvapaa onkin sitten aika jäykkä systeemi ja naiset tosiaan jäävät vuositolkulla kotiin hoitamaan lapsia, ja auta armias jos uskallatkin tällaista kritisoida! Saat taatusti vihat päällesi.
7) Sekä Helsinki että Tukholma ovat ihania kesäkaupunkeja. Mutta miksi se Espa pitää joka kesä repiä auki?
Mitäköhän jäi sanomatta?
7 kommenttia:
Nää on aina mielenkiintoisia, nämä erot naapurimaiden välillä. Tuo maahanmuuttokielteisyys on niin totta. Ihan hävettää olla suomalainen. Nyt pienen lapsen äitinä olen jo miettinyt miten tällaisessa yhteiskunnassa / ympäristössä saa lapsensa kasvatettua suvaitsevaiseksi ja muut ihmiset hyväksyviksi. Esim. sanaa "neekeri" viljellään mielestäni niin paljon, että siltä tuskin voi lastaankaan välttää. Ja onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä - en ole juuri tuon oman vauvan vuoksi ehtinyt lueskella blogeja... mutta siis hä?! miten Ruotsissa ei äitiysloma ala ennen laskettua aikaa? Itse olisin ainakin kokenut töissä käynnin varsin raskaaksi loppuraskauden aikana. Synnytyksestä: sairaaloissa ja sairaaloissa on käsitykseni mukaan hyvinkin paljon eroja Suomessa sen puolesta miten synnytys ja hoito lapsivuodeosastolla sujuu. Itse en synnyttänyt pk-seudulla, mutta suuressa kaupungissa kuitenkin ja vaikka synnytyksestä jäi hyvät muistot, niin osastolla olosta ei: missä oli imetysvalmennus ja lapsenhoito-ohjaus? Lastenhoidon suhteen kaipaisin Suomeen toimivaa systeemiä osa-aikaiseen työssä käyntiin. Esim. Ranskassa naisilla on oikeus tehdä nelipäiväistä viikkoa kunnes nuorin lapsi on 3-vuotias. Jotain tällaista kaipaisin tännekin. Vaikka tilanne ei ole meillä vielä ajankohtainen, niin lähtökohtaisesti tuo lyhennetty työviikko kuulostaisi omiin korviin hyvältä. Kokonaan poissa työelämästä kun en halua vuositolkulla tosiaan olla. Olisi muuten kiinnostavaa kuulla miten miehesi on kokenut Suomessa asumisen.
Mä vaan täällä hihittelen kun luen :D oon aika monesta asiasta samaa mieltä kyllä.
jotenkin ihan pelottaa toi suomalaisten ulkomaalaisviha. enkä osaa oikeen ikinä sanoa siihen kenellekään mitään mitä ei lytättäisi heti tällä "maassa maan tavalla" kommentilla, joka tuntuu olevan vastaus kaikkeen.
ja juu, tuo kotiin jääminen lapsen kanssa on tosi jäykkää suomessa kyllä. se on joko tai, joustoa ei pahemmin ole eikä isät jää kotiin kuin juuri siksi pakolliseksi pariksi viikoksi, että äiti ehtii haavansa parannella.
suomesta ehkä eniten kaipaan omaa perhettä ja kavereita ja tietyisti joskus miljöötä, mutta siihen se sitten jääkin.
Pilami: Kyllähän Suomessakin on osa-aikainen hoitovapaaoikeus, eikä vain äideillä vaan luonnollisesti myös isillä. Osa-aikatyötä voi itse asiassa tehdä aina siihen asti, kun lapsi on tokaluokkalainen; osittaista hoitorahaa saa siihen asti, kun lapsi on juurikin tuon kolme vuotta.
Pilami, kyllä siis Ruotsissakin saa jäädä pois töistä aiemmin, useimmat jäävät juurikin 2-3 vkoa ennen laskettua aikaa. Mutta ei siis tarvitse. Jos jaksaa ja haluaa, voi tehdä duunia vikaan päivään asti. Tämähän on aikamoinen poikkeus kaikista muista maista. Toisaalta on siinä puolensakin, jos äiti siis on hyvässä kunnossa ja haluaa tehdä töitä vielä 2 viikkoa ennen laskettua aikaa niin se onnistuu. Mutta sitten taas, useimmat ensimmäistä lastaan odottavat eivät ehkä itse tajua, että se viimeinen kuukausi olisi hyvä rauhoittuakin jo... ja lapsihan voi tulla myös etuajassa.
Ruotsin systeemissä ne päivät mitkä otat ennen synnytystä, menetät toisessa päässä. Tästä syystä monet mieluummin säästävät niitä sinne loppuun. Systeemin mukaan päiviä on 480 ja ne saa käytää 8 vuoden aikana suurin piirtein miten haluaa (paitsi että toisen vanhemman on otettava 60 päivää).
Mistä tullaan anonymouksen kommenttiin osa-aikaisuudesta: Suomen systeemiä ei valitettavasti todellakaan voi verrata joustavaan Ruotsin käytäntöön. Kelan sivuilta poimittua:
Osittaisen vanhempainrahan saaminen edellyttää, että molemmat vanhemmista ovat tehneet työnantajiensa kanssa sopimuksen osa-aikatyöstä vähintään 2 kuukaudeksi. Työ katsotaan osa-aikaiseksi, kun työaika ja -palkka ovat 40–60 % kokoaikaisen työntekijän palkasta ja työajasta.
Siis osa-aikaista saa vain näillä ehdoilla. Itse en olisi siis sitä saanut, olinhan töissä 80%, maanantait kotona, ti-pe töissä. Mies oli myös kotona 20%, perjantait kotona, ma-to töissä. Osa-aikaista voi Ruotsissa ottaa ihan miten haluaa, vaikkapa vanhempainvapaata tiistaina 2 tuntia ja torstaina 4, kunhan siitä sopii työnantajan kanssa. Sitä voi myös ottaa vaikka vain 2 viikkoa elokuussa ja kolme viikkoa lokakuussa.
Lisäksi Ruotsissa työnantajat todella tukevat osa-aikaista työssäkäyntiä. Meilläkin, amerikkalaisessa konsulttiyrityksessä, lähes kaikki vanhempainlomalta palaavat äidit tekevät 70-90% osa-aikaista. Kukaan ei tosin tee alle 60% (eikä siis haluaisikaan koska sekin on toki mahdollista), joten tuo Suomen systeemi ei toimisi ollenkaan. Työnantaja ei edes oleta että joku palaisi 100% töihin. Toisaalta, työnanataja kyllä olettaa että palaat töihin 1-1½ v kuluttua lapsen syntymästä -kukaan ei jää kotiin tätä pitemmäksi aikaa (hoitovapaita ei siis käytännössä ole).
Suomi todellakin voisi oppia tässä osa-aikavapaassa muilta mailta. Minusta oli ihanaa tehdä 80% viikkoa!
Kirjoittelenpa tuosta mieheni kokemuksista vielä ihan erikseen :)
Elli ja Pilami, näin on! On muka ok olla rasisteja kun maassa maan tavalla. Mutta kyllä sitten suomalaiset saavat käyttäytyä etelän rannoilla ihan miten haluavat. Eli säännöt koskevat muita, ei meitä itseämme.
Perhe on tosiaankin se juttu. Valitettavatsi kaikkea kun vaan ei aina voi saada...
Reetta kirjoittaa:
Voi että kuullostaa ihanalta tuo Ruotsin osittainen hoitovapaa. Miten voikaan olla noin joustava systeemi! Saisi ottaa Suomi mallia!
Hei,
sattumoisin eksyin tänne sivuille, kun etsin vinkkejä Tukholmasta. Oli ihan pakko kommentoida tuota sinun käsitystä ruotsalaisten suvaitsevaiduusta verrattuna suomalaisiin. Aviomieheni on aasialainen, joka on hankkinut akateemisen tutkinnon Suomessa. Puhuu sekä ruotsia, että suomea äidinkielen tasoisesti eli ei aksenttia, ei kielioppivirheitä kirjoitetussa ja puhutussa kielessä. Olemme asuneet molemmissa maissa ja voin sanoa, että Ruotsista on aika paljon negatiivisempi kuva työmarkkinoiden suhteen. Suomessa on paljon helpompi päästä töihin ja nousta organisaatiosssa hyvinkin perinteisellä teollisuuden alalla. Ruotsissa tuntui olevan lasikatto ja tätä mieltä oli monet muutkin siellä asuvat akateemiset ulkomaalaiset. Ainakin aasialaisten työmoraali sopi suomalaiseen yrityskulttuuriin paremmin kuin ruotsalaiseen. En tiedä olisiko Suomessa vaikeampi päästä töihin, jos tutkinto olisi hankittu jossain kehitysmaassa.
Suomen maaseudulla voi olla asenteet jyrkempiä kuin ehkä Ruotsin maaseudulla. Mutta Tukholmakin on niin eri asia kuin muu Ruotsi.
Suomen maahanmuuttokeskustelua on viime aikoina leimannut muutamat kovaääniset maahanmuuttokriittiset henkilöt, mutta varmaan 80% suomalaisista ei ole oikein mitään mieltä asiasta.
Hei anonymous, joo näin varmaan on että eroja löytyy ja tietyissä ammateissa tai taustasta Suomessa voi olla helpompaa kuin Ruotsissa. Ehkä minulla on yltiöpositiivinen kuva Ruotsista, ja varmaan Ruotsista löytyy paljon piilorasismia. Mielestäni avoin rasismi on kuitenkin paljon yleisempää Suomessa ja yleisesti on hyväksyttyä antaa maahanmuuttokriittisiä lausuntoja, jopa poliittisesti korkealla tasolla. Olen toki sitä mieltä, että Ruotsissa työmarkkinat ovat hyvin jakautuneet ja maahanmuuttajat hoitavat ns. "huonot duunit", ja tätä kohti mennään Suomessakin enkä todellakaan pidä tätä pelkästään positiivisena kehityksenä.
Mutta yleisesti Ruotsissa on niin paljon enemmän maahanmuuttajia ettei heidän olemassaoloaan jatkuvasti kyseenalaisteta, että kun tapaa erivärisen ihmisen olettaa tämän olevan ruotsalainen ja puhuvat ruotsia eikä kuten Suomessa, ensin kysy "puhutko suomea". Eikä kadullahuutelua ole ollenkaan samassa määrin. Suomessa myös juuri tuo yleinen vaitonaisuus, kuten sanoit "juuri kukaan ei ole mitään mieltä", tuntuu siltä ettei rasisimia myöskään tuomita.
Lähetä kommentti