Oltiin Skansenilla kaverien ja heidän reilun parivuotiaan tyttärensä kanssa. Kaverillani on toisen lapsen laskettu aika viiden viikon päästä. Juteltiin hetki myös päivähoidosta, ja hän sanoi ehdottomasti jatkavansa 2½-vuotiaan päivähoitoa sen 30 tuntia viikossa, mikä Tukholmassa sallitaan.
Nämä tuntimäärät päätetään kunnittain, ja luku vaihtelee 15 ja 30 tunnin välillä. Kokonaista päivää ei vanhinta lasta voi päiväkodissa pitää ollessa pienemmän kanssa kotona. Tuo 30 tuntia on kuitenkin aika yleinen tuntimäärä, ja sitä myös yleisesti käytetään.
Tässä on mielestäni aika suuri ero Suomen ja Ruotsin välillä. Suomessakin toki vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin, ja käsittääkseni jopa koko päiväksi. On kuitenkin varsin yleistä, että vanhemmat päättävät ottaa lapsen kotiin, etenkin jos kyseessä on alle 4-vuotias lapsi.
Suomessa aihe saakin aikaiseksi kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Onko oikeutettua pitää toista lasta päiväkodissa kun on toisen kanssa kotona? Ruotsissa en ole nähnyt missään kirjoituksia, en keskustelua aiheesta - oletus ilmeisesti on, että tietysti on oikeutettua. Että lapsi tarvitsee seuraa ja virikkeitä ja siksi lapsellekin on hyvä olla päiväkodissa. Vaikka kyse olisi 2-3 vuotiaasta lapsesta.
Toisaalta ystäväni totesi ihan suoraan, että eihän siinä saa mitään tehtyä, jos 2-vuotias on kotona. Ja mietti, että jos yhden päivän pitäisi lasta kotona, niin muina päivinä voisi lapsi sitten olla täyden päivän hoidossa - kun eihän siinä kerkeä itse mihinkään, jos lapsi on hoidossa vain klo 9-15.
En oikein tiedä miten tähän suhtautuisin. Onhan se tietysti rehellistä todeta, että lapsi laitetaan siitä syystä tarhaan, että äiti haluaa olla rauhassa kotona toisen lapsen kanssa, eikä edes vedota siihen että lapse tarvitsisi muiden seuraa. Kukin tietysti saa päättää itse miten tekee, mutta kyllä mun mielestä on aika tylyä kommenttia, että eihän sitä itse kerkeä tekemään mitään, jos lapsi on vain 6 tuntia hoidossa...
Yleisesti ottaen mielestäni subjektiivinen päivähoito-oikeus on kannatettava asia. Se, että jotkut käyttävät oikeutta väärin, ei oikeuta poistamaan sitä kaikilta. Jos uusi tulokas on "vaikea", koliikkivauva, valvottaa öisin, muuten tilanne ongelmallinen, on ihan hyväkin että vanhemman lapsen saa viedä päiväkotiin. Tai jos kotona on muuten ongelmia. Osittain mielestäni jo parivuotias tarvitseekin toisen lasten seuraa, enkä ainakaan itse aina jaksa olla kovin virikkeellinen. Mutta tarvitseeko pieni lapsi kuitenkaan sitä 6 tuntia päivässä?
Sen verran suomalaista minussa kuitenkin on, etten oikein hyväksy, että lapsi laitetaan pitkäksi päiväksi päiväkotiin toisen vanhemmista ollessa kotona. Miltä siitä lapsesta tuntuu, kun joka päivä äiti/isä jää vauvan kanssa kotiin kun itse viedään muualle hoitoon?
Voisin kuitenkin kuvitella, että itsekin mielelläni käyttäisin osittaista päivähoito-oikeutta ko tilanteessa - esim joitakin tunteja päivässä, tai puoli päivää joinakin päivinä, tai vaikka tuo kuusikin tuntia, joskus. Mikä siis olen tuomitsemaan ruotsalaista käytäntöä?
Päiväkotipaikan saattaa myös menettää, jos sen antaa pois.
Mitä mieltä sinä olet?
Piknik
Hiekkaleikkejä kaverin kanssa
Hopoti-hopoti
16 kommenttia:
Joo, kinkkinen juttu.
Totta on, että vähän suurempi lapsi, yli 3 v. siis, janoaa muiden lasten seuraa. Vähän aikaa sitten oli muuten jossain taas Guru Keltikangas-Järvisen sanomana, että yli 3-vuotias tarvitsee 10-15 tuntia viikossa muiden lasten seuraa sosiaalistuakseen. Eli esim. kolme kerhoaamupäivää viikossa olisi riittävä.
Mutta jos lapsi automaation kaltaisesti viedään kokopäivähoitoon samalla kun uusi vauva tulee, niin kuvittelisin että ainakin herkimmät esikoiset voisivat luulla, että isompi siivotaan jaloista pois.
Jos sellainen tunne esikoiselle tulee, niin johan se vaikeuttaa sisaruussuhteen syntymistä.
Ymmärrän ihan täysin, etteivät vanhemmat ota isompia lapsia pois päivähoidosta vauvan syntymän myötä. Syitä voi olla moniakin, mutta niistä pienimpiä ei varmasti ole pelko hyvän päivähoitopaikan menetyksestä. Yleisesti kai ollaan sitä mieltä, että yli kolmevuotias tarvitsee jonkinlaista ryhmätoimintaa, eikä pelkkä kotona oleminen riitä. En ole lainkaan vakuuttunut, että lapselle olisi hyväksi joutua luopumaan tutuksi tulleesta ryhmästään ja kavereistaan päiväkodissa ja siirtyä ihan uuteen kerho tms. ympäristöön. Aika paljon muutoksia sen perheeseen terrorisoimaan tulleen huutavan käärön lisäksi. ;)
Minusta siis osapäivähoito perheen muille lapsille tutussa hoitopaikassa on todennäköisesti parempi vaihtoehto kuin päivähoidon lopettaminen tyystin. Sitä en ihan ymmärrä, että isommat lapset pidetään täyttä päivää hoidossa, mutta varmasti joissakin tapauksissa tähänkin on ihan hyvät perusteet. Esim. juuri koliikkivauvan kohdalla tai jos äiti kärsii synnytyksenjälkeisestä masennuksesta tms.
Unohtui vielä sanoa, että mielestäni subjektiivista päivähoito-oikeutta ei määritelmän mukaan voi käyttää väärin. Jos voisi, ei kyseessä silloin olisi subjektiivinen päivähoito-oikeus vaan jotain ihan muuta. Itse olen vahvasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden kannalla ja ihmettelen suuresti, että taantuman myötä tällainen asia kyseenalaistetaan marginaalisten säästöjen tavoittelemiseksi. Vaikka niinpä tehtiin viime lamankin aikana.
6 tuntia päivässä on todennäköisesti parempi kuin muutama tunti päivässä. Tarhapäivän rutiinit ovat lapsille tärkeitä, ja tuskin lapsenkaan mielestä on kiva aina joutua lähtemään kesken päivän. Eihän siellä tarhassa tarvitse olla joka päivä.
15 tunnin kunnissa on tuottanut suuria ongelmia, jos tarha-ajaksi on määrätty esim. klo 8-11. Ensin herätetään molemmat lapset aikaisin että isompi ehtii tarhaan, muutaman tunnin päästä taas hakemaan ja täysillä kotiin, koska on jo lounas-aika...
Siivotaan isompi sisarus pois jaloista??? Jos 100% vanhempien huomiosta syntymästään asti saanut tarhassa mainiosti viihtyvä isompi sisarus käy tarhassa sillä aikaa kun äiti/isä ovat kotona pienen vauvan kanssa, joka muulloin todella harvoin saa 100% huomiota - onko se niin hirveää? Miksi sitä pitää kritisoida? Eikö kukin saa tehdä niinkuin parhaaksi näkee?
Heippa!
Meillä esikoinen jatkoi päiväkodissa 15h /vko kun kuopus syntyi. Hän kävi kolmena päivänä viikossa 9-14 ja tämä toimi meillä ainakin tosi hyvin.
Myähemmin määrää lisättiin 30h /vko, jotta ruotsinkieli kehittyy. ( kotona siis puhumme suomea).
Tuntuu että meillä iso sisarus olisi kärsinyt ja kritisoinnut jos tarha olisi kokonaan jätetty vauvan syntymän takia. Niin hyvin hän siellä viihtyy ja tärkeää jo kielen takia.
No, meni varmaan vähän aiheen vierestä, mutta minusta toimiva systeemi ja eikös tuo 15h-30h ole ilmaista yli 4-vuotiaille?
Päivähoitopaikkaa jonottavana minun tietysti pitäisi olla sitämieltä että kaikki "virikelapset" (kamala termi) pitäisi pitää kotona, jotta ne lapset joiden vanhemmat eivät ole kotona saisivat ylipäätään paikan. oikeasti olen sitä mieltä, että on hyvä että tuo mahdollisuus on annettu. Jo vuoden ikäinen kaipaa näkyvästi toisten lasten seuraa ja tekemistä enemmän kuin normaali äiti jaksaa keksiä. Kerhopaikkojakaan ei kaikille lapsille riitä tai joissain kunnissa niitä ei edes ole. Itse en kuitenkaan raskisi pitää lasta hoidossa joka päivä täyttä päivää jos itse olisin kotona. Kuvittelisin että 6 tunnissa ehtisi olemaan vauvan kanssa kahden ja tekemään omiakin juttuja.
Mä olen ihmetellyt tässä kaikessa lastenhoitokeskustelussa sitä, että miksi kukaan ei koskaan nosta esille sitä vaihtoehtoa, että lapsi voidaan hoitaa kotona myös ulkopuolisen toimesta. (siis palkattu hoitaja kotona). Ihan kuin tämä ei olisi jostain syystä edes vaihtoehto.
Kukannuppu, mä uskon kyllä että jopa alle 3-vuotias lapsi janoaa muiden seuraa, ainakin meillä jo alle 2-vuotias tykkää kovasti olla muiden kanssa. Mutta ei kylläkään välttämättä 8 tuntia päivässä. Eikös tuo Keltikangas-Järvinen muuten ole juuri se tyyppi, joka on henkeen ja vereen sitä mieltä, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona? Ja suomalaiset uskoo siihen kuin jumalaan. Vaikka muunkinlaisia tutkimuksia ja tuloksia on tarjolla. Vai sotkenko johonkin toiseen professoriin?
Mä kyllä kans uskon, että tuollainen tunne voi tulla, että miksi minun pitää mennä päiväkotiin kun vauva saa olla äidin/isän kanssa kotona. Ja tottakai se aiheuttaa mustasukkaisuutta pienempää kohtaan.
Tiitu, olet tosiaan ihan oikeassa, subjektiivista päivähoito-oikeutta ei voi käyttää väärin. Juuri tällaisiin asioihin perinteisesti halutaan laman aikana puuttua – koetaan, että kun rahaa on vähän, sitä pitäisi jakaa vain niille jotka sitä ”oikeasti” tarvitsevat. Ja kuka sitten määrittää kuka ”oikeasti” tarvitsee? Plus että aikaahan siihenkin menee, eli kun toisaalla muka säästetään niin toisessa päässä tungetaan rahaa kontrolliaparaatteihin. Ja siinäkö sitten joudutaan todistelemaan onko se uusi tulokas oikeasti koliikkivauva, tai onko äidillä oikeasti mielenterveydellisiä ongelmia… ei hyvä todellakaan!
Anonymous, mietin tuota samaa itsekin, että tarhassa on tietyt rutiinit, ja on melkeinpä hankalampaa viedä lapsi sinne vain pariksi tunniksi. Päiväkotikaan tuskin tällaiseen kannustaa. Ehkä enemmänkin päivittelin kommenttia, kuinka vanhemmat haluaisivat että lapsi olisi siellä enemmän kuin tuon 6 tuntia päivässä.
Monessa tapauksessa se isompi lapsi vaan ei haluaisi mennä sinne päiväkotiin ja päiväkotiin vieminen on päivittäistä taistelua. Siinä on vaikea väittää, että lapsi viihtyy hienosti päiväkodissa – vaikka sitten ihan ok olisikin, kun on sinne päässyt. Kai se on oire jostain, että päiväkotiin mennään joka päivä hirveän tappelun kanssa ja vastentahtoisesti??
Anonymous 2, en tiedä noista hinnoista. Täällä Ruotsissa taksat on joka tapauksessa tosi alhaiset. Tuo 15 tuntia kuulostaa mun mielestä tosi kivalta, ja 20 tuntiakin.Kuten sanoin aiemmin, uskon että jo alle 2-vuotias haluaa muiden lasten seuraa ja monelle päiväkoti on mukava tuttu paikka.
Mimmu, samaa mieltä! Tässähän on varmaan valtavia eroja kuntien välillä. Ei kaikilla ole mahdollisuuksia kaikenmaailman kerhoihin. Mutta musta kanssa just tuntuu, että miksi ihmeessä vanhemmat haluaa pitää lapsensa yli 6 tuntia päivässä tarhassa? Eikö ne halua olla sen lapsen kanssa?
Pilami, mä luulen että se on niin kallis vaihtoehto että harva sitä käyttää. Jollei sitten hoitaja ole joku sukulainen tai perhepäivähoitaja. Mutta yksityinen lasenhoitaja (tai aupair) maksaa aikalailla.
Tosi mielenkiintoista miten monella tapaa tämän asian voi nähdä!
Minusta on inhottavaa miten Suomessa katsotaan kieroon jos vanhempi lapsi käy päiväkodissa. Meidän vanhempi oli 5-vuotias, kun kakkonen syntyi ja päiväkodissa olettivat että otan hänet kotiin kun vauva syntyy! Olin tosissani järkyttynyt. Sanoin suoraan että minulla on oikeus jokaiseen päivään ja että tullaan varmasti käyttämään se 6h/päivässä, mielestäni 5-vuotias tarvitsee sen. Sitä paitsi siinä iässä opettelivat jo kirjaimia, numeroita jne. päiväkodissa.
riippuu tietysti lapsen luonteestakin, jotkut viihtyvät hyvin kotona äidin/isän ja sisarusten kanssa, toisille se ei riitä. Esimerkiksi meidän lapset ovat hyvin yli-sosiaalisia ja siksi jonotankin paikkaa meidän 2,5-vuotiaalle nyt. Hänen päivät on tylsiä ja pitkiä kotona, kun sisko on koulussa 6h joka päivä. Tarvitsee ihan selvästi muutakin kuin äitin ja isin ja öppnan kerran viikossa.
Mutta mielestäni jokainen tavallaan eikä kukaan ole mikään sanomaan toisille miten pitäisi toimia!
Mulla ei siis ole lapsia, mutta olen pohtinut, jotta onko se hoitaja kotona ihan oikeasti kallis vaihtoehto, kun siitä saa kotitalousvähennyksenkin pois. En tiedä mitä lapsen päiväkotipaikka maksaa, mutta eihän sekään kai ilmaista ole. Plus jos on useampia lapsia kotona hoitajan hoidettavana, niin silloinhan erotus vain pienenee. Sehän on se, että mistä on valmis maksamaan. Itse olen ollut aikanaan ulkomailla au-pairina ja lapset (3 ja 5 vuotta) menivät silti joka päivä "kouluun". Tulipa siinä nähtyä, että a) herätys, b) pitkä päivä "koulussa" aiheuttivat a) väsymystä, b) kiukuttelua iltaisin ja lopulta perheen yhteinen "laatuaika" iltaisin oli helposti vain tappelua. Ainakin vielä tässä kohtaa olen sitä mieltä, että olen valmis aikanaan tinkimään omasta elintasostani (esim. lomamatkat, vaatehankinnat yms.) jotta saisin lapsilleni kotiin hoitajan. Helpottaisi aamuja (ei tarvitse ketään herättää eikä roudata hoitoon) ja iltoja (lapset eivät liene yhtä väsyneitä kuin päivähoidon jälkeen). Lisäksi voisin olettaa kotini pysyvän siistimpänä, kun on joku jota sen siisteyden perään vähän päivisin katsoo. Mutta tosiaan, nämähän ovat jokaisen omia valintoja. Olen vain kovasti ihmetellyt sitä miksi tästä vaihtoehdosta ei julkisesti hiiskuta sanaakaan - ihan kuin äiti kotona tai lapset päiväkodissa olisivat ne kaksi ainoata mahdollisuutta!
TaiNa, tuo nyt on todellakin ihan älytöntä, johan 5-vuotias lapsi tarvitsee ihan rutkasti seuraa! Jos itse olisin kotona, tuntuu että ohjelmaa kyllä olisi järjestettävä joka päivälle (kerhoja, vierailuja kaverien luona em), johan siinä tulee kaikki hulluiksi jos ei mitään tehdä!! Eli olen kyllä todellakin sitä mieltä, että suurin osa lapsista kaipaa muiden lasten seuraa.
Pilami, Pohjoismaissa subventoidaan päivähoitoa niin paljon että millään ei saada kotiin hoitajaa samoilla hinnoilla. Meillä päivähoito maksaa tällä hetkellä 840 kruunua kuussa, siis ei juuri mitään. Vaikka ottaisi aupairin jolla palkka on yleensä pieni, menee rahaa ruokaan, asumiseen, bussilippuihin jne monta kertaa tuo määrä. Lisäksi on asuttava joko aika väljästi, jotta voi tarjota hoitajalle oman huoneen, tai sitten vuokrattava aupairille asunto - todella kallista. Itsekin olen ollut aupairina sekä Englannissa ja Sveitsissä aikanaan, ko maissa päivähoitomaksut ovat aivan toista luokkaa kuin meillä ja aupair usein on halvin vaihtoehto. Monella perheelle pohjoismaissa ei ole oikeasti varaa muuhun kuin kunnalliseen päivähoitoon. Ja loppujen lopuksi eihän kunnallisessa päivähoidossa ole mitään vikaa, niin kauan kuin ryhmät eivät ole liian suuret ja lapset eivät joudu tekemään liian pitkää päivää.
Monissa muissa maissa tosiaan "koulu" alkaa jo 3-4 vuotiaana, eli käytännössä lapset tosiaan menevät kouluun vaikka hoitaja olisikin kotona. Mutta ainakin Sveitsissä lapset tulivat päivällä syömään kotiin, eli koko malli perustuu siihen että joku on kotona - joko äiti tai sitten se aupair.
Ja vaikka sitten haluaisikin mielellään maksaa enemmän ja valitsisikin tuon kotihoitaja- vaihtoehdon, kyllä isommat lapset tarvitsevat jo muutakin virikettä kuin pienempien ja hoitajan kanssa kotona olemisen. Eli joka tapauksessa usein jotain kerhotoimintaa tai vastaavaa.
Mutta ehdottomasti onhan se yksi vaihtoehto, jota usein ei mainita, uskoisin kuitenkin juuri näistä taloudellisista seikoista johtuen.
Minusta/meistä oli selvää, että esikoinen jää kotiin kun kakkonen syntyy. Syitä oli aika paljon ja erilaisia, osa ehkä tavallaan hupsujakin.
Asumme Helmin entisen päiväkodin vieressä ja olisi vain tuntunut hassulta ja osin ikävältäkin viedä lapsi päivikseen ja katsella päiviksen ikkunoita keittiöstä.
Oletimme riskillä, että Iris olisi samanlainen "helppo" vauva ja yhteiselo näin mm. minulle ihan kohtuullista, järkevillä yöunilla. Halusimme, että Helmi on mukana vauva-arjessa ja pääsee tutustumaan vauvaan sekä muuttuneeseen dynamiikkaan.
Iloista seuraa järjestyy kyllä, vaikka kieltämättä jokin puolipäiväkerho pari kertaa viikossa olisi kiva. Päiviksen puolipäiväpaikka ei ole minusta sama, koska sille ei ole omaa rytmiä, vaan se on kokopäivärytmistä vain jokin osa. Lapsi tietenkin voisi haluta olla loppuun asti. Samalla tuntuisi hassulta maksaa kokopäiväpaikasta. Toki osapäiväviikkopaikkojakin on, mutta tuntuvat olevan meillä päin tooodella tiukassa.
Ja koska emme halunneet pitää kokopäiväpaikkaa kuitenkaan tuntui oikealta luopua siitä. Työssäkäyvien vanhempien lapsi tarvitsis sitä paikkaa meistä enemmän kuin Helmi. Kun paikkoja on NIIIIIIIN vähän meillä päin.
Ja toistaiseksi tämä on meillä toimiut. Toki saan paljon apua etenkin äidiltäni, jolle voidaan soittaa että tule leikkimään. Koska nyt äiti on aika usein IHAN tyhmä. Kavereitakin on ja MLL:n perhekahvilaa ja kevän myötä puistoilua enenevässä määrin.
Päivähoito on kyllä pippurinen aihe ja se aina sytyttää. Olispa vaihtoehtoja, joustoa ja ennen kaikkea pienempiä ryhmäkokoja.
Vielä lisäykseni: en tarkoittanut, että sen hoitajan tarvitsee asua omassa kodissani - tulkoon aamulla töihin ja lähteköön iltapäivällä, kun pääsen töistä. Ei hoitajan palkka liene kovin paljon yli minimipalkan. Tämä oman näkemykseni mukaan on edelleen mahdollista, jos vanhemmat ovat valmiita tinkimään omasta elintasostaan. Minulla ei ole kovin hyvää kuvaa kunnallisesta päivähoidosta ihan vain kaikkea keskustelua sivusta seuranneena. Ei tunnu ainakaan just nyt siltä, että mahdolliset omat lapseni haluaisin sinne tulevaisuudessa laittaa. Jotenkin mulla tökkii se aikataulutettu päiväohjelma + ihme pedagogisuus, jossa kaikilla leikeillä ja tekemisillä on joku syvempi kasvattava merkitys tyyliin "nyt opetellaan matemaattisia taitoja ja nyt kielellisiä". Kai se lapsen leikki ihan itsessään on jo automaattisesti taitoja kehittävää?!
Hna, hienoa että teillä on tuo järjestely toiminut noin hyvin. Täällä tosiaan moisesta ei ole kuultukaan, että kokonaan otettaisiin eka lapsi kotiin toisen synnyttyä.
Niitä pienempiä ryhmäkokoja tosiaan kaivattaisiin kipeästi!!
Pilami, pakko vielä kommentoida, että tuo kuulostaa ihanalta, mutta siis kun kokopäiväinen päivähoito päiväkodissa maksaa 1260 kruunua ( n 130 euroa), et sinä kyllä edes millään minimipalkalla saa ketään hoitamaan kotiisi lapsiasi lähellekään tuota. Kyllä saat maksaa kymmenkertaisesti, minimipalkka lienee kuitenkin reilusti yli 1000 euroa Suomessa..? Ja siihen työnantajamaksut päälle. Vai saakohan näistä nykyään kotitalousvähennystä, mutta vaikka saisikin niin silti maksuissa on ihan valtava ero.
Ainoa halvempi vaihtoehto lienee au pair, ja sille on hommattava jonkinlainen asuminen. Kuulostaa tosiaan ihanalta suunnitelmalta hoitaa lapset kotona, mutta perheellä täytyy olla aika hyvät tulot että tuohon pystyy.
Mua lähinnä kyrsii ne isot ryhmäkoot. Ei kai ihan pienten lasten ryhmässä niin hirveästi ole pedagogiikkaa, tai se vähän riippuu tarhastakin.
Ottamatta nyt kantaa ko. asiaan olisin kysellyt Ruotsin mallista päiväkotiin perhedyttämisestä. Olen ymmärtänyt, että siellä on pakko totuttaa lasta 2vkoa tarhaan ennen varsinaisen hoidon alkua. Pitääkö paikkaansa? Jos kyllä niin, mistä saisin tietää millasella aikataululla / menetelmällä lasta totutetaan....? Ollaan meidän reilu 1v kanssa alotettu totuttelu, mutta Suomalaisesta päiväkodista ei tule opastusta, että miten kauan ja millon ja koska jätetään yksin ja kaikki.... ahdistaa.... haluaisin mahd. pehmeän laskun lapselle tietysti.
Mari, tuo on aika yleinen käsitys, että totuttaminen kestää n 2 viikkoa - viikosta kolmeen viikkoon joka tapauksessa. Ainakin ekoina päivinä äiti/isä on mukana koko ajan, sitten riippuen lapsesta, mutta vanhemman oletetaan olevan lyhyen matkan päässä (ts kotona, ellei nyt sitten työskentele nurkan takana) ainakin sen pari viikkoa, jotta hädän tullen voi tulla viivana paikalle. Alle viikon perhedyttämistä ei ole ja 2 viikkoa on varmaan se yleisin, mutta tosiaan tokan viikon aikana voi esim tehdä töitä kotoa jos kaikki sujuu mallikkaasti. Vuoden vanhojahan ei toisaalta päiväkotiin juuri oteta, meitäkin pidettiin vähän aikaisena kun Vera meni päiväkotiin 1v 2kk vanhana (paitsi ei itse asiassa meidän päiväkodissa, joka siis oli suomenkielinen, mtta noin yleisesti ihmiset tykkäsivät että hui kun aikaisin...). Yleensä lapset aloittaa päiväkodissa 1½ vuotiaana.
Suomessa tosiaan mulle sanottiin tokana päivänä että äiti voisi jo lähteä asioilleen. Toisaalta Vera oli jo päiväkotilapsi, joten ehkä siinä on eroa ihan "aloittelijaan".
Oletteko siis totuttamassa Suomessa vai Ruotsissa?
Lähetä kommentti