Arvatkaa mikä on päivän uutinen?

Eipä ole vaikeaa arvata mistä Ruotsi puhuu tänään - ja epäilemättä puoli Suomeakin, sen verran suosittu kruununprinsessa on myös Suomessa :) Moni huokaisee että vihdoinkin.


Itse olen sairastanut flunssaa tänään puoli päivää kotosalla (karmea räkätauti) ja siksipä kerkesin peräti katsomaan pressikonferenssin. Kyllä oli aika ahdistavaa. J:n kanssa vaan päiviteltiin, että tuollaiseen kun olisi joutunut naimisiin mennessä! Ei ollut kyllä Daniel ihan täysin mediatreenattu, miesraukka oli välillä aika kieli keskellä suuta.Eikö jotkut asiat voisi olla ihan yksityisasiota? Mitä väliä polvistuiko Daniel vai ei? Mutta prinsessan elämässä ei ole yksityisyyttä, eikä tulevan kuninkaan. Toisaalta, meikäläinenkin nykyään maksaa kuningashuoneen ylläpitoa ja pulittaa näistäkin häistä, joten kai maksajalle pitää antaa mitä maksaja haluaa..?

Etelä-Afrikan matkasta

Lupasinpa tänne laittaa joitakin kuvia Etelä-Afrikan reissustamme vuoden vaihteessa 2006-2007. Olin reilu kuukausi aiemmin saanut tietää olevani raskaana, joten jo ajat sitten varatun Etelä-Afrikan reissun suunnittelmat muuttuivat viime metreillä. Meillä on tapana ollut lähteä reissuun hirveästi suunnittelematta ja varailla majapaikat paikan päällä, joten onneksi emme olleet suuresti sidottuja mihinkään. Etukäteen oli varattu lennot Johannesburgiin, sieltä Cape Towniin ja sitten lopulta Port Elisabethista takaisin Johannesburgiin. Kuvat tässä siis päinvastaisessa järjestyksessä.

Kaksi asiaa muuttui suuresti raskausuutisesta johtuen. Aluksi tarkoituksemme oli mennä Krugerparkiin, mutta sillä alueella on malariaa, eikä raskaana ollessa saa ottaa malariarokotusta. Joten valitsimme Krugerparkin sijasta Madikwen reservaatin. Toinen asia mihin raskaus vaikutti näkyy seuraavissa kuvissa: Etelä-Afrikka on viinimaa. Olen suuri viinien ystävä. Arvatkaa oliko hiukan katkeraa... maistelin joitakin viinejä kyllä, mutta mihinkään suureen viinisiepotteluun ei voinut ryhtyä.

Chamonixin viinitila Franschhoekin viinialueella

... viiniä viiniä...



... ja juustoja - ja niitäkään en saanut syödä!! Tässä Fairviewn viinitilalla

Fairviewn kuuluisat tornissa asuvat vuohet

Pingviinejä

Cape of Good Hope

Cape Town, Table Mountain.

Yksi pahimmista virhearvioinneista tapahtui täällä

- älä koskaan mene pöytävuorelle ilman aurinkovoidetta!!!

Robben Island, jossa Nelson Mandela oli vankina, Table Mountainilta nähtynä. Liput olisi pitänyt varata etukäteen joten vierailu jäi valitettavasti väliin.

Maisemia Camps Bayn suuntaan

Cape Town, Camps Bay, Bay Atlantic Guest House

Johannesburg, Soweto. Kadun ainoa juokseva vesi.

Talo Sowetossa

Madikwe Game Reserve

Elefantti kävi meidän uima-altaalla drinksuilla

Kylätunnelmaa

Ja tänne voit jättää aina mukana kulkevat aseesi:

Alkoipas tehdä mieli reissuun näitä kuvia katsellessa...

Joogaa saunassa

Tänään on tullut kokeiltua yhtä ehkä oudoimpia juttuja. Olin bikramjoogassa, kaverini houkuttelemana. Bikramjoogaa harrastetaan 40 asteen lämmössä 90 minuuttia kerrallaan (ainakin kyseisessä paikassa). Kaverini piti myös tulla, mutta metro ei ikinä saapunut ja hän missasi tunnin. Olin siis yksin. Kaverini oli kertonut etukäteen, että mukaan tarvitaan 1,5 litran vesipullo, kaksi pyyhettä sekä mahdollisimman minimaaliset jumppavaatteet.

Ja todella! Pitkät housut keräilin jo alun jälkeen pitkin reisiä, kun hiki alkoi valua. Naama oli kerrassaan punainen ja välillä tuntui, että todellakin pökrää pitkin joogamattoa. Mutta hengasin sinnikkäästi mukana - huoneesta ei tosin edes saa poistua kesken kaiken. Yksi uusi osanottaja vain istui matollaan koko tunnin- ja silti näytti hiukan huonovointiselta. Vettäkin saa juoda vain tietyissä vaihessa, eli ei asentojen aikana vaan ainoastaan kun oli lepotaukoja. Se oli muuten rankkaa!

Täytyy sanoa, että homma oli aivan weird. Mutta siis samaan aikaan ihan mahtavaa! Tää oli ehkä kuitenkin vähän mun juttu, usko tai älä. Onko joku lukijoista kenties harrastanut/kokeillut myös moista? Voin kuvitella, että joogailu Intian valtameren rannalla 40 asteessa ja pienessä tuulenvireessä tuntuu vielä jokseenkin normaalilta, mutta suljetussa huoneessa lämpöhöyryjen keskellä 30 muun ihmisen kanssa, pakkasen paukkuessa ulkona - outoa...

Mutta kertaakaan koko aikana ei tullut mietittyä yhtään mitään muuta - ei kotia, ei töitä, ei stressiä, jonka takia en ole saanut viikolla nukuttua, ei mitään muuta kun liikkeitä ja asentoja ja hengitystä ja hengissä selviämistä. Siis aivan fantastista stressinpoistooon! Ulos tullessa oli ihan euforinen olo (sekä hikinen ja äärimmäisen hengästynyt).

Kaikki oli myös esteettisesti aivan viimeisen päälle. Sekä kroppa että mieli, jos nyt ei levännyt, niin ainakin rauhoittui. Myös kaverin varoituksen sanat siitä, että pois lähtemiseen on hyvä varata aikaa, osoittautuivat oikeiksi. Suihkuun oli mentävä, ei voinut kuvittellakaan menevänsä suihkuun kotona, niin kuin tavallisen jumpan jälkeen. Ja tiloista poistuessa tarjottiin pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, rusinoita napsittavaksi.

Niin ja sitten viimeiseksi, mitkä hinnat... hmmm. Luksusurheilulla on luksushinnat.

Tuohtumus

Palauduttiin tiistaina reissusta ja kotimatka tuntui niin pitkältä ja raskaalta. Lieneekö johtunut siitä, että loma oli ohi vai miksi meno sujui paljon lupsakammin?? Tietysti lento iltaa vasten on pienelle rankempi kuin päivällä, unille ei pääse normaaliin aikaan, väsyttää ja muutenkin pitää olla paljon paikoillaan. Vähän sitä kyllä mietti, että oliko se sen arvoista...

Lento oli myöhässä puolisen tuntia, syynä oli noin 90-vuotias pariskunta jotka tulivat etanavauhtia koneeseen puoli tuntia myöhässä. Koko loppuporukka istui ja odotti näitä kahta seikkailijaa. Käytävää kulkiessaan setä valitti kovaan ääneen, kuinka espanjalaiset olivat olleen kovin hankalia ja siksi heidän saapumisensa koneeseen oli viivästynyt. Vieressä istuja siihen, että mitä ihmettä oli tapahtunut. Setä vastasi, että mokomat tyypit olivat kehdanneet kysyä passia ja sen sellaista. Valitti kovaan ääneen.

Itsellä nousee verenpaine samantien sataan tällaista kuullessaan. Minun mielestäni ikä ei oikeuta käyttäytymään miten sattuu. Kenenkään ei ole pakko matkustaa Espanjaan. Jos matkaan lähdetään, pitää tajuta olla maassa maan tavalla. Tässä tapauksessahan sitä paitsi kyseessä oli normaali lentokenttäproseduuri. Jotenkin edesvastuutonta päästää kahta liikuntakyvytöntä keskenään matkaan. Ulospäin ainakin näytti, että ko henkilöt olisivat tarvinneet huoltajan. Nainen oli ainakin ihan pihalla.

Muutoinkin lentokone tuntui enemmän vanhainkodilta kuin keskivertomatkustamolta. Koneen saavuttua perille laskin peräti viisi rullatuolilla koneesta kärrättyä henkilöä. Viisi rullatuolia! Tosi hienoahan se tietysti on, että vanhukset matkustavat niin kauan kuin pystyvät. Mutta kyllä voi miettiä, miten puoli Ruotsin eläkäläiskantaa on lähes muuttanut Espanjan aurinkorannikolle ja reissaa siellä edestakaisin monta kertaa vuodessa (ja valittaa samalla mietn hankalia espanjalaiset ovat!!). Tämä tosiaan kertoo paljon ruotsalaisesta mentaliteetista -matkaan on mentävä ja on oikeus mennä, vaikka jalat ei liiku. Luulisi ahdistavan matkustaminen kun on melkein vuoteen oma?

Fika

Tänään oli viileä ja tuulinen päivä. Tässä uusi kevättakki päällä kahvilassa.

Rantsussa ei ollut paljoa väkee...

Spaghettia

Happy Valentine's day

Espanjassa

Aurinko!

Sunbathing?

Malagassa

Kutsu

Taas olisi niin kauheesti sanottavaa ettei tiedä mistä päästä aloittaisi! (ja nukkuakin pitäis...) Mistäköhän se johtuu? Vaikka ei edes ole kummempaa tapahtunut! Ollaan vaan oltu (ehkä) vähän kipeinä, J tänään sairaslomalla (mahtoiko tuo olla edes kipeä vaan vain lusmu), Vera jo päiväkodissa ja minä normaalisti töissä.

Tänään pamahti sähköpostiin kutsu kemuihin - katsomaan Ruotsin Euroviisujen finaalia yhden ystävän ja sen muiden naispuolisten ystävien luoksen popcornin ja siiderin kera! Musta tämä on ihan huippua. Me on kerran järkätty bileet & kisakatsomo Euroviisujen kunniaksi, mutta se oli sentään tämä koko Euroopan laajuinen mittelö. Tämän kertainen kutsu on maaliskuulle, joten kyseessä ei voi olla muu kuin Ruotsin finaali. Iso juttu siis, du vet väl!! En kyllä ehkä pääse, kun saatetaan olla Suomessa, mutta jo kutsun saaminen oli mainio juttu. Ruotsalaiset on aivan ihanan pähkähulluja euroviisu-fanittajia!

Viime postaukseen oli tullut parikin kommenttia liittyen meidän Etelä-Afrikan matkaan - siitähän ei siis ole aiemmin ollut blogissa mitään, kun silloin elelin vielä tosi hiljaista blogielämää. Blogi oli olemassa, mutta aloin aktiivisesti kirjoittaa vasta kevään 2007 aikana. Ja matka tehtiin siis uuden vuoden aikaan 2006-2007. Taidanpa laittaa siitä ihan oman postauksen kuvineen!

Sain vihdoin myös luettua kirjan! Siitäkin lisää seuraavassa postauksessa :)

Valokuvameemi

Sain meemin Kuningaskalastaja ja leijonan silmät-blogista. Meemi menee näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Mun oli hiukan vaikea valita kuvaa tähän, neljäs kuva mistä kansioista, miltä vuodelta? Tämän vuoden neljännen kansion neljäs kuva oli puolialaston kuva Verasta, jollaisia en tänne blogiin laita. Valitsin siis kuvat sekä vuodelta 2007 että 2006, 4:sistä kansioista neljännet kuvat alla.

Vera noin puolivuotias... Voi miten pieni! Miten siitä onkin vasta vuosi, ja jo vuosi!!!

Etelä-Afrikan reissulla vuoden 2007 alussa, apinoita ikkunasta kuvattuna, Cape of Good Hope.

Nyt ei kykene haastamaan ketään... ja kaikki on varmaan tän tehneetkin jo.

Taudista toiseen

Torstaiyönä iski Veralle kauhea oksennustauti, tavaraa tuli niin että sänky lainehti. Huhhuh, sellaista sotkua ei ole ennen nähty. Siinä tuli puurot ja marjat ja maidot ja kaikki päivän aikana syödyt pöperöt. Johan tässä reilu viikko kerettiinkin olla terveinä... Tämä on nyt sitten sitä päiväkotielämää varmaankin! Hämmästyttävän hyvin meillä toisaalta oli syksy sujunutkin ilman mitään tauteja. Nyt sitten kuukauden sisään kaksikin pöpöä.

Ja perjantaille oli lennot Helsinkiin, siinähän sitten perjantaiaamuna mietittiin, että mitä tehdään. Päätettiin kuitenkin lähteä; muuten viikonloppusuunnitelmat menivät sitten hiukan uusiksi. Vera lensi J:n kanssa kaksistaan päivällä ja itse tulin illalla töiden jälkeen. Taksiin oli oksennettu myös, kyllä siinä mietti että kaikkeen sitä lapsensa rassun laittaa... Vera ei tosin kuulemma ollut ollut asiasta moksiskaan, mutta ei ollut isällä kovin kiva matka. No, Helsingissä on vietetty rauhaisaa eloa mummolassa ja tautikin on jo talttunut. Vielä ei me vanhemmat olla sitä saatu, sitä odotellessa.

Eilen illalla katseltiin euroviisufinaalin loppua, kyllä täällä ollaan valintojen suhteen ajoissa. Ruotsissa ei ole homma edes alkanut, ja siellähän se on todellakin monien viikkojen spektaakkeli. Eipä taida voittoa tulla Suomeen tänä vuonna, sano mun sanoneen...