Terveisiä Kanadasta! Eilen saavuttiin Montréaliin, matka rajalta kaupunkiin tuntui kuin Belgiassa olisi ollut. Rakennukset, maaseutu ja tietysti kieli. Ranskan käyttäminen Amerikan mantereella on vaan kovasti outoa.
Illalla lähdetiin käpöttämään kaupungille ja tuli yhtäkkiä niin järkyttävä vesisade, ettei moista ole nähty. Mulla meni ihan hermot seistessä bussikatoksen alla ja ukkosen pauhatessa ja sateen paiskoessa vesilasin kokoisia pisaroita ympärillä. Sadetta kesti ja kesti niin että kun lopulta päästiin hotellille oltiin ihan läpimärkiä - meillä ei tietysti ollut sateenvarjoja, jotka tuskin olisivat auttaneetkaan; onneksi vaunuille oli sadekatos. Vera oli nukahtanut vaunuun, tietysti väärään aikaan niin että heräsi hotellille tullessa ja sittenhän nukuttaminen ei taas onnistunutkaan ihan hevillä.
Mulla meni siis hermot koko reissuun, vaikka pääasiassa on mennyt hyvin niin koko ajan on tietysti myös pikkuisia tai isompia vastoinkäymisiä. Ja samalla tuntui, että onko järkee raahata Vera toiselle puolelle planeetta vaan huvin vuoksi, ja voisi kai sitä lomaa lähempänäkin viettää ja pitääkö täällä tosiaan olla yli kaksi viikkoa... ollaanko me ihan kamalia kun pakotetaan pieni lapsi tämmöiseen ja kaikki tuntui kamalan vaikealta.
Onneksi epätoivoinen olo meni pikkuhiljaa iltaa myöten jutellessa ohi; Verahan on voinut koko reissun hyvin ja ollut tyytyväinen, joten nämä tunnot lienee suurelta osin omaan äitiyteen ja kaikkeen mahdolliseen syyllisyyteen liittyviä kuin Veran todelliseen hyvinvointiin. Tänään olo on ollut taas normaali ja ihan mukavaa olla reissussa.
Mutta niin, tänään täällä on sitten uutisten mukaan ollut järjetön vesitrombi (trombe de l'eau??), joka on iskenyt keskellä päivää kun oltiin maan alaisessa puolen keskustaa kattavassa kauppakeskittymässä shoppaamassa. Illaksi luvattu sadetta ja ukkosta. Että kivaa tiedossa jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti