Puherintamalla uutta

Tämän kuukauden aikana meidän neiti on oppinut sanomaan ärrän! Tämähän on saavutus, jota kaikki ruotsalaisetkaan eivät osaa. Muistan ikuisesti, miten alkuaikoinani tässä maassa katselin telkkarista Tinaa keittiössä; jonkin aikaa katsottuani totesin miehelleni, että tuon naisen pitäisi mennä puheterapiaan. Mies katsoi minua oudoksuen ja totesi: "men hon är ju från Skåne". Eli sehän selitti kaiken. Opin, etten kommentoi skånelaista ärrää, joka muistuttaa enempi ranskalaista kuin meidän kotoista puhetapaamme.

Samalla kun Vera on oppinut  ärrän, alkaa Vidarilta tulla sanoja toisensa perään. Etenkin "kaikki" (=karkki) sekä "gois" (=godis) näin varhaisessa vaiheessa ovat hymyilyttäneet. Verahan ei edes tiennyt mitä karkki on tässä ikävaiheessa, Vidarin kanssa asiaa ei ole todellakaan voinut välttää.

Olimme tänään ensimmäistä kertaa koko perheella elokuvissa. Kyseessä oli Lilla Anna ja Långa Farbron, eli Laban sarjaa. Hyvin meni ja Vidar jaksoi koko 45 minuuttia, vaikka lopussa piti alkaa vähän hyppiä penkillä. Tosi hauskaa!

Pihalla vaaleista

Ihan pihalla vaaleista. Kaverit facebuukkaa kilpaa vaalistatuksia, ja mulla ei ole osaa ja arpaa. Vähän kyllä harmittaa välillä, mutta toisaalta enpä haluaisi kyllä Espoossa äänestääkään. Kunnallisääneni (ja sydämeni :D ) kuuluu Helsingille :) Tuttuja on taas monta ehdolla, eli olisi varaa mistä valita. Mutta nou can do, pitää vaan seurata vierestä ja tsempata - ehkä itsekin voi vielä jonkin tsemppistatuksen postittaa kuitenkin. Sattumalta olen vieläpä vaaliviikonloppuna Helsingissä, vähän varmaan kyllä ottaa päähän kun muut menee uurnille ja itse en pääse. En ymmärrä miten jotkut voi ihan vapaaehtoisesti jättää äänestämättä!! Itse saan parhaita kicksejä vaaliuurnille. Olenhan hiukan outo ehkä, mutta moni tässä maailmassa oikeasti maksaisi maltaita äänestysoikeudesta!

Ruotsin vaaleihin on vielä aikaa, täällä kunnallisvaalit pidetään samaan aikaan kuin valtakunnalliset. Eduskuntavaaleissahan en saakaan äänestää, koska en ole Ruotsin kansalainen. Kunta- sekä landstingetin vaaleissa saan toki, mutta täällä äänestäminen on aiheuttanut blokkipolitiikan takia aina ahdistusta. Jos hyaluaa antaa äänensä vihreille muttei demareille, mitä teet kun tyypit on samassa blokissa? Ärsyttävää. Suomessa taas ärsyttää etenkin valtakunnan politiikassa, että kuka tahansa leikkii kenen kanssa tahansa joten hallituksen politiikka on väistämättä aina kompromissia ja vähän pullamössöä. Etenkin tällä vaalikaudella, kun sekä vasemmisto että oikeisto ovat samassa hallituksessa - varsinainen sekasotku... Eli kumpikaan systeemi ei tosiaankaan ole täydellinen.

***

ps. ihan pakko todeta kuitenkin vielä, että onhan mulla toki tuttuja Espoon puolellakin - heistä äänestäisin numeroa 354, jos saisin. Voin suositella myös numeroa 368, sekä bloginsa vanhana lukijana numeroa 394. Ja kun nyt mainostamaan ruvettiin, Helsingissä valitsisin 1021, 951 tai 998. Ihan vain vinkiksi :)

Päiväkotikuulumisia

Vidar aiotaan upgreidata ylempään ryhmään seuraavaan kuukauden sisällä. Meidän 2 vuotias on päiväkodissa iso! Aika koomista, kun päiväkodin johtaja kommentoi, että Vidar turhautuu pienten ryhmässä, kun pyörii siellä niiden päälle vuoden vanhojen kanssa. Ehehhee. Itse koen, että Vidar turhautuu, kun ei saa pelata iPadilla, tai ei saa lisää karkkia, tai ei saa juosta kakat vaipassa vaan vaippa pitää vaihtaa. Mutta päiväkodissa siis ollaan sitä mieltä, että Vidar 2v turhautuu koska ei saa tarpeeksi stimulanssia ryhmässä pienempien kanssa. Hymyilyttää.

Toisaalta Vidar varmaankin on ihan valmis keskiryhmään - seuratessaan sisartaan kehitys on todennäköisesti nopempaa kuin monella samanikäisellä esikoisella, ja ryhmässään hän tosiaan on yksi vanhimmista. Paras kaveri Teddy ei valitettavasti tule samaan aikaan uuteen ryhmään, vaan vasta vähän myöhemmin. Mutta päiväkodissa lupasivat lainata tätä Theodoraa (lempinimi Teddy) keskiryhmään silloin tällöin, jotta bestikset saavat ainakin välillä jatkossakin toisistaan seuraa. Ihan mainiota. Teddy & Vidar. Kun Vidarilta kysyy, ketä päiväkodissa on leikkikaverina, vastaus on "Tetti". Ja kuulemma Teddy oli kesällä puhunut mammasta, papasta sekä Viasta. Että sellaista se ensiystävyys :)

Teddy ja Vidar olivat olleet koko päivän keskiryhmässä perjantaina, ja kuulemma kävelleet retkellä tosi reippaasti ja muutenkin mennyt hienosti. Voi meidän pientä miestä... ja kyllä niitä sanojakin nyt yhtäkkiä tulee, viime päiviänä on lisääntynyt huimasti - mummo, pupu, kukko, äiti... Varmaan kohta alkaa tulla puhetta oikein urakalla.

Veraa taas on kehuttu päiväkodista ihan ylenmäärin. Vera usein menee pienten puolelle päiväkotipäivän alkuun, ja välillä myös päivän aikana. Kuulemma Vera ja kaverinsa Ella ovat sellaisia pikkuapulaisia, että yhdessä menevät yhdestä aikuisesta... joka on tietysti positiivista niin kauan kun heillä ei korvata aikuista :) Mutta siis he kuulemma auttavat niin hienosti, etteivät muut lapset jotka myös välillä ovat pienillä lainassa, siihen pysty. Vera onkin usein lukemassa satua pienemmille lapsille, kun käydään hakemassa päiväkodissa. Tosi upeaa. Vastaavaa osallistumista on ajoittain ilmassa myös kotona, mutta useimmiten se päätyy kyllä huutoon ja hammastenkiristykseen ...

Sisarukset, Ulriksdahls slott

Neuvolakuulumisia

Meillä oli muuten toissapäivänä molempien lasten neuvola. Pitkästä aikaa. Saatiin uusi neuvolapaikka, kun ollaan tässä välissä muutettu.

Siellä selvisi että Vera painaa 18.3 kiloa ja on 109 cm pitkä. Vidar painaa 12.3 kiloa (jos muistan oikein, en saanut niitä mihinkään paperille muuten!) ja on 89 cm pitkä.

Muuten meni ihan mallikkaasti. Molemmat piirsivät innokkaasti, Vera kieltäytyi puhumasta muuta kuin suomea äitinsä kanssa. Vidar ei edelleen juuri puhu, vaikka suurta meteliä pitääkin itsestään muuten. Sanavarastoon kuuluu mamma, pappa, kakka, bajs (kakka ruotsiksi), majs, Teddy (paras kaveri päiväkodissa), katten ja bil. Ehkä vielä joku muukin mikä nyt unohtui. Oltiin Verankin kanssa vähän hitaita tässä puhumaan opettelussa.

Vera taas osaa jo oikeastaan kaikki kirjaimet. Ja kesän jälkeen on vihdoin opittu ottamaan keinussa itse vauhtia. Se on tosi tärkeä taito, kun ollaan puistossa kolmistaan!

Vidarista on tullut viime aikoina halipoika, mitä ei olla oltu juuri aiemmin. Lisäksi kun yönukkumiset on alkaneet sujua, on nukuttaminen mennyt ihan keturalleen. Nykyään nukahdetaan ainoastaan vaunuihin, kun aiemmin ei ollut mitään ongelmaa nukahtaa omaan sänkyyn ja nopeastikin vielä. Aina jotain.

Tänään sain käytyä kysymässä videokameran korjausta (ei kannata, uuden hommaaminen maksaaa saman verran, että sitten inhoan tätä kertakäyttöyhteiskuntaa), lähetettyä yhden työhakemuksen, käytyä kysymässä kurssikirjaa jota ei ollut kaupassa. Huomenna sitten toivottavasti listalta pari juttua lisää ruksittavaksi.

To do list

Tää on niin tätä. Aika menee ihan liian vauhdikkaasti. Nyt on yhtäkkiä jo lokakuu, ja mitään ei kerkeä. To do listalla on mm.

1. osta kirjoja kurssille
2. korjaa videokamera
3. ota yhteyttä verovirastoon
4. tsekkaa opintotuki
5. tsekkaa työttömyyskassa
6. maksa laskut (ei onnistu, kun työpaikka vaihtoi Windowsin ja siinä meni sisäänloggaustiedot, nyt odotellaan uusia postitse)
7. osta silmälasit
8. osta uusi puhelin
9. peruuta Amexin luottokortti
10. soita työnhakuun liittyen haettuihin työpaikkoihin
11. lähetä muutama työhakemus
12. ota yhteyttä tuttuihin ja kerro, että haet töitä
13. ala sumplia juhlia, jotka järjestetään joulukuun alussa
14. lue kurssille
15. varaa hammaslääkäri

Että silleen. Töitä on niin että tulee ovista ja ikkunoista, ja jotenkin pitäisi handlata se fakta, että tässä kuussa työaika on 70% mutta työt ei juuri vähentyneet...osa-aikasijainen on kyllä, ja toiveissa että hän voisi ottaa vähän hommia ensi viikosta lähtien, tällä viikolla hän kun sijaistaa kollegaa joka on lomalla sekä toista joka on kokouksessa Barcelonassa. Ja lapsiakin olisi kiva joskus nähdä. Että ei hyvin mene.

Lasten kanssa olisi kyllä ihanaa olla vähän enemmän aikaa. Mutta se vaatisi melkein työpaikan vaihdon, joka ei onnistu, koska olen siihen liian vanha. Oletko muuten koskaan törmännyt siihen, että kun lähestyy 40 vuotta on liian vanha työnhakuun? No, onhan se kyllä ihan ikäloppu...

Vera pohti tänään sukulaissuhteita, ja kysyi J:n isän naisystävästä: " Onko Ulla papan mummo?" Tämä oli aika mielenkiintoinen konstellaatio... pappa siis tarkoittaa isää meillä, sehän sekoittaa pakkaa suomenkielessä vielä entisestään. Hiukkasen nauratti vaikka pidinkin pokkaa.

No niin. Jospa sitten ryhtyisin taas kirjoittelemaan hakemuksia ja printtaamaan lukemista torstain kurssille.

Ps. Oli aivan mahtava tyttöjen reissu Dubliniin viime viikonloppuna. Siihenkin olen ehtinyt! :)