Meillä on nyt vihdoin noustu seisomaan! Juhannusaattona ekaa kertaa. Tässä vielä harjoitellaan rappusia vasten - nyt on jo noustu muutama askelma. Muutoinkin liikkuvuus on parantunut huomattavasti, kun istumasta siirrytään jouhevasti mahalleen ja polvillaan on mukava keinua.
Sisaruksilla on muuten aika samanlainen tukkatyyli:
Vera helmikuu 2008
Vidar huhtikuu 2011
Ps. Manducallekin tuli ekaa kertaa ihka oikeaa käyttöä kun olimme Villa Elfvikin ötökkäretkellä viime sunnuntaina. Metsään kun ei olisi päässyt ilman kantoreppua. Hyvin toimi, tosin mun onneton selkäni ei meinannut kestää edes manducaa. Babybjörnillä ei olisi hommasta tullut yhtään mitään.
3 kommenttia:
Onpas Vidar Veran näköinen. Nyt se sitten alkaa meno ja viipotus paikasta toiseen. Kiva näin kesällä kun ei ulkona tarvi harjotella kaikki talvivaatteet päällä :)
Oi teil mennään jo lujaa sit!
Meillä just alettu konttaileen ja eka hammas on puskenu läpi.
Ihanat noi hiukset! :-D ja hyvä, ettei Manduca oo menny ihan hukille. En mäkään sillä mahdottomia matkoja jaksa kannella, mutta meillä toi mies onkii sitä enempi käyttäny.
Emmi,joo kyllä niissä on samaa näköä tosiaan, muutakin kuin tukkatyyli :) Toisaalta talvella olis vauhti vähän hitaampi, nyt ei meinaa perässä pysyä... ja kaikki multa ja roina menee suuhun. Argh!
Elli, joo kyllä mennään... äitiä rasittaa :)
Meillä mies ei halunnut ostaa koko vehjettä, kun meillä oli jo ennestään babybjörn ja miehen mielestä se oli ihan hyvä... nyt sit kieltäytyny käyttämästä manducaa, jos mä en sitä käytä ...!
Lähetä kommentti