sunnuntaina, joulukuuta 05, 2010

Uusia mittoja ja matkakokeiluja

Neuvola oli torstaina, ja Vidarin viimeisimmät mitat ovat 62cm ja 5935g. Lisäksi saatiin peräti 3 rokotusta, aikamoista. En muista että Ruotsissa olisi kerralla ollut yhtä montaa. Tässä tuli rota suun kautta, sekä se tavallinen polio ym mutta myös pneumokokki. Vauvaparka... Seuraavakin rokotus on jo tosi pian, ja taas kunnon satsi, kaksi piikkiä.

Vidar myös koki ensimmäisen lentomatkansa tällä viikolla. Äiti pääsi Tukholmaan joulujuhliin, kun isi lähti Vidarin iltaseuraksi ja Vera meni mummolaan. SAS:n kone perjantaina oli kuin ammuttu täyteen väkeä - Finskin lentoemäntien ollesssa lakossa, SAS, Blue1 ja Norwegian on olleet aika buukattuja. Ei edes saatu vierekkäisiä paikkoja, vaikka meillä oli vauva. kysyttiin pariskunnalta, joka istui vieressä, josko voisivat vaihtaa. Eivät sitten voineet. Oli niin tärkeää istua sen 55 minuutin matka vierekkäin ettei voinut helpottaa 3kk vanhan vauvan vanhempien elämää. Justiinsa, ihmiset on pimeitä. No, matka meni ihan ok, Vidar pääasiassa nukkui lennot mennen tullen.

Meillä Manduca ei oikein ole toiminut vielä, Vidar ei ole tykännyt ja vauvan istuttaminen siinä on mielestäni ollut vaikeampaa kuin babybjörnissä. Kantajan selälle se on kyllä ollut hyvä. Toivotaan, että kun ikää tulee lisää ja istuma-asento paranee, homma alkaa toimia paremmin. Tai sitten mä en vaan tajua edelleen miten se pitäisi olla...

Ensi viikolla Vidar täyttää 3kk ja on vihdoin ristiäiset. Nimihän ukolla jo onkin.

4 kommenttia:

pilami kirjoitti...

Meiltä on kesällä useampikin - oiskohan ainakin kolme - ihan vierasta ihmistä tullut kyselemään ja katsomaan Manducan käyttöä, kun ovat sen kokeneet itse jotenkin vaikeaksi. Eli joku sen käytössä vissiin mättää, meillä ei kyllä ole ollut koskaan ongelmia. Siinä on aika paljon säätöjä ja ne pitää kyllä ihan ajan kanssa laittaa kohdilleen, mutta kun katsoo, että polvet tulevat ylemmäksi kuin peppu, niin sillä pärjää mielestäni jo aikas hyvin. Toivottavasti ei jää kuitenkaan hukkaostokseksi, meillä kun se on ainakin ollut ihan loistovehje. Me muuten käytetään sitä ainoastaan niin, että ne olkaimet menevät selän takana ristiin. Hieman hankalampaa se on yksin laittaa päälle, mutta onnistuu.

Tukholman tyttö kirjoitti...

Pilami, käytittekö te manducaa ihan vauvasta asti? Ja myös tässä 3-5kk iässä? Tarviiko tässä vaiheessa vielä sen tukiosan? Musta se on hankala... Mä en tajua miksi se on meille niin vaikeaa, kun on saatu siihen peräti ohjeistaustakin ihan kädestä pitäen... ärsyttävää!! Pitäisi ehkä kokeilla olkaimia ristiin, mutta sen ei kai luulisi vaikuttavan vauvan asentoon?

pilami kirjoitti...

Käytettiin noin neliviikkoisesta eteenpäin (meillä tosin vauva oli varsin iso syntyessään) ja viimeksi on käytetty lapsen ollessa noin viisikuinen. Se tukiosa (jos tarkoitat sitä neppareilla kiinnitettävää, vartaloa tukevaa) jätettiin aika pian pois, kun koettiin vähän turhaksi (lapsi taisi olla jotain kolmikuinen silloin) ja sitä päätukeakaan ei olla käytetty, kun pään saa tuettua hyvin ilmankin, kun säätää vain hihnoista oikein. Meidän lapsi ei oikein tykännyt siitä päätuesta, kun ei nähnyt sieltä sitten niin hyvin. Ja ei kai se olkaimet ristiin -juttu siihen lapsen asentoon vaikuta, mun mielestä se on vaan ollut selälle parempi. Kannattaa ehkä yrittää niin, että laittaa vauvan "roikkumaan" aika alas siihen manducaan ja sitten lähteä kiristelemään niitä nyörejä, siten löytynee parhaiten ne oikeat säädöt. Me on aina laitettu vauva tosi tiukasti omaa rintaa vasten, niissä baby björneissä näyttäisi lapsi olevan aika löysästi.

ratón kirjoitti...

Mulla ei manducasta ole kokemusta, meillä oli Ergo-reppu vauvan tukiosan kanssa käytössä, tosin enemmän tuli käytettyä sitten kun tukiosaa ei enää tarvinnut. Vielä en ole kokeillut kantaa poikaa.

Mä olen huomannut, että Etelä-Amerikassa lentomatkustajat on tosi lapsiystävällisiä. Meillä on mm. meidän kanssa samassa kolmen penkin rivissä matkustanut vaihtanut itsensä yhdelle tyhjälle paikalle oma-aloitteisesti (ihan meidän eteen, joten ei ollut tytön "meteliä" karkuun päästäkseen) ja lisäksi aina on löytynyt ymmärrystä jos laskuissa on nenalle tullut itku painevaihteluista.

Lentokentällä ihmiset tulee ihastelemaan lasta ja kuulee kommentteja: "voi ihanaa, onkohan tuo lapsi meidän lennollamme" kun taas Suomessa kuulin kommentin: "voi v*ttu, toi kersa on meidän koneessa kuitenkin...".