Suomen viimeaikaiset tapahtumat pistää kyllä taas kerran miettimään, miten verovaroja kohdennetaan, mitä yhteiskunnassa pidetään tärkeänä, millaisia arvoja kannatetaan. Jo toinen kerta pienen ajan sisään, eikä siitä Myyrmannistakaan niin kovin kauaa ole. Ja mitä näiden aiempien tekojen jälkeen on tehty? Ainakin vaikuttaa siltä, että eipä juuri mitään. Mielenterveyspotilaille isketään edelleen pilleripurkki käteen ennemmin kuin tarjotaan hoitopaikkaa, kouluissa eikä muutenkaan edelleen ole tarpeeksi psykologisia palveluja nuorille ja lapsille, päiväkotien ryhmäkoot on edelleen aivan järkyttävän suuret - ja loppujen lopuksi se ehkä kaikkein tärkein, vanhemmilla ei edelleen ole aikaa omille lapsilleen. Kaikki nämä yhdistettynä, lopputulos näkyy tässä. Tottakai aselakeja pitää tiukentaa, tottakai pitää miettiä netin käyttöä - mutat ei se ihan oikeasti kuitenkaan netti tätä aiheuttanut, eikä se oikeasti riipu vain aseidensaanti mahdollisuuksista - onnistuihan Myyrmannikin aikanaan ihan kotikonstein.
Suomessa on vallalla ihan ihmeellinen lasten itsenäisyyden ihailu, joka muualla maailmassa olisi melkeinpä lasten heitteillejättöä ja rikollista. Kun kehuskellaan, että meidän Matti se vaan onkin jo iso poika ja selviää itsekseen 7-vuotiaana kotona - mitä helv??? Oikeesti, miksi 7,8,9 vuotiaan piätäsi selvitä itsekseen kotona? Jos joskus varhaisella liitukaudella tai maatalousyhteiskunnassa lapset pärjäsivät pienestä pitäen - kamoon, silloin oli ympärillä sisarukset, suku, kylä koko yhteisö. Nyt ei ole muuta kuin se paha paha netti. Tai no, voihan sitä olla pari kaveria jotka myös ovat 7-vuotiaana itsekseen kotona...
Aikuiset tekee ihan järkyttävän pitkiä päiviä, lapset viettää päiväkodissa 10 tuntia 20 lapsen ryhmissä - kuka aikuinen kestäisi sellaista?? Sehän olisi kaikkien työaika-ja suojelulakien vastaista! Mutta mitä siitä, nehän on vaan meidän lapsia!! Eihän me nyt voida tehdä osa-aikatyötä eikä vaan mitenkään laskea elintasoa. Ja kyllä tiedän, kaikilla ei ole varaa osa-aikatyöhän tai elintason laskuun, mutta oikeesti, aika monella olisi. Mutta kun ne kaksi autoa ja omakotitalo ja neljä kertaa vuodessa ulkomaille on niin tärkeitä... ja ei, en kannata äitien jäämistä kotiin siihen asti että lapsi menee yläasteelle. Tai edes siihen asti, että lapsi on 3-vuotias. Kuten Suomessa aina riittää näitä "äidit kotiin lasten parhaaksi" kannanottoja. Asian voi kyllä hoitaa muutenkin jos vain tahtoa riittää, ilman että äidit tippuvat ns kotiäiti-ansaan (ja kaikki kunnia heille jotka haluavat olla kotona, mutta sen ei pitäisi olla mikään normi).
Ja sitten, niin, itsekin tekee aika pitkää päivää. Niin kauan kun isä on kotona, on se ok, mutta kyllä oikeesti on syytä keväällä miettiä, miten tämä yhdistetään. Koska minä en halua, että me ei olla koskaan kotona. En halua että me ollaan aina vikana hakemassa. Enkä halua, että lapseni on jossain muualla 10 tuntia päivästä.
Saa tulla keväällä tökkimään, jos näyttää huonolta.
10 kommenttia:
Juurikin. Ja mystistä on, että lähes kaikkien kuuluu puhuvan samaa, mutta silti tilanne just ja tämä. Eli missä kohdin se menee pieleen eikä (ehkä) enemmistön mielipide siirry sanoista käytäntöön? Vai unohtuuko nää jutut vaan niin helposti ku vähän aikaa kuluu. Kun "eihän sitä nyt yhteiskunnan varoja voi tuhlata hyödyttömiin loisiin, jotka ei pärjää omillaan"
Jeppistä :S
Niin. Minusta tuntuu, että Suomessa ollaan tuudittauduttu siihen vanhaan ajatukseen, ettei meillä tapahdu mitään vaarallista... ja siksi lapset voivat olla yksin kotona iltapäivät.
Kun asuu täällä, maassa, jota vähän liikaakin mainostetaan vaaralliseksi, ei tulisi mieleenkään jättää lasta yksin kotiin iltapäiväksi... Minulla on tavoitteena etsiä tulevaisuudessa itselleni työ, jossa joko voin tehdä puolta päivää, tai sitten tehdä iltapäivät etätyöskentelynä kotoa käsin. Lapsia en halua yksin kotiin... Täällä ei taida edes olla mahdollista pitää lasta päiväkodissa pitkää päivää...
Olen ollut keikkaöissä päiväkodissa eräässä pk-seudun kaupungissa 1-2- vuotiaiden päiväkotiryhmässä. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta töissä pienten ryhmässä, vaan voin sanoa jo kokemuksen syvällä rintaäänellä, ettei alle kaksivuotiaiden paikka ole päiväkodeissa, mutta ei varsinkaan siksi, että kolme aikuista ei riitä mitenkään neljälletoista lapselle, jotka todella tarvitsisivat aikuisen syliä paljon enemmän, kuin mihin olisi aikaa ja mahdollisuuksia. Todellisuus päiväkodeissa on sellainen, etteivät vanhemmat halua edes ajatella sitä, kuinka tehdasmaista päivähoito on. Liian vähän henkilökuntaa, liian kiire. Tämä kiire on konkreettista, ei papereiden pyörittyelyä.
Onko siis niin, että lapsuus kuluu päiväkodissa ilman riittävää vanhempien / muiden aikuisten läheisyyttä. Koulun alettua aika kuluu koulun suurissa ryhmissä ja kotona ilman vanhempien / muiden aikuisten läheisyyttä. Jos onnistuu kasvamaan tästä läheisyyden puutteesta huolimatta täysipäiseksi aikuiseksi ihmiseksi, vaihtaa koulunkäynnin jossain kohtaa työelämäksi ja sitten ei ainakaan ole aikaa ylläpitää lähimpiä ihmissuhteitaan. Siinä työelämässä aikansa raadettuaan pääsee jälleen elämän viimeisiksi vuosiksi laitosmaiseen hoitoon kokemaan sitä jo tutuksi tullutta yksinäisyyttä. Voi kun kiva!
A.moskova, niin tätähän on puhuttu ja puhuttu iät ajat. Eikä mitään tapahdu. Se on vaikea juttu kun pitäisi verovaroja kohdentaa niin ettei sillä ole heti suoraa vaikutusta, vaan vaikutus ehkä näkyy vasta vuosien päästä... ei tämmöisellä kerätä poliittisia pisteitä. Toisaalta politiikalla on vaikea vaikuttaa ihmisten arvomaailmaan, vaikka poliitikot kuinka huutaisivat että lapsille aikaa, ei tavaroita, niin päätökset tehdään kuitenkin siellä omassa päässä...
Ratón, siellä teillä ei tosiaan varmasti voisi kuvitellakaan että lapset olisivat itsekseen. Eikä suurelta osin muuallakaan maailmassa. Suomenkin lintukoto-maineen luulisi menneen ajat sitten, mutta kai se luulo vaan elää sitkeästi...
Anonymous, sinun mielipiteesi lähtökohtana käsittääkseni on, että tilanne on tämä ja siksi lapsien ei pitäisi olla päiväkodissa. Minun lähtökohtani on, että tilannetta voi ja pitää muuttaa niin, ettei ylisuuria ryhmiä olisi. Jos jonnekin päivähoidossa pitää laittaa rahaa, niin ryhmäkokojen pienentämiseen, ei mihinkään typerään "kaikille ilmainen päivähoito-politiikkaan". Tällöin pientenkin lasten olisi hyvä olla päiväkodissa, kun sylejä olisi riittävästi ja huomiota saisi tarpeeksi. Itse uskon päin vastoin, että pienet lapsetkin ovat yksilöitä, joista toiset tarvitsevat muiden lasten seuraa jo alle 2-vuotiaana. Mutta tietenkään kenenkään lapsen, pienen kuin ison, ei pitäisi joutua olla päiväkodissa sen pidempään kuin aikuiset ovat lain mukaan töissä eli 8 tuntia päivässä. Tämä taas harvemmin toteutuu.
Aina kun puhutaan siitä, että alle 2-vuotiaat (tai usein jopa alle 3-v lapset) pitäisi hoitaa kotona, sisältyy tähän kommenttiin ajatus että äidit ovat kotona hoitamassa lapsia. Suomessa isät ottavat tuskin lainkaan isyysvapaita. Tuskin niitä isiä yhtäkkiä saadaan olemaan vuoden verran kotona. Enkä vaan voi hyväksyä, että äidit joutuvat ottamaan hirveän syyllisyyden siitä, etteivät suostu olemaan 2 vuotta kotona. Lapsi saattaa voida paremmin hoidossa kuin vastahakoisen äidin kanssa kotona.
Huh, vuodatus... ;)
Pilami, niin onhan varsinainen visio! Ehkä jokaisen pitäisi ottaa se omakohtaisesti huollettavaksi, että omille lapsille ei käy niin?
Olen samaa mieltä anonyymin kanssa. Minusta alle kolmevuotiaiden paikka ei ole päivähoidossa. Onhan meillä pienemmille perhepäivähoitajat. Mutta sekin riippuu sitten itse p-hoitajasta. Mutta päiväkodit ovat laitospaikkoja. Ei niitä millään pienryhmäpolitiikalla inhimillisiksi tehdä. Joten meidän yhteiskunta ei ole ihmisystävällinen, ei isoille eikä pienille kansalaisille. Miksi se laitoshoito pitäisi alkaa jo alle vuoden vanhana? Kysyn vaan. Itsekkin päiväkodissa (kaikilla osastoilla työskennelleenä, ja varsinkin pienten osasto säälitti kovasti) töitä tehneenä ymmärrän täysin anonyymin kannan. Ja voin sanoa, että broilerihoitohan se oli ja on. Perushoito hoituu, muttei se syli eikä yksilöllinen huomioon ottaminen vaikka kuinka olisi halunnut. Ja se erityisesti säälitti, että kun itse teki kokopäivätyötä, niin moni pieni ihminen oli jo tullut tarhaan silloin itse vasta tulin työpaikkalle, ja kun minulla päivä päättyi, niin ne samat aikaiset lapsukaiset jäivät sinne tarhaan vielä hoitoon.
Minusta ne, jotka hankivat, saavat lapsia, pitäisi miettiä vähän paremmin, miten aikovat jälkikasvunsa hoitaa, hoidattaa. Hoitaa joko itse vai hoidottaako lapset yhteiskunnalla. Mikä siinä ajatuksena nyt niin vaikeaa on, että äiti jäisi kotiin hoitamaan lapsiaan?! Meillä kumminkin suurin osa kotiin jäävistä vanhemmista on juuri heitä kotiäitejä. Kyllä kotiäiditkin ovat ihmisiä siinä kuin työssä käyvät äidit. Mutta kotiäitien työtä kukaan ei kyllä arvosta. Ja suurin osa meidänkin maassa hoidettavista lapsista on kotihoidettuja eikä onneksi laitoshoidettuja. Joten se on realiteetti. Ja niin kauan kuin lapsen siittäjän eli isukin työnantaja ei maksa mammalomamaksuja, niin kauan meillä on kotona äidit. Työssäkäyvien äitien työnantajat maksavat äidelle lakisääteiseltä mammalomanajalta kunnon rahakorvaukset eläkkeenkartumiseen kaikkineen. Ja köyhät, opiskelija-äidit ovat joutuneet kituuttamaan kelan peruspäivärahalla, joista aiemmin ei ole laskettu työeläkesaataviin olenkaan. Siihen tuli nyt vasta parannus, että kotona lapsiaan hoitava vanhempi saa kertymään myös eläkettä. Ja sanottomattakin on selvää, että eri vanhemmat, lapset ja yleensä perheet ovat eri arvoisessa asemassa riippuen yhteiskunnallisesta asemastaan. Joten yhtälö ei ole noin helposti ratkaistavissa niin kuin itse ehdotit sieltä naapurimaasta. Ja olisihan se todellakin hyvä, jos se tuollaisella uudistuksella parantuisi parempaan suuntaan. Jonkun pitäisi nyt alkaa välittämään niistä toisten lapista, ja sehän ei kuulu meidän kulttuuriin, että puututtaisiin naapureiden asioihin, että jotain tehtäisiin niiden toisten lasten hyväksi. Ainoa hyvä asia on se, että syntyvyys on vähäistä. Lapsikärsijöitä määrällisesti on vähemmän, jos he saavat saavat vanhemmikseen uraohjukset.
Ja se pitää huomioida myös, että Suomi on laman kärsinyt maa 1990-luvun alussa. Me emme asu samalla paikkakunnalla kuin sukumme. Sitä kautta myös sosiaaliset kontaktit ja se sukulaisapu on nolla. Joten aikuistenhan se pitäisi välittää lapsistaan, mutta kuka sanoo, että välitän siitä vieraastakin kuin omastani. Epäilen syvästi, että niin on. Välitätkö sinä vieraasta lapsesta ja miten?
Kaikki äidit ovat äitejä. Joskus vain voi olla ettei perheen talous kestä sitä seikkaa ettei saada vaikka lainoja hyvin maksettua. velkaantuminenkaan ei ole hyvä asia. Se syö usein ns. miestä ja kireät vanhemmat eivät ole lapsen etu.
Perhepäivähoitajissa on juurikin se ongelma, ettei heitä ole ja palkka on huono. Ei siis mikään ihme, ettei heitä ole. Myös se että hoitaja …on vaikka jotenkin itse ylirasittunut tai jopa ihan väärällä alalla ei ole lapsen etu.
Päivähoito voisi olla vallan todella mielekästä, mikäli ryhmä- ja yksikkökoot olisivat erilaisia kuin nyt. Pienempiä, mutta isommalla määrällä per lapsi aikuisia.
Oma/omat lapsi/lapset ovat aina omia, mutta näille Toisten Lapsillekin aika moni pystyy olemaan turvallinen ja luotettava aikuinen! Muutoinhan voisimme kyseenalaistaa kaikki alat ja ympäristöt missä ihmisten tulee välittää Toisista! Silloin sairaatkin pitäisi hoitaa kotona, vanhukset, putkaan joutuneet, päihdeongelmaiset, vaimonhakkaajat…
Yhteiskunnan on myös voitava huolehtia kollektiivina toisistaan, eli itsestään. Yhteiskunnasta. Yhteiskunta on yhteisö, joka koostuu ihmisistä ja ihminen tarvitsee toisia ihmisiä. Jos se aina menisi vain niin, että omistaan/verisuvusta pidettäisiin yksin huolta eikä muista, kukaan ei auttaisi ketään millään tasolla.
Ja sitähän nyt taas peräänkuulutetaan, itsestään selvyyttä: toisista välittämistä.
pakkohan on lähteä siitä, että ihmiset jotka ovat vaikkapa päiväkodissa työssä kokevat pystyvänsä empatian ja kaiken tasolla huolehtimaan ja ymmärtämään Muiden lapsia. Jos niin ei ole, onkin syytä hoitaa vain niitä omia lapsiaan.
Ja koska ihmiset asuvat eripuolilla maata, tukiverkkoja vain tarvitaan. Päivähoito on yksi sellainen. Se, että vaikkapa Helsingissä ei ole tarjolla kerhotoimintaa, ruuhakauttaa päiväkoteja ja suma on valmis.
Mutta entä sitten, kun kotona lapsiaan hoitava äiti tarvitsee vaikka tukea jaksamisessa eikä näitä kerhoja oikein ole eikä MLL ja kirkkokaan kykene enempää järjestämään? Että lapsen saisi edes pari kertaa viikossa päiväsaikaan jonnekin…
Kaupunki ei tee myöskään vielä vähään aikaan ostosopimuksia yksityisten päiväkotien kanssa, vaikka hoitopaikkoja tarvittaisiin. Yksityiset päiväkodit tuntuvat monista liian kalliilta, vaikka esim. Lontoon ulkopuolella kuukausi taksa on 700 puntaa eli n. 880 euroa.
Kaikki on niin suhteellista.
Tämä aihe tuntuu aina aiheuttavan kiivasta väittelyä...
Toinen anonymous, kyllä meidän tarhassa pienten ryhmässä on ihan inhimilliset olosuhteet, 3 hoitajaa yhdeksää lasta kohden eikä mun mielestä laitosmaista lainkaan. Ja me ollaan sentään oltu siellä nyt mukana kaksi viikkoa melkein päivittäin useita tunteja. Mua ei ollenkaan huoleta jättää sinänsä lastani sinne, paitsi että vierastaminen aiheuttaa Veran tapauksessa hiukan päänvaivaa. Perhepäivähoitajat sitten saattaa olla mitä vaan. Jos kohdalle sattuu hyvä, hienoa, mutta ei ne kaikki ole. Mutta siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että pienet lapset tekevät usein aivan hävyttömän pitkää päivää päiväkodissa.
Mikä siinä niin vaikeaa on, että niin äidit kuin isätkin haluavat yhdistää vanhemmuuden ja työelämän? Miksi on vaikeaa ymmärtää, että toiset äidit mielellään jäävät kotiin, toiset haluavat takaisin töihin? Hollantilainen kollegani ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi yhteiskunta pakottaa kaikki vanhemmat olemaan kotona siihen asti että lapsi täyttää vuoden, Hollannissa kun aloitetaan ”päiväkodissa” jo 4-5 kk vanhana. Mikä suomalaisista tekee niin erityisiä, että meillä lapsia ei missään nimessä voi viedä päivähoitoon alle vuoden vanhana, vaikka koko muu maailma toimii niin? Ollaanko me siis oikeassa ja kaikki muut väärässä?
Tottakai kotiäidit ovat ihmisiä ja kaikki kunnia heille, että he haluavat olla kotona. Minusta oli ihanaa olla kotona reilu vuosi. Ja Suomessa onkin edelleen outo ajattelu siitä, että kustannukset kasaantuvat sille joka on kotona. Tietysti tämä aiheuttaa naisten syrjintää työmarkkinoilla. Ruotsissa valtio maksaa kustannukset ja samalla tukee sekä isän että äidin vanhemmuutta. Isät ovat oikeasti kotona vähintään 60 päivää ja kyllä katukuvassa jo näkyy, että isät osallistuvat lapsenhoitoon ihan eri tavalla kuin Suomessa. Tämä on tietysti myös asennekysymys. Ruotsissa se on ihan normaalia kun taas Suomessa papat lastensa kanssa kahvilla on edelleenkin vähän outoa.
Olen ihan samaa mieltä, että naapurin lapsista ja vieraista lapsista pitäisi yrittää jaksaa huolehtia niin kuin omistaan. Mutta miksi sitten Suomessa, jossa hoidetaan lapset todella pitkälti kotona kuten sanoit, tämä toimii paljon huonommin kuin esimerkiksi Jenkeissä, jossa äitiyslomaa ei käytännössä ole lainkaan…
Hna, niinpä. On monia syitä miksi äiti tai isä tarvitsee/haluaa mennä töihin ennen kuin lapsi täyttää kaksi. Minusta on kohtuutonta pakottaa kaikkia samaan muottiin. Ja oikeasti, jos päiväkotien ryhmäkokoja pienennettäisiin, meininki paranisi kertaheitolla ihan valtavasti. Kansainvälinen vertailu on aina terveellistä, esim.nuo päivähoitomaksut, saa vähän perspektiiviä omaan hommaan. Ruotsissa max taksa on muuten noin 1200 kruunua eli 130 euroa!
Nythän näihin(kin) asioihin voi vaaleissa vaikuttaa :)
ikävä kyllä työpäivän pituuteen täytyy vielä lisätä ne matja-ajat, niin kyllä se 10h tulee aika nopeesti täyteen. ja kun on julkisen liikenteen varassa, niin aina ei aikataulut kulje niin sulavasti kun toivois.
ja sanotaanko, että jos mä oisin ollu vielä pari vuotta mun muksun kanssa kahdestaan kotona, niin ois voinu tapahtua jonkinlainen mielenköyhyys meille molemmille. ei kaikki mammat oo hyviä olemaan lapsen kanssa kotona. ja ei 20-vee äitejä niin vaan yleensä oteta leikkipaikoilla mukaan tähän mystiseen äiti-kerhoon. sitä virnuillaan sieltä ringistä ja tuijotellaan.
osa-aika duuni on hyvä ratkasu jos sellasen suomessa jostain saa ja siihen on varaa.
vielä ei ole muksua ruotsin puolella niin ei tiedä miten hyvin ne täällä paapoo.. ja edellisenkii huoltajuus"kiistat" vielä kesken. (tai no aluillaan.. :P)
Aivan niin Elli, kaikilla päiväkoti ja työpaikka eivät tosiaankaan ole kulman takana tai kävelymatkan päässä. Jos menee tunti suuntaansa työmatkoihin ja on 8 tunnin työpäivä, yhtälö on aika hankala... moni sitten yrittää kyllä vuorotella isä menee aikaisin ja äiti vie lapsen myöhempään, isä hakee aiemmin yhtälöllä mutta ei sekään ihan helppoa varmaan ole. Ja sitten on tietysti kaikki yksinhuoltajat...
Mä olen aivan samaa mieltä tuosta, että välillä oikeasti voi olla paljon parempi että äiti menee takaisin töihin. Lapsellekin. Jos siis pää muuten hajoaa. Ylipäänsä mulla vähän kyllä karvat nousee pystyyn kun kuulee kommentteja "kyllä kaikkien lasten pitäisi saada olla kotona" tai alle sen ja sen ikäisen lapsen paikka ei ole päivähoidossa. Kamalan mustavalkoista! Ei joku vaan voi tietää kaikkien puolesta mikä missäkin perheessä paras on.
Ruotsissa osa-aikatyö on aika yleistä ja työnantajat yleensä suhtautuu siihen positiiviesti, paljon paljon positiivisemmin kuin Suomessa. Siihenhän on sitäpaitsi laillinen oikeus - sehän ei välttämättä tarkoita että osa-aikatyöhön suhtaudutaan myönteisesti, mutta onneksi näin yleensä on. Jopa meilläkin, amerikkalaisessa kapitalistifirmassa :)
Lähetä kommentti