Olen tänä viikonloppuna viettänyt elämäni ensimmäisiä ruotsalaisia polttareita. Ystäväni Jenny menee naimisiin elokuun alussa Taalainmaalla ja polttarit järjestettiin siis nyt perjantaina. Polttariporukkaan kuului 17 tyttöä, ja kesäkuun aikana oli järjestetty useita asiaan liittyviä suunnittelutapaamisia. Viimeisin oli tiistaina ja sen verran oli suunnittelu sekavaa, että jos olisin tuntenut jengiä paremmin olisin varmasti jossain vaiheessa hermostunut, iskenyt nyrkin pöytään ja käskenyt ihmisten päättää mitä tässä nyt ollaan tekemässä.
Vielä polttariaamuna meilitse tulvi viestejä mitä sitten tehdään jos sataa, kun sitä plan B:tä ei sitten tullutkaan suunniteltua niin tarkkaan. Uskomattominta tässä on, että polttareihin sisältynyt pienkoneella lentäminen on niin sääaltista puuhaa, että olimme tienneet jo monta viikkoa, ettei se onnistu huonolla säällä. Miten ihmeessä siis onnistuimme silti olemaan ilman takuuvarmaa B-suunnitelmaa polttariaamuna?? Huh miten sekavaa toimintaa!
Perjantaiaamupäivä meni jännittäessä voiko koneella lentää vai ei, pilvet kun aurinkoisesta ilmasta huolimatta olivat hälyttävän alhaalla. Juhlakalun töistä kidnappauksen oli määrä tapahtua yhden aikaan ja lentämisen noin kahdelta. Kidnappaus onnistui loistavasti ja agentti Jenny Bond saatiin matkaan. Itselleni selvisi vasta liittyessäni seuraan puoli neljän aikaan, että sää oli lopulta sallinut lentämisen ja kokemus oli ollu huimaava. Kyllä ruotsalaiset ovat niin hannuhanhia, että sään kanssa on aina lopulta tuuria! Viime kesänä eräissä ruotsalaisissa häissä ei ollut minkäänlaista sateensuojausta suunniteltuna ruokailun ja illanvieton ajalle sateen varalta. Eikä sitten tietysti satanutkaan - hannuhanhia ovat, totesin jo silloin!
No,seuraava ohjlema oli piknikkiä ja vatsatanssia puistossa. Sitä olen harrastanut myös suomalaisissa polttareissa ja se oli edelleen hauskaa. Morsio eläytyi kiitettävästi ja saatiin hyviä kuvia. Pari kuohuviinipulloa 15 hengelle oltiin avattu siihen mennessä, juhlakalulle lisäksi yksi olut. Seuraavan kerran polttariporukka joikin sitten viiniä kahdeksan aikaan illallista valmistettaessa. Suomalainen ystäväni sattui samanaikaisesti soittamaan, ja nauroinkin, että eipä ole näin vähäviinaisissa polttareissa tullut kuunaan oltua. Jenny Bond onneksi sai kasinolla joitakin drinkkejä sillä välin kun me muut valmistimme ruokaa ja valmistauduimme illalliseen.
Hauskaa oli joka tapauksessa, ja suurin ero suomalaisiin polttareihin lienee se, että puolen yön aikaan kukaan ei ollut vielä sammunut tai liian kännissä, ensimmäinen osallistuja väsyi keskiyön aikaan johtuen ihan pelkästään valveillaolosta ja paljosta toiminnasta! Suurin osa porukkaa oli lähtenyt puoli kolmen aikaan, lopulta paikalla olimme enää polttarisankari, sankarin siskot (jotka olivat menossa samalla kyydillä sankarin kanssa) suomensukuinen sukulainen ja minä. Niin se vain on että kyllä suomitytöt kestää ja päihittää ruotsisiskot mennen tullen!
2 kommenttia:
Saako kysyä missä puistossa te olitte? :) Olemme myös polttareiden tiimoilta lähdössä tuholmaan ja tieto tulis tarpeeseen. :)
Hei, oltiin Humlegårdenissa. Se on helposti saavutettavissa keskustasta (Stureplanilta ja Biblioteksgatanilta kivenheitto). Toinen ihana paikka on Djurgården, sinne voi vaikka mennä lautalla Slussenilta/vanhasta kaupungista. Milloin menette? Kuinka plajon teillä on aikaa? Mitä aiotte tehdä? Aina yhtä utelias :)
Lähetä kommentti