Taloyhtiön grillijuhlien jälkeen takaraivossa jomottaa. Istuimme viimeisten sinnikkäiden kanssa aamun jo sarastaessa takapihalla punkkulasi kourassa ja nostimme ensimmäisen kerroksen asukkaiden musiikin volyymia, joka raikasi parvekkeen kautta takapihallemme. Taloyhtiöömme on lisäkseni asuttautunut toinenkin suomalainen, tai suomenruotsalainen ehkä selvennyksen vuoksi, sen lisäksi joukossa on ainakin yksi japanilainen sekä naapurimme luultavasti jostain entisestä Itä-Euroopan maasta. Kovasti kansainvälistä jengiä siis!
Alakerran sushiravintolamme oli tehnyt meille satsin erilaisia sushi-kääröjä, sen lisäksi tarjolla oli erilaisia lihoja ja makkaroita, lohta, perunasalaattia, patonkia, juustoa, mansikoita, jäätelöä ja paljon punaviiniä ja olutta. Ja kaiken tämän hyvän lisäksi, talossamme asuu vallan hauskaa porukkaa!
Olin aikanani taloyhtiön hallituksessa Helsingin Sörnäisissä ja siinä talossa meno yltyi välillä aika villiksi. Erotuksena täkäläiseen meininkiin oli se, että täällä asukkaat juhlivat yhdessä, Helsingin talossani taloyhtiön hallitus sai korjailla juhlivien asukkaiden jälkiä. Rehellisyyden nimissä toki itsellänikin välillä oli bileitä, mutta kun naapurirappuun soitettiin poliisia kolme kertaa kuussa erinäisistä syistä (mm. yksi syistä oli "eteisessäni makaa kuollut mies"), totesimme ettei meininki enää oikein liikkunut normaalin bileilyn rajoissa. Kun sitten selvisi, että asunnon omistaja itse asiassa on kuollut, ja asunto siirtynyt jälkeläisille, joita jäljitettiin hallituksen voimin, mietin että järkee vai ei Suomen asuntosysteemissä. Miksi ihmeessä taloyhtiöllä ei ole oikeutta tietää keitä talossa asuu?
Toisaalta Ruotsin bostadsrätt-systeemi taas antaa taloyhtiölle hillittömän vapaat kädet -taloyhtiö voi mm päättää, saako asukas vuokrata "oman" asuntonsa ja jos niin kenelle. Siispä jos päättäisimme muutta pariksi vuodeksi ulkomaille, ja haluaisimme vuokrata kämppämme siksi aikaa, meidän pitäisi saada siihen taloyhtiöltämme lupa. Bostadsrätt oikeastaan tarkoittaakin oikeutta asua, emme siis omista asuntoamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti