Nämä meidän yöt on sitten vaan ihan uskomattomia. Tuntuu että vuodesta toiseen juostaan piktin yötä kun vuorotellen joku huutaa. Just kun toisen saa nukkumaan niin toinen herää. Viime yönä mies sai olla hereillä Vidarin kanssa klo 2-3. Tosi kivaa. En mä tiedä mitä tässä voisi tehdä asiaa auttaakseen, kestää vaan. Mennä aiemmin nukkumaan että edes jostain päästä saa nukkua. Ts siis samaan aikaan nukkumaan kun lapsetkin,kun ainakin toisen kanssa saa tapella joka ilta tunnin vaikka ovat ihan poikki.
Jos joskus tässä elämässä saa vielä nukkua koko yön läpeensä osaa siitä ainakin olla onnellinen. Pienten lasten äidin ja joskus isänkin tunnistaakin siitä, että silmien alla olevat rypyt on vanhentaneet kahdessa vuodessa 10 vuotta.
4 kommenttia:
Meillä taas kävi niin, että kun nuorempi oppi nukkumaan viime kuussa yönsä useimmiten heräämättä, niin vanhempien unet eivät silti parantuneet. Jatkuva yöheräily teki ainakin meillä sen, että unirytmi häiriintyi pahemman kerran ja nukahtaminen ei olekaan enää välttämättä onnistunut, vaikka olisi kuinka väsynyt.Sitä vaan makaa sängyssä silmät kiinni ja miettii syntyjä syviä. Kuulemma se on aika tavallista, ja eräs tuttu kertoi unien palautuneen normaaleiksi parin vuoden kuluttua..sitä odotellessa...;)
Kuulostaa kyllä niin kovin tutulta. Muistan varsinkin kun kuopus syntyi niin tuntui ettei ehtinyt missään välissä edes nukahtamaan, aina piti olla jonkun luona hyssyttelemässä. Jossain vaiheessa olin niin väsynyt että muisti kärsi ja unohtelin tärkeitäkin asioita. Silloin saatoin ajatella että jos minä sairastuisin sen verran että pääsisin sairaalaan...silloin saisin ainakin nukkua. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu kyllä ihan hullulta. Nyt onneksi saadaan jo nukkua ja huonot yöt on melko harvinaisia. Jaksamisia teille molemmille! t. Carita
meillä kun isommat alkoivat nukkua, äiti ei enää nukkunut. yöt venyi kolmeen lasten nukahdettua kympiltä viimeistään (ei aamuherätyksiä kellon kera). lapset nukkuivat yönsä läpi, minä en. sain lopulta avun lääkäriltä, ja niinpä se tämä äitikin tarvitsi apua nukkumisen opetteluun vuosien jälkeen :)
Nina, joo meillä on miehellä ollut kanssa tuollaista, että sitten kun voisi nukkua niin ei uni tulekaan. On sitten tehnyt töitä pitkin yötä kun Vidar jo nukahtanut. Mulla oli sitä Veran kanssa, nyt ei ole juuri ollut. Ylipäänsä sitä vaan odottaa että meneeköhän tämä joskus ohi...
Carita, kiitos jaksamista tarvitaan :) Kyllähän sen tietää miten yleistä tämä on mutta silti ei kyllä meinaa kestää...
Zallaah, voi huhhuh. Toivottavasti ei tuohon mene. Kyllä täm lastensaaminen ja hoitaminen on vana monella tapaa haastava homma..!
Lähetä kommentti