Oltiin viime viikolla Suomenlinnassa katsomassa Ryhmäteatterin Ronja Ryövärintytär. Oli todella hyvä esitys, jokseenkin pitkä tosin. Olisi voinut hyvin olla 15-30 min lyhyempi ilman että sisällöstä olisi menetetty. Pääosanäyttelijä Kreeta Salminen on ilmeisesti sairastunut ja hänen tilallaan oli Rosanna Kemppi. Vaikka aluksi hieman harmitti, ettei Salminen esiintynyt, Kemppi suoriutui tehtävästään erinomaisesti. Mikä unelmarooli back up näyttelijälle!
Katsomossa oli aika monta lasta, onhan Ronja ikäänkuin lastennäytelmä. Hesarissa sattumoisin viime viikolla kultturitoimittaja kirjoitti ko ilmiöstä, miten juuri samaista näytelmää katsomassa olleet pari pikkupoikaa eivät olleet puolenvälin jälkeen pysyneet paikallaan, ja suoranaisesti häirinneet näytelmää metelöimällä, kiemurtelemalla tuolissaan ja peräti hyppimällä lavalle (istuivat vielä eturivissä). Vanhemmat olivt vain hyssytelleet, sanoen että "kohta tämä loppuu", eikä tällä tietenkään ollut mitään vaikutusta lapsiin. Toimittajaa rasitti enimmäkseen vanhempien täydellinen avuttomuus tilanteessa, ei niinkään poikien käytös sinänsä.
Meillä ei tällaista onneksi sattunut, mutta vieressä istui aika pieni poika, joka kyllä katseli välillä silmät ymmyrkäisenä ja kuiskutteli kovasti isoisälleen (oletan). Mm. kysymykset "är det riktigt blod?" ja "varför gråter han?" panivat minut miettimään, olikohan poika kuitenkaan ihan tarpeeksi vanha katsomaan ko. näytelmää. Ryhmäteatteri suosittaa sitä yli 7-vuotiaille ja sitä tämä poika ei taatusti ollut. Vaikka poika ei ainakaan meille ollut häiriöksi, mietin vain mitä hän siitä irti sai, ja pelottiko sitten jälkeenpäin - lavalla oli aika hurjiakin olioita ja tarina ei oikeastaan ole mikään lastensatu. Kun isä on ensin vihastuksissaan kieltänyt lapsensa ja ajanut hänet pois, ja itkee sitten ikäväänsä, miten selität 5-vuotiaalle koko problematiikan?
Tajusin itse, että suosituksia pitäisi kuitenkin hiukan seurata - kyllä ne on yleensä ihan perusteltuja. Meidän Vera ainakaan ei millään jaksaisi keskittyä 3 tunnin esitykseen - eikä kyllä tarvitsekaan. Mitä olet mieltä, onko vastaavia kokemuksia, oletko ollut lasten kanssa ns aikuisten esityksissä?
1 kommentti:
teatterissa ei olla käyty, mutta kerran yritettiin katsoa 7-vuotiaan kanssa ensimäistä Harry Potteria! :D ei siitä kyllä mitään tullu, kun oli niiiiin jännä! ja äitistä "niin jännä", että nukahti sohvalle ensimäisen puolen tunnin sisään ja sitten miehen piti tökkiä mut hereille, kun poitsu istu kädet silmillä ja korvilla sohvalle käpertyneenä.
näin ollen päätimme vielä pitäytyä piirretyissä.
Lähetä kommentti