Juuri tässä tänään mietin, kun katselin esikoista uima-altaalla, miten erilaiset vauva-ajat ja lapsuudet kahdelle lapsellemme tulee... esikoinen sai olla rauhassa ja matkustella vanhempiensa kanssa monta kertaa vanhempainloman aikana. Jos olisi vain esikoinen, äiti jaksaisi ja kerkeisi keskittyä vesileikkeihin eri tavalla ja esikoinen tuntuisi vielä ah, niin pieneltä. Nyt esikoinen on hirmu iso tyttö ja saa välillä selvitä ihan itsekseenkin. Hyvä niin.
Kuopus saa usein odottaa kun on kaikkea muutakin meneillään. Eikä reissuunkaan ole päästy ollenkaan yhtä ahkerasti kuin esikoisen kanssa. Mutta ai sitä riemua, kun kuopus seuraa esikoisen touhuja! Kaikkea sitä huomiota, mitä esikoinen pienelle antaa ja sitä naurua ja iloa! Ai sitä paijaamisen ja huolehtimisen määrää minkä vauva esikoiselta saa. Ja miten esikoinen kilpailee äidin kanssa, kenelle vauva eniten nauraa!
Ne on ihania yhdessä, ei voi muuta sanoa.
Ja sitten tietysti välillä, esikoinen jyrää kuopuksen, ja vauvaa itkettää kun tuli pallista sormille. Mutta pian se on unohtunut, ja oppiipahan tuo varmaan pikkuhiljaa pitämään puolensa. Vielä pikku-ukko ei tajua muuta kuin että tuo iso tyyppi on tosi iso ja hallitsee kaiken, mutta varmasti edessä on monet tappelut.
Miten tylsää olisikaan jos olisi ainokainen! Toisaalta, jos olisi ainokainen, ei muusta tietäisi, eikä sekään varmaan hullumpaa olisi :)
3 kommenttia:
Asema sisarussarjassa on aina ollut mielestäni mielenkiintoisen pohdinnan aihe: miten se vaikuttaa mm. luonteeseemme. Uskon kyllä, että sillä on merkitystä, mutta ei ehkä niin paljon kuin joissain tutkimuksissa tai artikkeleissa annetaan ymmärtää. Itse kun olen toinen lapsi, niin koen ehkä senkin takia, että mahdolliselle kuopukselle pitäisi taata tietyt samat jutut kuin esikoiselle, esim. täytetty vauvakirja ja valokuva-albumi. :) Matkusteluista nämä pienet tuskin paljoa perustavat.
meillä on tota ikäeroa noilla lapsilla melkeen 10-vuotta, niin ehkä vältytään pahimmilta tappeluilta. ehkä..
itekin oon toinen lapsi ja muistan kyllä, kuinka ärsytti kun oli eri säännöt. ja äiti aina sano, että sitten kun sinäkin oot siinä iässä, mutta ei se ikinä pitäny paikkaansa. äippä varmaan luuli, että unohtaisin, mutta ei lapsi unohda sitä että sais valvoa 30min myöhempään parin vuoden päästä :D
Pilami, tosi hyvä kun mainitsit tuosta - mulla on valokuva-albumi ihan jäänyt tekemättä kakkoselle, ja olet ihan oikeassa, että tietenkin hänelle se myös kuuluu! Myöskään vauvakirjaa ei ole ollenkaan samanlailla kerennyt täyttämään...
Elli, teillä varmaan esikoinen ottaa pikkuisen huomioon ihan eri tavoin, eikä luulisi kauhean mustasukkainen olevan? Ainakin itse muistan että veljen syntymä kun olin 8v oli ihan mielettömän mahtava juttu. Siskon syntymä sitten mun ollessa 11v ei enää niin upeaa ollukaan... jotenkin muistan ajatelleeni että eikös se yksi riiviö olisi riittänyt ;)
Lähetä kommentti