torstaina, lokakuuta 28, 2010

Koomaa

Takana taas yksi aika mahdoton yö. Olen ollut koko päivän ihan koomassa.

Vidar ei ole ihan tajunnut että illalla mennään nukkumaan, vaan herää yleensä parhaaseen kuntoonsa juuri ilta-aikaan. Eilen lopulta sain ukon nukkumaan PÄÄLLENI noin klo 1.00, jossa tilassa nukuimme melkein 3 tuntia putkeen. Niskat ja selkä oli siitä herätessä kuin kiveä, kai sitä alitajuisesti jännittää kun vauva makaa rinnan päällä... muutenkin selkä alkaa olla kaikesta nostelemisesta ja imettämisestä aika hajalla, kun on valmiiksikin jo heikko selkä. Eilen pääsin ekaa kertaa selkäjumppaan Elixiaan - hiukan kyllä tunnen itseni keski-ikäiseksi kun jumppavalinta on selkäjumppa, ei esim jooga tai bodypump tai zumba tai joku muu vähän media-seksikkäämpi laji... ihanaa oli kyllä päästä jumppaan, oli se sitten mitä lajia tahansa. Mieskin oli selvinnyt kahden lapsen kanssa ihan kunnialla tämän reilun tunnin ajan.

Ikään liittyen, eilen oli myös pitkästä aikaa neuvola, jossa sekä Vidar tsekattiin että itselläni oli jälkitarkastus. Onneksi vuorossa oli tällä kertaa kokenut lääkäri, muuten olisi voinut jäädä vähän höttö olo. Jossain lauseessa hän viittasi vaihdevuosiin (!!), totesi tosin että "eihän se nyt ihan vielä ole ajankohtainen mutta kuitenkin". Oh my... ei onneksi ihan vielä, mutta eipä tuo ainakaan nuoreksi saanut itseä tuntemaan :) Muuten onneksi kaikki on kunnossa.

Vidar kasvaa ja voi hyvin, painoa on jo yli 5.1 kiloa ja pituutta 58.5. Ikää tässä vaiheessa siis 7 viikkoa.

Oltiin tässä välissä myös Tukholmassa käymässä, ekaa kertaa näyttämässä Vidaria Ruotsin isoisälle. Mentiin Vikingillä ja tultiin Siljalla, muumilaivalla, jossa Vera pääsi halaamaan niin Muumipeikkoa kuin Pikku Mytäkin. Ja kyllä todellakin halattiin...! Vähän jännitti mutta reissu meni yllättävän hyvin tällä uudella kokoonpanolla. Oltiin paikan päällä torstaista sunnuntaihin. Veran kanssahan aikanaan lähinnä reissattiin lentäen, nyt sitten laivamatkailu on tullut tutuksi.

ps. oli aivan ihanaa olla Tukholmassa, vanhoilla kulmilla ja nähdä kavereita. Järjestettiin jopa tyttöjen illallinen tunnelmallisessa Haga Delissä, (Vidar oli tosin miespuolen edustajana mukana :) Ihanaa oli myös asua keskustassa... Masentaakohan tässä arkipäivässä eniten syksy, yövalvominen vai lähiöelämä?!

3 kommenttia:

pilami kirjoitti...

Tsemppiä vauva-arkeen! Meillä toi klo: 01:00 nukahtaminen oli sääntö eikä poikkeus noin ensimmäiset 4 kuukautta... Nyt on saatu nukkumaanmenoa väännettyä johonkin klo: 23:een, välillä koisataan jo kympiltä. Itse en kokenut sitä hirmu rasittavaksi, kun sitten nukuttiinkin melkein puolille päivin - teillä varmaan eri juttu, kun pitää esikoisen vuoksi herätä kuitenkin ihan aamu-aamulla. Mut hei, viikonloppuna siirretään kelloja, ja näiden iltakukkujalasten vanhempien näkökulmasta oikeaan suuntaan!!

Elina kirjoitti...

Noiden kolmen yhdistelmä masentaa eniten. Nyt on kyllä niin harmaat ja synkät ajat meneillään ilman puolesta. Sitä joutuu ihan väkipakolla itseään ruoskimaan ulos välillä, kun ei vaan yhtään kiinnostaisi poistua viltin alta ja kynttilän valosta.

Milenalla oli aikoinaan just tuollalailla rytmi päälaellaan. Päivisin sitä oli niin zombi, kun yöt valvottiin. En osaa edes kuvitella millaista tuo sitten on, kun pitää kuitenkin päivisin kyetä viihdyttämään sitä esikoista.

Jaksamista ja parempia öitä teille roppakaupalla!

Tukholman tyttö kirjoitti...

Pilami, joo sehän se ongelma, kun aamulla ei saa nukkua pois niitä univelkoja... mutta itse asiassa tuo kellojen siirtäminen oli meille aika hyvä juttu :)

Elina, nimenomaan, tää pimeys on kyllä kamalaa ja lisäksi mä en koe itseäni oikein lähiöäidiksi...

Mitäs te muuten meinaatte, onko Milena kanssa kotona kunhan tulokas syntyy vai onko teillä joku kerhoratkaisu? Iltapäiväunet on meinaan aikamoinen pelastus...