Järkytyksellä luin tämän päivän Hesarista artikkelin "Raivolla runnottu". Äiti oli pakotettu alatiesynnytykseen huolimatta siitä, että hän oli aiheellisesti pelännyt lapsen olevan liian suuri, itkenyt edellisen yön ja vielä kysynyt sektion mahdollisuutta - ja lääkäri oli täysin jättänyt huomioimatta äidin ajatukset ja toiveet. Synnytyksessä naisen lantio oli repeytynyt niin pahasti, että se jouduttiin jälkeenpäin leikkaamaan. 4 kk synnytyksen jälkeen äiti ei edelleenkään kykene nousemaan ylös palapeliä kokoamasta, saatika juoksemaan. Hänelle jää elinikäinen fyysinen vamma, ja aivan taatusti hirvittävät psyykkiset traumat.
Miten tämmöistä annetaan tapahtua v 2010 Suomessa??? Vaikka osastonlääkäri kuinka toteaa että tarina on poikkeuksellinen, ei se mielestäni yhtään vähennä tosiasiaa, että tämmöistä todella tapahtuu. Lääkäri täysin ignoroi äidin tahdon ja kuulemisen ja päästää synnytyksen tilanteeseen, missä naisen lantio repeää??? Olen kuvitellut että lähinnä kätilöt ovat niitä, jotka haahuilevat muissa maailmoissa ja puolustavat luonnonmukaista synnytystä henkeen ja vereen (välillä jopa äidin hengen ja terveyden kustannuksella) - mutta että lääkäritkin. Tottakai asiat pitää punnita tosiasioiden valossa ja alatiesynnytykseen kannustaa mikäli siihen on edellytyksiä - mutta kyllä joka tapauksessa äitiä tulee kuunnella ja riskit pitäisi ottaa tosissaan.
Ei voi olla niin, että sektiosta kieltäydytään kategorisesti koska "halutaan välttää leikkauksia". Muualla maailmassa, myös jutun mukaan, on täysin normaalia tehdä keisarinleikkaus monessa tapauksessa, jossa Suomessa (ja Ruotsissa) väkisin runnotaan sitä yhtä ainoaa oikeaa tapaa läpi. Enkä siis ole kannattamassa mitään yleistä sektion hyväksyntää ja 50% sektioita kuten Italiassa, mutta joku raja. Mitä oikeuksia äidillä on omaan ruumiiseensa?
Tässä sitten on yksi äiti lisää, joka ei enää uusia lapsia halua. Minunkin tuttavapiirissäni on niitä kauhusynnytyksen läpikäyneitä, jotka ovat päättäneet että nyt riitti - yksi lapsi on tarpeeksi.
Ironisesti voisi sanoa, että onhan tässä maailmassa jo ihan liikaa lapsia, joten tässä toimitaan sitten kai vastuullisesti maapallon väestöpolitiikan nimissä...
Samassa lehdessä Sipilä kirjoittaa kolumnissaan EU:sta ja naisen ruumiista. Suomalaismepit ovat ottaneet kantaa naisten oikeuksiin viime viikolla, kun EU:n parlamentti äänesti EU:n tasa-arvomietinnöstä. Mm. Kokoomusmeppi Eija-Riitta Korhola on sitä mieltä, että eurooppalaisnaisille ei pidä taata mahdollisuutta turvautua ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen, ei edes ilmaiseen raskaudenkeskeytysneuvontaan. Kun suomalainen nainen on tätä mieltä, ei liene ihme, että puolalainen katolinen mies ajattelee näni. Kyllä minä miettisin todella kahteen kertaan naisena, haluanko äänestää kyseisesti ajattelevaa naista päättämään asioistani.
Nämä kaksi artikkelia itse asiassa liittyvät toisiinsa - missä määrin naisella on oikeus päättää ruumistaan itse?
9 kommenttia:
Onneksi ei tule hesaria, ettei tarvii tollasta lukea! siis Hyi Hitto! aivan sairasta. Norjassa ei myöskään saa sektiota, kuin hätä tilassa, mikä on mun mielestä ihan päätöntä.
Ite tässä just kasvattelen 5-viikkoista pikkukakkosta ja synnytys on tietysti mielessä, sillä ekankin kohdalla lääkärit pohti, että mahtuuko vai eikö mahdu (3250g oli painoa pojalla). ei nyt ihan ajankohtainen aihe, mutta musta on niin väärin että alatie on se ainoa tie! mulla kyseinen tapahtuma oli täysin lääkitsemätön eli ilman minkäänlaista kivunlievitystä ja sitä en kyllä tosiaan toivois edes pahimmalle vihamiehelleni.
on kyllä taas ihan hullu maailma. ja politiikasta ei tule kun vihaiseksi. ja juu, ehkäisemätöntä seksiä tänä päivänä.. hyvä homma! työllistää sitten ainakin orpokodit ja viranomaiset kun selvitellään hylättyjen lapsien äitejä. eikä varmasti ole taloudellisesti kannattavaa jälkihoidattaa kotitekoisia abortteja.
Hiljainen lukija täällä hei :). Teki mieli kommentoida jotain - niin uskomattomia olivat nuo kaksi Hesarin juttua minunkin mielestäni! En ymmärrä, mikä tekee sektiosta jonkun ääritapausten viimeisen vaihtoehdon (tosin tässä tapauksessa mitään vaihtoehtoa ei koskaan ollutkaan!). Ihan kuin sektiota toivovilta tahallaan kiellettäisiin toimenpide siksi, että kehtaavat moista toivoa!
Mitä neljän suomalaismepin kantoihin tulee, niin hiljaiseksi vetää. Ei voi olla totta! Miten nainen (Soinin kai jotenkin tajuaa, ikävä kyllä) voi perustella itselleen tuollaiset mielipiteet?
Kauhulla luin itsekin Hesarin juttua, kun oma synnytys lähenee. Tosin olen sitä mieltä, että eipä minulta ainakaan löydy osaamista tehdä valintaa sen suhteen, että pitääkö lapseni syntyä sektiolla vai alateitse. En jollain tavalla ymmärrä miksi sektion pitäisi olla jotenkin "vapaasti valittavissa". Hesarinkin jutussa oli mielestäni varsin asiallisesti valaistu lääketieteelliseen toimenpiteeseen päätymistä. Sinällään on mielestäni hieman populistista yhdistää Hesarin kuvaama tapaus yleiseen oikeuteen päättää sektiosta oman itsensä kohdalla. Mielestäni tuossa Hesarin tapauksessa on kyse ennemminkin hoitovirheestä - ja todella kamalasta sellaisesta. Miten voi olla, että yli viisikiloinen lapsi pakotetaan synnyttämään alateitse, jos jo edellisen kanssa oli ollut repeämiä?!
Huh, pahaa teki kun luin tuon jutun. Kuvittelin itseni juuri vastaavaan tilanteeseen 8v sitten, mutta onneksi oli toinen lääkäri synnytyssalissa, vaikka osastolla vaan todettiin, että lihavilla on iso vatsa, kun vatsani kokoa ihmettelin (olen siis ihan normaalipainoinen). Ei kertaakaan ultrattu, vaikka 2vkoa olin päiväpotilaana. Onneksi vauva ei sitten yrityksistä huolimatta laskeutunut ja saliin mentiin yli 12h yrityksen jälkeen.
Sen jälkeen ei sitten olla muuta tarjottukaan, mikä toisen vauvan kohdalla on sinänsä yllättävää, etenkin kun olin valmis yrittämään. Etenkin kun vauva halusi tulla supistusten saattamina omia aikojaan ennen sovittua sektiota.
En halua puolustella lääkäreitä, mutta heillä on todella vaikea paikka, vaikka käytettävissä on tekniikkaa. Se kuitenkin on vain arvion apuväline, ja virhemarginaalit ovat suuret esim. ultrauksessa. Yksi lääkäri selitti, että paino ei kuitenkaan ole ainoa tekijä vauvan ulostulossa vaan pään asento ratkaisee enemmän. Tämä piti tutulla paikkansa, 5kg sujahti ulos itsestään kuin eka 4,5kg, jolle tuli erbin pareesi. Onneksi näin siinä tapauksessa!
Lehtijutun äidille varmasti on mahdolliselle seuraavalle synnytykselle luvasssa sektio, jos uskaltaa enää leikkiin ryhtyä!
Onneksi olkoon Elli! Meillä oli painoa 3780 eikä kukaan missään vaiheessa epäillyt etteikö mahtuisi... mutta varmaan sitten äideissäkin on eroa.Mä otin kyllä epiduraalin, ja olen onnellinen siitä. Muuten mulla oli ihan normaali synnytys, ei mikään pitkä ensisynnyttäjäksi, ja siltikin se oli ihan helvetillistä. En edes voi kuvitella mitä se olisi, kun paikat hajoaisi totaalisesti... Kyllä mä ymmärrän ettei sektioita pidä antaa tuosta vaan, mutta kyllä järkeä voisi käyttää - tässä tosin on ihan selvästi ollut kyseessä hoitovirhe.
Hei hiljainen lukija! Kiva kun kommentoit! Olen samaa mieltä - kyllä sitä pitää vaihtoehtona pitää, ja jos äiti vaatii pitäisi ottaa mielipiteet edes jollain tasolla huomioon. Ihan kuin nainen menettäisi oikeuden omaan vartaloonsa siinä vaiheessa kun tulee raskaaksi! Ihan hullua hommaa.
Niin Soinin tosiaan tajuaa, ja kristillisen Essayahinkin valitettavasti. Heilläjän on näitä abrotinkieltäjiä puolueessa. Luulen että Korholan järjenjuoksu kulkee jotenkin niin, ettei tämä ole europarlamentin asia. Mutta mikä sitten jos ei tämä!? Ei ymmärrä.
Pilami, olen samaa mieltä ettei sektion pitä olla vapaasti valittavissa. Aina pitää konsultoida lääkäreitä ja laskea todennäköisyyksiä. Kuitenkin, suurin osa äideistä haluaa synnyttää alateitse. Mutta minusta pitää ottaa huomioon a) ne tapaukset, joissa lapsi oikeasti on niin iso tai syntyy myöhässä, että riski vaurioihin on kasvanut ja b) jos äiti oikeasti pelkää ihan hirveästi. Kyllä ihmisen pelko pitää ottaa tosissaan!! Kuten äsken sanoin, ikäänkuin vartalo siirtyisi jotenkin experttien omistukseen siinä vaiheessa kun nainen tulee raskaaksi! Ei ne expertit niiden tuhojen kanssa joudu loppuelämäänsä elämään, vaan se äiti.
Olen siitäkin samaa mieltä, että kyseessä on hoitovirhe eikä toki varmastikaan mitenkään yleistä. Mutta: on näitä muitakin, ei ihan yhtä räikeitä vaan. Naiset saa elinikäisiä kammoja synnytyksistä tämmöisten takia.
Kaima, noinkin varmaan on, mutta kyllä silti äitiä pitäisi kuunnella. Liian monessa tapauksessa Suomessa vaan ei oteta huomioon mielipiteitä, tunteita, keskustella, kuunnella, vaan lääkärimentaliteetti on "minä olen ammattilainen ja auktoriteetti, minä kyllä tiedän paremmin".
Kiitos Kiitos! kyllä jo rupeskin riittämään tää kolmen vuoden yritys! mäkin olisin oikein mielelläni ottanut epiduraalin, mutta ei ollut aikaa siihen kuulemma, tai se ei olis ehtinyt vaikuttaa tai jotain. oisin kyllä ihan mielellään ollut lääkkeellisesti turta synnytyksen jälkeenkin, mutta eipä annettu vaihtoehtoja. menihän se noinkin kun pakko oli! ja olin tosiaan ennen raskautta sen 45kg (olin 19vee) ja ennen synnytystä kun punnittiin niin 63kg. nyt kyllä täyttyy toi 63kg ihan omasta takaakin :D
Voi hyvä Luoja. Eletäänkö suomalaisissa sairaalossa pimeää keksiaikaa?
Tuli mieleen se muutoin täysin terve kuusikiloinen poika, joka kuoli imukuppisynnytyksen jälkeen Seinäjoella. Pääasia, ettei jouduttu leikkaamaan pelokasta äitiä...
Anne, tämä on selvästikin ollut extreme tapaus. Mutta silti, tällaisiin päädytään kun alatiesynnytystä ihannoidaan ihan kohtuuttomuuksiin asti, kaiken muun kustannuksella.
pakko kommentoida... : synnytin itse yli neljäkiloisen alakautta, repesin suolta myöden niin, että nukutuksessa korjattiin ja sitten seuraava lapsi oli yli viisikiloinen, mutta sýntyi lempeästi alakautta ja ilman repeämiä eikä seksikään huonoa ole....että ei ne lääkärit aina ihan väräässä ole. Itselleni tarjotiin melkein väkisin sektiota 2.synnytykseen, mutten huolinut ja onneksi en!!
Lähetä kommentti