Mikä yhteiskunnassa mättää

Suomen viimeaikaiset tapahtumat pistää kyllä taas kerran miettimään, miten verovaroja kohdennetaan, mitä yhteiskunnassa pidetään tärkeänä, millaisia arvoja kannatetaan. Jo toinen kerta pienen ajan sisään, eikä siitä Myyrmannistakaan niin kovin kauaa ole. Ja mitä näiden aiempien tekojen jälkeen on tehty? Ainakin vaikuttaa siltä, että eipä juuri mitään. Mielenterveyspotilaille isketään edelleen pilleripurkki käteen ennemmin kuin tarjotaan hoitopaikkaa, kouluissa eikä muutenkaan edelleen ole tarpeeksi psykologisia palveluja nuorille ja lapsille, päiväkotien ryhmäkoot on edelleen aivan järkyttävän suuret - ja loppujen lopuksi se ehkä kaikkein tärkein, vanhemmilla ei edelleen ole aikaa omille lapsilleen. Kaikki nämä yhdistettynä, lopputulos näkyy tässä. Tottakai aselakeja pitää tiukentaa, tottakai pitää miettiä netin käyttöä - mutat ei se ihan oikeasti kuitenkaan netti tätä aiheuttanut, eikä se oikeasti riipu vain aseidensaanti mahdollisuuksista - onnistuihan Myyrmannikin aikanaan ihan kotikonstein.

Suomessa on vallalla ihan ihmeellinen lasten itsenäisyyden ihailu, joka muualla maailmassa olisi melkeinpä lasten heitteillejättöä ja rikollista. Kun kehuskellaan, että meidän Matti se vaan onkin jo iso poika ja selviää itsekseen 7-vuotiaana kotona - mitä helv??? Oikeesti, miksi 7,8,9 vuotiaan piätäsi selvitä itsekseen kotona? Jos joskus varhaisella liitukaudella tai maatalousyhteiskunnassa lapset pärjäsivät pienestä pitäen - kamoon, silloin oli ympärillä sisarukset, suku, kylä koko yhteisö. Nyt ei ole muuta kuin se paha paha netti. Tai no, voihan sitä olla pari kaveria jotka myös ovat 7-vuotiaana itsekseen kotona...

Aikuiset tekee ihan järkyttävän pitkiä päiviä, lapset viettää päiväkodissa 10 tuntia 20 lapsen ryhmissä - kuka aikuinen kestäisi sellaista?? Sehän olisi kaikkien työaika-ja suojelulakien vastaista! Mutta mitä siitä, nehän on vaan meidän lapsia!! Eihän me nyt voida tehdä osa-aikatyötä eikä vaan mitenkään laskea elintasoa. Ja kyllä tiedän, kaikilla ei ole varaa osa-aikatyöhän tai elintason laskuun, mutta oikeesti, aika monella olisi. Mutta kun ne kaksi autoa ja omakotitalo ja neljä kertaa vuodessa ulkomaille on niin tärkeitä... ja ei, en kannata äitien jäämistä kotiin siihen asti että lapsi menee yläasteelle. Tai edes siihen asti, että lapsi on 3-vuotias. Kuten Suomessa aina riittää näitä "äidit kotiin lasten parhaaksi" kannanottoja. Asian voi kyllä hoitaa muutenkin jos vain tahtoa riittää, ilman että äidit tippuvat ns kotiäiti-ansaan (ja kaikki kunnia heille jotka haluavat olla kotona, mutta sen ei pitäisi olla mikään normi).

Ja sitten, niin, itsekin tekee aika pitkää päivää. Niin kauan kun isä on kotona, on se ok, mutta kyllä oikeesti on syytä keväällä miettiä, miten tämä yhdistetään. Koska minä en halua, että me ei olla koskaan kotona. En halua että me ollaan aina vikana hakemassa. Enkä halua, että lapseni on jossain muualla 10 tuntia päivästä.

Saa tulla keväällä tökkimään, jos näyttää huonolta.

Viikonlopun tekemisiä

Viikonlopun aikana on käyty Moderna Museetissa lounaalla ja käytävillä juoksemassa,






tulevan tarhakaverin 2-vuotissynttäreillä (onnea vielä Olivialle!) ja mamma ollut yöreissussa työporukan kanssa Näsby Slottissa. Ruotsissa tämmöisiä linnoja riittää joka nyppylälle ja mäenmutkaan:






Hieno paikka, maistuva illallinen ja ihan mukavaa, mutta mistä johtuu että aiemmin oli kuitenkin vielä vähän kivempaa? Onko syy se, että puolet porukasta on vaihtunut äitiysloman aikana, vaiko se ettei kotoa poissaolo enää vaan ole niin hauskaa? No, ensi talvena lähden varmaan duunin laskettelureissulle Alpeille kuitenkin ;)



Huomenna alkaa sitten päiväkotiin totuttelu. Klo 9 aikaan pitäisi olla isän ja tyttären suomalaisen päiväkodin ovia kolkuttelemassa. Ekana päivänä on tiedossa noin tunnin rupeama, vanhemman ollessa koko ajan mukana. Saa nähdä miten menee... varmastikin tosi hienosti, mutta jännittää kyllä silti, täytyy myöntää! Saa nähdä miten paljon isä siellä ymmärtää.. ja mun vuoro on sitten tiistaina äitiyslomapäivänä, silloin pääsen minäkin tutustumaan päiväkodin arkeen.

Väsynyttä päivitystä

Elämä on nykyisin niin hektistä että tännekään kerkeä mitään pihahtaakaan... töitä on takana kaksi ja puoli viikkoa. Kun on normaalisti kotona illalla kuuden aikaan eipä juuri muuta jaksa kuin leikkiä Veran kanssa, syödä ja tuijottaa telkkaa. Onneksi on mammalomapäivät, nelipäiväinen työviikko on vaan niiiiiin ihana.

Meillä syödään nykyään about kaikkea. Tänään meni guacamolea poskeen maiskutellen, samoin kuin fetamyntakastike, avokado ja hummus on tosi hottia. Isän kanssa ollessa saa kunnon ruokaa eikä vain purkkipöperöitä kuten äidin ollessa kotona.

Vauhti on kova ja enää ei oikein muistakaan aikoja, jolloin ei vielä kävelty. Ensi viikolla alkaa sitten päiväkotiin totuttele. Se se vasta jännää onkin...

Yhtenä päivänä siirrettiin kaikki vaatteet hoitopöydän hyllyiltä lattialle ja mentiin piiloon hyllylle. Siellä oli aika veikeää olla.

Eka työviikko takana

Eka työviikko takana. Hienosti on mennyt, kaikilla osapuolilla. Mutta oli se aika ihanaa olla perjantaina vapaalla... jatkossa vapaapäiviksi tulee maanantait, mutten viitsinyt ihan ensimmäistä työviikkoa sentään aloittaa vapaapäivällä :) Mutta tämä siis tarkoittaa, että huominen on myös mammalomapäivä. Ihana pitkä viikonloppu! Juuri nyt tämä 80% työaika tuntuu aivan käsittämättömän hienolta. J on töissä ne maanantait, ja sillekin tämä sopii oikein hyvin. Loistava ruotsalainen vanhempainvapaasysteemi näyttää kyllä parhaat puolensa!

Syksy on myös iskenyt oikein urakalla nyt viikonlopun aikana. Masentuu vähemmästäkin. Vettä tulee päin näköä ja illalla on jo säkkipimeää. Ja koko tosi pimeä aika on vielä edessäpäin... Miten ihmeessä sen oikein jaksaa? Ja koko kuravaatehärdellikin on vielä kokematta, ja nyt jo tuntuu hankalalta! Kun tulisi niitä kauniita kuulaita syksynpäiviä, semmoiset on kivoja. Perjantai oli itse asiassa aivan mahtava, aurinkoinen päivä ja taloyhtiön rapujuhlat saatiin pitää sisäpihalla. Mahtavaa!

Täytyy muuten sanoa, että rapujen syöminen on aika rasittavaa puuhaa - tai kuoriminen lähinnä.. meinasi mennä hermot muutamaan otteeseen. Oppiikohan rapujen kuorimistouhuun koskaan sillai luontevasti kuin ruotsalaiset???

Juosten eteenpäin, niin äiti kuin tytärkin

Nyt se on sitten ohi. Äitiysloma. 14 kuukautta hurahti tuosta noin. Ensimmäinen päivä töitä takana ja uupuuh, eipähän tule aika käymään pitkäksi. Sen verran kasautunutta hommaa tuntui olevan. Pitää vain yrittää olla tehokas, niin että saisi kaiken tehdyksi 80% työajan puitteissa. Tänään ei kyllä ollut tehokkuudesta puhettakaan, mutta onneksi sain sentään pari kaikkein kiireisintä hommaa eteenpäin. Ja ihan kivaakin oli, varsinkin kun tunsi itsensä erittäin tervetulleeksi :)

Ja kotonakin oli mennyt hommat ihan hyvin. Joten eihän tässä siis mitään hätää, eihän? Meillä mennään jo aika lujaa eteenpäin, kävelty on vajaat kaksi viikkoa ja nykyään jo melkein juostaan. Tänään oli nenä ruvella, kun oli puistossa menty nenälleen. Kun ei ole äiti enää haukkana valvomassa... mutta täytyyhän sitä tulla pieniä kolhujakin, kai??