keskiviikkona, marraskuuta 06, 2013

Vuoden isiä

Facebookissa kaverin päivityksessä silmääni osui uutinen Suomesta: vuoden isiä valittu. Vuoden isiksi oli valittu perheen ja työn yhdistäneitä miehiä. Wohoo! Kunniaa ja kumarrus! Voiko niinkin tehkä, mies yhdistää perheen ja uran. Lisää lukiessa paljastui: " Espoolainen xx taas on hoitanut lapsiaan kotona vuorotellen puolisonsa kanssa, välillä koti-isänäkin."

Peräti koti-isänä! Siitähän ainakin kannattaa antaa mitali! (lue: ironiaa)

Voisitko kuvitella, että vuoden äidiksi valittaisiin äiti, joka on hoitanut lapsiaan kotona? Peräti kotiäitinä? Riittäisikö perusteeksi että "Riitta taas on hoitanut lapsiaan kotona vuorotellen puolisonsa kanssa, välillä koti-äitinäkin."

Ja lahtelainen isä "on käyttänyt perhevapaista isyysvapaata, isäkuukautta ja ollut vielä vanhempainvapaalla. " Mikä kertakaikkiaan upea suoritus! Ollut kerrasssan vanhempainvapaalla!

Kaikella kunniotuksella kyseisiä herroja kohtaan, tekevät varmastikin ihan hyvää työtä ja tosi upeaa että ovat valinneet kuten ovat, mutta siis anteeksi kyllä tämä nyt on 2000-luvun Suomessa aikamoisen käsittämätöntä. Tämän pidemmällekö ei olla tasa-arvossa päästy?!

Minäkin taidan valita nyt itseni vuoden äidiksi koska hoidan omia lapsiani, Olen ollut äityslomalla ja aina välillä nykyäänkin otan peräti vanhempainvapaata. Saanko nyt mitalin?

***

PS. Luin Sheryl Sandbergin kirjan Lean in. Sheryl Sandberg on COO (chief operating officer) Facebookilla, ja kirjoittanut kirjan siitä miten saisimme lisää naisia johtaviin asemiin (muun muassa), pidettyään ainakin Amerikassa ilmeisen tunnetun puheensa: why we have too few women leaders.

Kirja oli ajoittain ärsyttävän amerikkalainen, mutta siitä huolimatta välillä inspiroiva. Amerikkalaisuudessaan se myös hyvin avaa eroja ns pohjoismaisen ja anglosaksisen ajattelutavan välille. Kaikki kunniotus hänelle, ja voi vaan todeta että onneksi ei tarvitse tehdä töitä Amerikassa! Monessa asiassa voi kuitenkin olla täysin samaa mieltä, kuten siinä että kotihommat tulisi jakaa tasaisemmin, että tasa-arvoon on vielä matkaa ja että naisten tulisi kunnioittaa toistensa valintoja - niin kauan kun ne valinnat on naistensa itse tekemiä.

4 kommenttia:

Elli kirjoitti...

Suomalaiset miehet on sankareita jos ne osallistuu :D Näin se vaan menee.

Kyllä mua välillä huvittaa, kun palstailen yhdellä foorumilla ja sinne jos suhdekriisissä pyörivät naiset listaa miehensä hyviä ominaisuuksia niin yleensä sinne tulee just näitä
"vaihtaa kerran viikossa kakkavaipan"
"imuroi viime kuussa"
"kävi kerran Eskaliinan vanhempainillassa"
jne.

Plus tietysti se, että jos oot lapsen kanssa kotona, sun Täytyy hoitaa se koti myös. Ruuat, pyykit + siivous.
Mun miehellä onkin vähän mulkku vaimo :( Se ei hoida noista mitään yksin, kun ei myöskään ole se joka yksin sotkee tai syö.

Mimmu kirjoitti...

Anteeksi vain kanssasisaret, mutta minusta tässä tasa-arvoasiassa voi kyllä naiset katsoa itsekin peiliin. Nyt kun suunnitellaan hoitovapaiden jakamista, on ainakin Kalevassa yleisönosastolla kauhisteltu, kuinka mies ei voi mitenkään jäädä kotiin, vaan hänen pitää elättää perhe ja jopa väitetty isän kotiinjäämisen olevan lapselle traumaattinen hylkäämiskokemus. Meillä mies on jäämässä vanhempainvapaalle keväällä vauvan ollessa viisi kuukautta ja nimenomaan naiset tätä ihmettelee ja kauhistelee, miehiltä on tullut pelkästään positiivista kommenttia.

Tukholman tyttö kirjoitti...

Elli, hehheh! Ehkä se oli sitten sellainen palsta jonne tietyntyyppisessä tilanteessa olevat nasiet kirjoitteli :)
Onhan niitä miehiä Suomessakin moneen lähtöön. Tällainen kunnianimien antaminen tavallisesta arkipäivästä on vaan niin koomista!

Mimmu, olen ihan samaa mieltä! Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, ja juuri tässä kysymyksessä Suomen ja Ruotsin välillä lienee todellinen kuilu. Täällä ei kyllä kellekään tulisi pieneen mieleen heitää tuollaista kommenttia, ei edes niiden äitien jotka pitää kaikki vanhemapainvapaat (paitsi se 2kk joka toisen vanhemman on Ruotsissa pidettävä). Mutta kyllä täälläkin varmasti löytyy sitä, että äidit pitää kiinni omista vanhempainvapaaoikeuksistaan. Koenhan itsekin vaikeaksi ajatuksen, että vapaat pitäisi jakaa 50-50 kuten on myös ehdoteltu täällä, siis kaikki vapaat. Mutta juuri siitä syystä että kannatankin lämpimästi, että yhteiskunta määrittää että on tietty määrä päiviä jotka vain isä voi ottaa. Muuten nimitääin ei ikinä päästä yhtään eteenpäin, oli se sitten kiinni isien TAI äitien vastustuksesta.

pilami kirjoitti...

Mimmu, eiks siellä Oulun suunnalla ole muutenkin vähän _vanhoillista_, ei ehkä ihme että tollaset mielipiteet valtaa paikallislehden mielipidepalstankin. ;)

Mä vähän nostin kanssa kierroksia tosta isien palkitsemisesta. Ilmeisesti ne oli ihan jotai tosi nuoria isiä - siis isyys ei ollut kauhean kauan kestänyt. Kaikki äidit, joita palkitaan, on aina jotain, joilla on ainakin yli 20 vuotta äitiyttä takana. Mielestäni se hyvä vanhemmuus voidaan todeta ihan tosi paljon paremmin sitten, kun nähdään miten on onnistunut tukemaan ja kasvattamaan lapsiaan yli sen pikkulapsi-iän. Että onko ollut läsnäoleva, lastensa vahvuuksia tukeva jne.

Mut nää on tosi mielenkiintoisia keskusteluja. Mäkin olen törmännyt äitiyslomillani jonkin verran äiteihin, jotka jotenkin jää siihen äitirooliin jumiin. Eikä siinä tietysti mitään vikaa ole, jos niin haluaa tehdä, mutta en kuitenkaan ymmärrä miksi yhteiskunnan rakenteiden pitäisi tällaista tukea. Siksi mä peukutan sen hoitovapaan jakamisen puolesta. Oikeastaan mun mielestä voisi olla siten, että hoitovapaa olisi vain siihen, kun lapsi on kahden, mutta se olisi paremmin tuettua.